Löydötkin hyviä mutta en minäkään kolikoitani tuon näköisiksi käsittelisi, mieluummin vaikka vähän savea ja sammalta koloissa
On tietysti ihan makuasia, eihän niillä todellakaan juuri numismaattista arvoa ole.
2011 - muistelmia ja mustelmia
Hauskoja ja opettavaisiakin tarinoita
Löydötkin hyviä mutta en minäkään kolikoitani tuon näköisiksi käsittelisi, mieluummin vaikka vähän savea ja sammalta koloissa
On tietysti ihan makuasia, eihän niillä todellakaan juuri numismaattista arvoa ole.
Löydötkin hyviä mutta en minäkään kolikoitani tuon näköisiksi käsittelisi, mieluummin vaikka vähän savea ja sammalta koloissa
On tietysti ihan makuasia, eihän niillä todellakaan juuri numismaattista arvoa ole.
-Xp Deus
-Garrett At Pro
Vanhin löytö kivikaudelta, + kupurasolkia, punnuksia, nuolenkärkiä, keihäänkärki (55,5 cm), dirhemeitä, kirveitä ym. n. 400-1100 jKr
Paras löytö on tämä harrastus
MPE ry
-Garrett At Pro
Vanhin löytö kivikaudelta, + kupurasolkia, punnuksia, nuolenkärkiä, keihäänkärki (55,5 cm), dirhemeitä, kirveitä ym. n. 400-1100 jKr
Paras löytö on tämä harrastus
MPE ry
Huoli pois, kyllä nuo tuosta tummuvat ajan myötäFisherman kirjoitti:Hauskoja ja opettavaisiakin tarinoita
Löydötkin hyviä mutta en minäkään kolikoitani tuon näköisiksi käsittelisi, mieluummin vaikka vähän savea ja sammalta koloissa
On tietysti ihan makuasia, eihän niillä todellakaan juuri numismaattista arvoa ole.
Fisher F5
Excalibur 2
GM3
- Gold found is four times as sweet as gold bought
Excalibur 2
GM3
- Gold found is four times as sweet as gold bought
-
Kätkäläinen
- Kunniajäsen
- Viestit: 1830
- Liittynyt: 19 Touko 2011, 15:53
- Paikkakunta: Pälkäne
Tarina 6.
Edessä 3:n viikon loma naapurimaassa Virossa ja etsinkin mukana – kolme viikkoa koneenheiluntaa ja perunasäkillinen vähintään keski-aikaisia hopeaäyrejä? Väärin. Ensin kutistuu loma kuin loma perheen touhuissa sen mittaiseksi, että parin tunnin piippailu tuntuu välillä peräti mahdottomana. Ja sit kun päästäänkin pellolle korostuu se, miten tärkeä on tässä hommassa kotiläksyjen teko eli karttojen/tarinoiden selailu. Ei vaan keskellä kesantoa heittämällä näitä arvoesineitä löytyy.
Tulipahan silti kokeiltua. Pienen pajan läheltä löytyi ainakin viisi kirvestä vuosimallia about 1900. Syöttipelto antoi neuvostoajan kopeekkoja ja entisen kartanon puistoalue yhden loistokunnossa olevan kappaleen Eestin Tasawallan aikaisen 25-senttisen ja sen lisäksi monen maksakirroosin verran repäisykorkkeja. Käytiin kierroksella muinaisella uhripaikalla (ei suojeltu eikä löytyjä) ja vuosikymmenien juhannusfestareiden montussa (vielä pari kirroosia ja melkein täynnä oleva hajuvesipullo miehille vuodelta 1950). Etsiskelin metsäistuneelta uimarannalta (monta kirroosia) ja vanhan navettaan pihalta (ei mitään).
Kaiken kaikkeaan ei paljon löytyjä tällä kertaa, mutta ensi vuonna sitten pannaan paremmaksi. Täytyhän, koska tuon verran sitä asutusta on enemmän kertynyt kuin kotoisessa Keski-Suomessa. Aina kuin piippaa niin se VOI olla oikeasti joku dirhem tai kupurasolki tai...
