Paniikkinappulaa on selvästi jo paineltu joidenkin ammattiarkeologien ja museoviraston toimijoiden piirissä. Mitä ihmettä, nämä ammattitaidottomat, sivistymättömät, asiaan vihkiytymättömät miinaharvavan heiluttelijat ryöstelevät kansallisaarteistoamme!
Tämä on täysin totta. Niin kauan kun löytyy ammattitaidottomia ja sivistymättömiä piippareita löytyy heille varmasti sopiva vastus myös Museoviraston puolella. Ja se on hyvä asia. Jos kukaan ei välittäisi siitä ketkä tekevät ja mitä tekevät, olisi piippailu varmasti pian laitonta. Ei asiaa kannata ajatella siltä kannalta, että "kun minä en tee koskaan mitään väärin" niin kukaan muukaan ei tee. Ryöstelijöitä on ja riittää, olihan se viimeksi viime syksynä kun joku oli käynyt tunnetulla ja hoidetulla muinaismuistoalueella kaivamassa.
Huomionarvoista on kuitenkin se, että enenevin määrin löytyy meistä positiivisesti ajattelevia henkilöitä. He ketkä kokevat että meistä voisi olla hyötyä.
Tavarat pitäisi mielummin jättää maahan, kuin nostaa ne sieltä väärin! Kultturikerros on pilattu! Kyllä me ne sieltä olisimme jossain vaiheessa löytäneet
Mikä on "oikein nostaminen"? Väärin on minusta se, että kaivetaan sata kuoppaa ja päivän päätteeksi tai viimeistään ensi talvena käydään romuämpärit läpi ja katsotaan mitä tuli kaivettua. Löytyy yksi vanha esine ja aletaan kaivaa niitä enemmän ja enemmän esille ymmärtämättä että alueella on saattanut olla asumus tai hautapaikka. Tälläkin palstalla on paljon henkilöitä ketkä ovat löytäneet historiallisesti arvokasta esineistöä "romuistaan". Joskus ovat muistaneet mistä on löytynyt ja joskus taas ei. Jotkut esineet on tunnistettu esimerkiksi viilaamalla tai hiomalla jotakin möykkyä. Liiallinen innokkuus ei ole välttämättä hyve tässä harrastuksessa.
Mikä tahansa muu ala olisi ikionnellinen, jos 500-1000 henkilöä tekisi sille pyyteetöntä työntä, miltei kaikki illat, kun maa on sulana, eikä olisi vaatimassa lantin lanttia itse työstä. Siis ilmaista talkooporukkaa. Kelpaisi mielestäni kenelle vaan.
Ilmaista talkooväkeä kelpaa varmasti museovirastolle. Mutta maksaako tämä talkooporukka konservoinnin? Tuntitolkulla tutkimista ja esineiden hoitamista? Esineille pitää lisäksi olla oikeanlainen säilytyspaikka ja se konservointikaan ei ole ikuista vaan se on jatkuvaa ylläpitoa.
Tässä onkin minusta piippareilla peiliin katsomista, riittääkö se että toimitetaan esineitä enemmän kuin arkistointi ja konservointiyksikön yksi tai kaksi henkilöä pystyvät vuodessa käsittelemään. Näiden henkilöiden pitää lisäksi hoitaa kaikki aiemmat esineet mitkä ovat museoissa tai arkistoituna. Voisiko esim. SME alkaa miettiä keinoja miten Museovirastoa voisi tässä avustaa jotta peruspiippari ei olisi enää pelkkä rasite. Yksityiseltä sektorilta löytyy toki myös konservaattoreita, mutta hekään eivät tätä työtä ilmaiseksi tee.
Metallinetsintä on monin tavoin verrattavissa kalastamiseen. Myös ryöstökalastamiseen. Minusta Museoviraston kysymys ”onko järkeä kaivaa kaikki esineet seuraavan kymmenen vuoden aikana maasta järkevää”, jos kukaan ei niitä pysty siinä ajassa käsittelemään? SME:n nettisivuillakin (löytötietokanta näkyy sisäänkirjautuneille jäsenille) on kuva nuolenkärjestä, jota ei viety ajoissa konservoitavaksi.
Tätä porukkaahan voisi sitten vaikka nykyistä tietoverkkoa hyväksikäyttäen vaikkapa kouluttaa ja opastaa, mitä tehdä, jos niiden tuhannen repäisykorkin, kierrekorkin, foliopalan tai rautanaulan jälkeen löytyisikin erikoisen näköinen koru tai muu selvästi vanhempi esine. Näin voisi helposti toimia, jos haluttaisiin.
Kuka maksaa ja järjestää koulutuksen? Museoviraston blogia lukemalla huomaa, että siellä on vaikeat ajat resurssien ja rahojen vähentyessä koko ajan. Henkilöstöä ei ole riittävästi edes arkihommiin.
Sielläkin oli asiallista vastaanottoa, mutta myös alkoi kuulua sellaista epäilyä ja varoittelua ja erilaisia kommentteja siitä onko nyt löydön ympäristö suojeltu 2 neliömetrin vai hehtaarin alueelta, esineiden käsittelystä jne.
Ongelmana on ettei Museovirasto ole saanut aikaiseksi/uskalla laittaa julkiseksi kaikki suojellut kohteet. Ymmärsin että internetissä näkyy n. 50 % kohteista. osa pistemerkityistä kohteista voivat itse asiassa olla isompikin alue, mutta se on syystä tai toisesta merkitty karttaan pisteenä. Rekisteriä lisää avaamalla niin peruspiippailijan olisi helppo katsoa missä saa ja missä ei saa etsiä. Ongelmana on että jos kaikkia, myös ne tutkimattomat ja mahdollisesti arvokkaat kohteet laitetaan esille, niin ne näkyy myös maan rajojemme toisella puolen.
Meille esineet eivät ole rahallisesti arvokkaita, vaan meitä kiehtoo enemmänkin se historia niiden takana, mutta esim. Venäjällä missä ei saa etsiä ollenkaan eletään yhden 50 € arvoisella esineellä ”herroiksi” kiitos Ebay:n.
Tällainen hieno kirjoitus "piippereistä" löytyi ihan kuin vahingossa. Olen samaa mieltä monissa asioissa kirjoittajan kanssa 
Mutta hyvä kirjoitus kaiken kaikkiaan.
, mutta kun vähän ......aa