Onhan Keski-Suomi piippailuhistoriaallisesti verrattavissa sen säälittävään Pohjois-Amerikkaan, jossa keski-aikaa ei tunnettu. Ei pelloista paljon 1700-lukua vanhempaa löytyy ja 1600 on käytännössä alaraja, mitäs nyt ne muutama kymmentä savua jotka täällä 1500-luvun puolella alun saivat. Sitä ennen keikalla olleet erämiehet eivät paljon kalansuomuja arvokkaampia jätöksiä hukanneet.
Mut eipäs hätäillään. Tahdonvoimalla nousee ne täältäkin.
Ai niin, jos ei vielä ole valjennut, niin mä olen kun olenkin itse asiassa kotoisin sieltä etelänaapurin puolelta. Tartosta nimittäin, 11 viimeistä vuottaa vaan täällä asunut. Moi ja hauska tutustua....
Ensi kerralla: toden teolla hommiin!
Varsinaiset löydyt virolaisesta maanperästä. Tasawallan kolikko on sikäli kiinnostava, että on ainoa 25-senttinen maansa historiassa, jatkossa tuli kaikki 20-senttisinä. Harmi kun niitä vaan prässätti semmoiset 2 miljoona.
Merkki on hopeaa, joku korporaatiojuttu kai.
Tässä esimerkki mihin Cibola pystyy, nimitäin tämä pelto oli haravoitu kuulemma joskus kahdesti eri harrastajien toimesta. Täytyy myöntää, että roskia ei löytynyt lainkaan!
Nyt kysytään – mikä vekotin? Löytyi tuommoisena (vasemalla), pituus n. 80-90mm. Ohuesta kuparipellistä taitetut holkit kun irroitin, niin sisältä ilmestui maatunut aineesta, jotain sytytyslankan tapaista sen sisällä. Kuviot holkeissa ovat selvästi koristetarkoituksella.
Edessä 3:n viikon loma naapurimaassa Virossa ja etsinkin mukana – kolme viikkoa koneenheiluntaa ja perunasäkillinen vähintään keski-aikaisia hopeaäyrejä? Väärin. Ensin kutistuu loma kuin loma perheen touhuissa sen mittaiseksi, että parin tunnin piippailu tuntuu välillä peräti mahdottomana. Ja sit kun päästäänkin pellolle korostuu se, miten tärkeä on tässä hommassa kotiläksyjen teko eli karttojen/tarinoiden selailu. Ei vaan keskellä kesantoa heittämällä näitä arvoesineitä löytyy.
Tulipahan silti kokeiltua. Pienen pajan läheltä löytyi ainakin viisi kirvestä vuosimallia about 1900. Syöttipelto antoi neuvostoajan kopeekkoja ja entisen kartanon puistoalue yhden loistokunnossa olevan kappaleen Eestin Tasawallan aikaisen 25-senttisen ja sen lisäksi monen maksakirroosin verran repäisykorkkeja. Käytiin kierroksella muinaisella uhripaikalla (ei suojeltu eikä löytyjä) ja vuosikymmenien juhannusfestareiden montussa (vielä pari kirroosia ja melkein täynnä oleva hajuvesipullo miehille vuodelta 1950). Etsiskelin metsäistuneelta uimarannalta (monta kirroosia) ja vanhan navettaan pihalta (ei mitään).
Kaiken kaikkeaan ei paljon löytyjä tällä kertaa, mutta ensi vuonna sitten pannaan paremmaksi. Täytyhän, koska tuon verran sitä asutusta on enemmän kertynyt kuin kotoisessa Keski-Suomessa. Aina kuin piippaa niin se VOI olla oikeasti joku dirhem tai kupurasolki tai...
Onhan Keski-Suomi piippailuhistoriaallisesti verrattavissa sen säälittävään Pohjois-Amerikkaan, jossa keski-aikaa ei tunnettu. Ei pelloista paljon 1700-lukua vanhempaa löytyy ja 1600 on käytännössä alaraja, mitäs nyt ne muutama kymmentä savua jotka täällä 1500-luvun puolella alun saivat. Sitä ennen keikalla olleet erämiehet eivät paljon kalansuomuja arvokkaampia jätöksiä hukanneet.
Mut eipäs hätäillään. Tahdonvoimalla nousee ne täältäkin.
Ai niin, jos ei vielä ole valjennut, niin mä olen kun olenkin itse asiassa kotoisin sieltä etelänaapurin puolelta. Tartosta nimittäin, 11 viimeistä vuottaa vaan täällä asunut. Moi ja hauska tutustua....
Ensi kerralla: toden teolla hommiin!
Varsinaiset löydyt virolaisesta maanperästä. Tasawallan kolikko on sikäli kiinnostava, että on ainoa 25-senttinen maansa historiassa, jatkossa tuli kaikki 20-senttisinä. Harmi kun niitä vaan prässätti semmoiset 2 miljoona.
Merkki on hopeaa, joku korporaatiojuttu kai.
Tässä esimerkki mihin Cibola pystyy, nimitäin tämä pelto oli haravoitu kuulemma joskus kahdesti eri harrastajien toimesta. Täytyy myöntää, että roskia ei löytynyt lainkaan!
Nyt kysytään – mikä vekotin? Löytyi tuommoisena (vasemalla), pituus n. 80-90mm. Ohuesta kuparipellistä taitetut holkit kun irroitin, niin sisältä ilmestui maatunut aineesta, jotain sytytyslankan tapaista sen sisällä. Kuviot holkeissa ovat selvästi koristetarkoituksella.
Tesoro Cibola. Ja tässä -
http://www.arqentale.com
http://www.arqentale.com
Noi on varmaankin tarkoitettu käytettäväksi pienen öljylampun (tuikun) sydämeksi. Tuosta yhdestä pötköstä saa näköjään kaksi sydäntä kun sen leikkaa poikki.
Alla minun löydöt. Toisessa vielä palanut sukka jäljellä.
Alla minun löydöt. Toisessa vielä palanut sukka jäljellä.
Garrett AT Pro
Garrett ACE 250 & Pro pointer.
Vanhin löytö: 6000-5500 eKr. Vanhin metallilöytö: Putkikirves v.100-300 jKr.
Garrett ACE 250 & Pro pointer.
Vanhin löytö: 6000-5500 eKr. Vanhin metallilöytö: Putkikirves v.100-300 jKr.
Ihmettelen vain miksi kivipropussa olisi kuparinen ja koristeellinen kaksiosainen holkki ympärillä.
Toi lanka ei ole sitä syttyvä öljylämpun mallia mielestani. Mutta jotain yhteensopivaa näissä Kivimiehen kuvissa on.
En ole vielä vakuutunut
Toi lanka ei ole sitä syttyvä öljylämpun mallia mielestani. Mutta jotain yhteensopivaa näissä Kivimiehen kuvissa on.
En ole vielä vakuutunut
Tesoro Cibola. Ja tässä -
http://www.arqentale.com
http://www.arqentale.com
Proppuhan toimii niin että, kun ruuvi väännetään sisään, niin puinen osa laajenee ja metalli sen mukana, jolloin se pysyy kiinni kivessä eikä tule ulos. Kuparia siksi, että on pehmeää(laajenee helpommin) ja katkaistu sahareunaiseksi samasta syystä, levitessään terävät reunat purevat kiinni kiveen ylöspäin vedettäessä.
Mahtavia "piippailutarinoita" kiva lukea ja odotellaan lisää 
Vanhimmat löydöt rautakautta 300 - 1150/1300, vanhin kolikko dirhemi lyöty ennen v.833
XP Deus
Garrett Pro-Pointer
Kanta-Hämeen Menneisyyden Etsijät
https://www.facebook.com/khmeweb?ref=bookmarks
XP Deus
Garrett Pro-Pointer
Kanta-Hämeen Menneisyyden Etsijät
https://www.facebook.com/khmeweb?ref=bookmarks
Kyllä se vaan näköjään Tesoro Cibola näkyisi olevan kova sana peltokäytössä, mutta löydöt ovat omaan silmään tuon sinun ammoniakki ja teräsharja käsittelyn jälkeen varsin karmeata katseltavaa.
Xp Deus.
11" dd kela.(207,7e)
Golden mask 5+ 9x10 kelalla.(374,55e)
Vanhin kolikko: Gotlantilainen skilling vuodelta 1523.
Vanhin metalliesine: kammanpuolikas 800-1250 luvulta.
Top 60 kolikot: 25 penniä 1871 ja 25 penniä 1867.
11" dd kela.(207,7e)
Golden mask 5+ 9x10 kelalla.(374,55e)
Vanhin kolikko: Gotlantilainen skilling vuodelta 1523.
Vanhin metalliesine: kammanpuolikas 800-1250 luvulta.
Top 60 kolikot: 25 penniä 1871 ja 25 penniä 1867.
Tarina 7.
Älkää ihmeessä koskaan kuvitelko, että maanomistajan puhuttelu on vaikea. Häntä voi olla vaikea löytää mutta keskustelu se on helppoa. Hän joko tuijottaa epäluullisesti ja sanoo ”...tääh?”, jolloin koetellaan taas selvittely- ja selittelykykyjäsi, tai sitten on ihan asiallinen ja kertoo kohteliaasti että pelto tuli just muokattu/myrkytetty/vakuutettu/alfaltoitu ja että katsotaan joskus toiste. Joskus harvoin myyntipuhe maanalaisesta metallista uppoakin ja sitten täytyy rupea epätoivoisesti selittelemään miten huonokuntoiset ne äyrit ovat verrattuna laatikosta löytyneisiin ja että tuollainen lyöntikiiltoinenkin yksilö maksaa todellakin vain 5 € eikä 40000 kuten maanomistaja arvelee.
Kannattaa laitta päälle mahdollisemman virallisen oloiset vaatteet. Jos kotona ei käytettyä palokunnan tai Navy Seals:in univormua löytyy niin maastopuku tai kaltainen on hyvä. Jos sulla on päällä likainen t-paita ja shortsit, niin valmistaudu jo pakenemaan kohta ulos päästettäviä koiria. Etsimestä sen sijaan voit kertoa täyden totuuden, eli etsintäsyvyys se lapion mitta ja että kaivinkone jää täällä kertaa pois kuvioista. Jotkut luulee, että sä olet kun oletkin museoviranomaisena valtion palkkalistalla. Vahvista heidän ennakkoluulo sanomalla: ”kyllä joo, kaikki vanha ja arvokas menee suoraan tien museoon”. Älä kuitenkin mene liian pitkälle, koska maanomistajan, joka luulee että hänen paras viljelypelto reunustettaan kohta keltaisilla nauhoilla ja alkaa kahden vuoden mittainen arkeologinen tutkimus, niin, sen maanomistajan raivo on kauhea. Jos mahdollista, niin ota mukaan edellisestä pellosta kaivatut syöpyneet lantit ja likaiset mikitimet – omistaja menettää hetkessä kiinnostuksen kunhan näkee minkälaista roskaa sieltä oikeasti nousee.
Edellisiä vinkkejä käyttäen onnistuin loppukesästä saamaan kaivunlupia moneen peltoon. Joskus tuntui että liiankin moneen, kun viime paikasta onnistuin syksyllä haravoimaan vain vaivaisen neljänneksen. Olihan se toki vanhojen karttojen mukaisesti paras neljännes. Toisessa tuli myös kiire jostain syystä ja puolen läntistä jäi...ehkä seuraavalle paljastajalle. Totuus on, että jos oikein kunnolla halua haravoita, niin pienikin alue vie monta viikonloppua. Tuloksella olen kuitenkin suhteellisen tyytyväinen...täksi vuodeksi.
Jos vinkkejä ruvettiin jo antamaan, niin tässä vielä muutama, jotka ovat aloittelijoilla ehkä joskus hakusissa. Älä mene heti kynnetylle pellolle vaan anna maan tiivistyä vähintään se muutama viikkoa – maanpinta on liian aaltoileva että pääsisi kunnolla heiluttamaan ja liian ilmava joten etsintäsyvyys kärsi turhaan liian paljoon. Valitse aloituskohta pellossa hyvin, koska mikään ei turhauttaa enemmän kuin se, jos tuhlaat tunteja muuten lupaavan pellon ainoalla löydöttömällä alueella. Jos taas rupea yhtäkkiä kamaa nousemaan niin haravoi se kuuma alue seuraavina päivinäkin perusteellisesti – tulet yllättymään kuinka paljon tavaraa jää eka kerrallaan peltoon.
Ja tärkeintä – älä ole moksiskaan jos välillä mitään kivaa ei tulee. Tunnissa, päivässä. Viikossa. Kyllä se sieltä lopultaan....
Ensi kerralla: syksyn parhaat ja lopuksi vielä yksi ideapoikanen.
Militääriosasto. Kuvasta puuttuu läjä musketinkuulia, joita ei millään saanut pysymään kuvauspinnalla.
Taas sitä samaa perusöörejä. Tosi savinen maanperä ja yllättävän vähän nykykolikoita. Mukava isäntä.
Älkää ihmeessä koskaan kuvitelko, että maanomistajan puhuttelu on vaikea. Häntä voi olla vaikea löytää mutta keskustelu se on helppoa. Hän joko tuijottaa epäluullisesti ja sanoo ”...tääh?”, jolloin koetellaan taas selvittely- ja selittelykykyjäsi, tai sitten on ihan asiallinen ja kertoo kohteliaasti että pelto tuli just muokattu/myrkytetty/vakuutettu/alfaltoitu ja että katsotaan joskus toiste. Joskus harvoin myyntipuhe maanalaisesta metallista uppoakin ja sitten täytyy rupea epätoivoisesti selittelemään miten huonokuntoiset ne äyrit ovat verrattuna laatikosta löytyneisiin ja että tuollainen lyöntikiiltoinenkin yksilö maksaa todellakin vain 5 € eikä 40000 kuten maanomistaja arvelee.
Kannattaa laitta päälle mahdollisemman virallisen oloiset vaatteet. Jos kotona ei käytettyä palokunnan tai Navy Seals:in univormua löytyy niin maastopuku tai kaltainen on hyvä. Jos sulla on päällä likainen t-paita ja shortsit, niin valmistaudu jo pakenemaan kohta ulos päästettäviä koiria. Etsimestä sen sijaan voit kertoa täyden totuuden, eli etsintäsyvyys se lapion mitta ja että kaivinkone jää täällä kertaa pois kuvioista. Jotkut luulee, että sä olet kun oletkin museoviranomaisena valtion palkkalistalla. Vahvista heidän ennakkoluulo sanomalla: ”kyllä joo, kaikki vanha ja arvokas menee suoraan tien museoon”. Älä kuitenkin mene liian pitkälle, koska maanomistajan, joka luulee että hänen paras viljelypelto reunustettaan kohta keltaisilla nauhoilla ja alkaa kahden vuoden mittainen arkeologinen tutkimus, niin, sen maanomistajan raivo on kauhea. Jos mahdollista, niin ota mukaan edellisestä pellosta kaivatut syöpyneet lantit ja likaiset mikitimet – omistaja menettää hetkessä kiinnostuksen kunhan näkee minkälaista roskaa sieltä oikeasti nousee.
Edellisiä vinkkejä käyttäen onnistuin loppukesästä saamaan kaivunlupia moneen peltoon. Joskus tuntui että liiankin moneen, kun viime paikasta onnistuin syksyllä haravoimaan vain vaivaisen neljänneksen. Olihan se toki vanhojen karttojen mukaisesti paras neljännes. Toisessa tuli myös kiire jostain syystä ja puolen läntistä jäi...ehkä seuraavalle paljastajalle. Totuus on, että jos oikein kunnolla halua haravoita, niin pienikin alue vie monta viikonloppua. Tuloksella olen kuitenkin suhteellisen tyytyväinen...täksi vuodeksi.
Jos vinkkejä ruvettiin jo antamaan, niin tässä vielä muutama, jotka ovat aloittelijoilla ehkä joskus hakusissa. Älä mene heti kynnetylle pellolle vaan anna maan tiivistyä vähintään se muutama viikkoa – maanpinta on liian aaltoileva että pääsisi kunnolla heiluttamaan ja liian ilmava joten etsintäsyvyys kärsi turhaan liian paljoon. Valitse aloituskohta pellossa hyvin, koska mikään ei turhauttaa enemmän kuin se, jos tuhlaat tunteja muuten lupaavan pellon ainoalla löydöttömällä alueella. Jos taas rupea yhtäkkiä kamaa nousemaan niin haravoi se kuuma alue seuraavina päivinäkin perusteellisesti – tulet yllättymään kuinka paljon tavaraa jää eka kerrallaan peltoon.
Ja tärkeintä – älä ole moksiskaan jos välillä mitään kivaa ei tulee. Tunnissa, päivässä. Viikossa. Kyllä se sieltä lopultaan....
Ensi kerralla: syksyn parhaat ja lopuksi vielä yksi ideapoikanen.
Militääriosasto. Kuvasta puuttuu läjä musketinkuulia, joita ei millään saanut pysymään kuvauspinnalla.
Taas sitä samaa perusöörejä. Tosi savinen maanperä ja yllättävän vähän nykykolikoita. Mukava isäntä.
Tesoro Cibola. Ja tässä -
http://www.arqentale.com
http://www.arqentale.com
-
Kätkäläinen
- Kunniajäsen
- Viestit: 1830
- Liittynyt: 19 Touko 2011, 15:53
- Paikkakunta: Pälkäne
Täytyy katsoa keväällä uudestaan kun pelto on painunut.Tarina 8.
Eikös se jo lopettaa sitä höpöttämistä ... en vielä. Kohta, mutta ennen kerron ne viime aikojen hauskimmat jutut.
Aloitettaan vaikka tästä. Heilutin vakaavanoloisesti piipparia kuin ohi kulkenut pyöräilijä pysähtyi ja rupesi kyselemään sitä tavallista. Pienen paikallishistorian kurssin päätteeksi kyseli papparainen että olisinko mä etsiessään huomannut hänen kullattuja rillejä, kun piru meni hukkaamaan ne viime vuonna jonnekki ”tänne”. No, lupasin ilmoittaa asiasta vaikka pellon isännälle, sain moi ja näkemiin ja kahden askelen päässä piippasi kovaa. Näkyvät jo ne kehyksen kultaukset sieltä pölykerroksen alta joten huusin äijän takaisin ja ojensin likaiset mut suhtkoht koskemattomat silmälasit. Oli kaveri ihmeissään.
Pellon ja metsäpalstan välissä kiemurteli polku jonka vierestä rupesi löytymään pullokorkkeja. Niitä harmaita repäisykorkkeja, joilla varmaankin about 60-luvulla väkiviinan pullot suljettiin. Siis aivan saakelisti löytyi. Käsittämättömiä määriä. Ihan huvikseen kaivoin niistä muutama ja selvitin sillä, että korkkialue oli ehkä noin 5-6 neliömetriä ja sen ympärillä piippasi vain ani harvoin. Meni kyllä tunti mutta sitten valkeni – tiepahanen teki siinä paikassa juuri pikku mutkan ja tilan talorakennus jäi puiden taakse piiloon. Oisko ollut näin, että se isäntä (vävy, renki, poika) sitten sanoi menevänsä hommiin, nappasi sen pullon jostain matkan varrelta liiteristä ja sitten kun ikkunoista se akka (vaimo, äiti, tytär) ei enää millään voinut nähdä niin heti se korkki sieltä helvettiin ja pullo suulle...? Samassa paikassa, vuodesta toiseen.
Pullokasaa en kyllä löytänyt.
Muutama viikkoa myöhemmin huomasin pellonreunaan saapuessaan keskellä peltoa kymmenittäin outoja lumikasoja. Syksy se oli pitkällä muttei niin pitkällä ja hetken päästä tunnistin ne toki joutseniksi. Suunnaton määrä niitä vain oli, ehkä kolmisenkymmentä iso lintua parvena. En halunnut sitä porukkaa paljon häiritä, mutta kai se Cibolan vaakunta muistutti heille jotain paha menneisyydestään ja muutaman kolikkolöydön (kääk...kääääääk...käkäkkääkäk...käk...käk...käk teki se etsin siinä sairaan ankan ääntä jo tietysti) jälkeen ne päättivät nousta lentoon. Eikä ilmaan ongelmia. Koska meikäläinen lähestyi juuri järven puolelta ja vesilintuna pyrkii joutsen pitemminkin veteen kuin mettään, niin ne tuli yllätyksenä kaikki minua kohti. Näin iso ja kömpelö lintu tarvitsee tietysti pitkän kiitorajan, varsinkin maankamaralla ja sieltä ne sitten kiitivät...hädin tuskin lentoon päästen kunnes muutama viimeistä tuli melkein juosteen melkein suoraan päin naamani.
Väistyin ketterämmin kuin olisin koskaan itsestäni uskonut. En oikein tiedä mitä ne joutsenet painaa mutta yhtä lailla varmaan kuin keila olisin kaatunut nurin jos olisin saanut osumaan.
Sit vielä viime juttuna tällainen ajatuksenlanka. Eli tilastollisesti lähestulkoon puolet pelloista jossa onnistuin luvansaannissa oli jonkun jo kolkattu. Ainakin näin ne isännät sanoivat: ”joo, täällä on joku jo käynyt”. Onneksi eivät olleet etsineet kovin tehokkaasti, joten siinä mielessä ei meikälaista harmittanut () mutta jotenkin tuntuu tyhmältä, että samoja peltoja pengotaan.
Voisiko sitä ajatella, että tekisi jonkunlaisen yhteisen tietokannan KÄYTYISTÄ kohteista? Ymmärrän kyllä että jokainen halua pitää visusti salassa sen seuraavan aarrepaikan, mutta miksei voisi (vaikka palstan tai yhdistyksen porukalla) ilmoittaa jo tarkastetut pellot? Pienellä muokkauksella sopisi siihen vaikka google maps…
Tuommoinen heitto vaan…
Kiitän ja kumarran ja palataan asiaan ensi kaudella.
Vuoden viimeinen pelto. Sinne palataan keväällä kun kaikki kynnettiin kiltisti marraskuussa uuteen uskoon…Tulin muuten siihen tulokseen, että vaikka kovasti yritin niin valokuvaustaitoni ovat vielä kateissa. Siitä osittain johtuen kai ne mun huippupuhdistetut löydytkin kummastusta herättivät.
Löysihän se kaveri hieman hopeaakin. Harvinaista vaan alueella, missä vuosisatoja ei edes markkinoita voitu järjestää.
Se on ehkä koko kauden kiinnostavin löydy. Hopeinen kaksiosanen medaljonki, jonka molemmat kannet saranoilla ja tarkoitettu avattavaksi. Kuitenkin niitattu päästä, joten mitä lieneekin laitettu sisään, sitä ei ihan joka päivä avattavaksi tarkoitettu. Tähän asti en ole yrittänyt, mutta nyt kun kuva on laitettu koetan saata sen varovaisesti auki. Tuloksista ilmoitellaan…
Toi on sitten 1 Öre vm. 1657. Tai se mitä siitä oli jäljellä.
Eikös se jo lopettaa sitä höpöttämistä ... en vielä. Kohta, mutta ennen kerron ne viime aikojen hauskimmat jutut.
Aloitettaan vaikka tästä. Heilutin vakaavanoloisesti piipparia kuin ohi kulkenut pyöräilijä pysähtyi ja rupesi kyselemään sitä tavallista. Pienen paikallishistorian kurssin päätteeksi kyseli papparainen että olisinko mä etsiessään huomannut hänen kullattuja rillejä, kun piru meni hukkaamaan ne viime vuonna jonnekki ”tänne”. No, lupasin ilmoittaa asiasta vaikka pellon isännälle, sain moi ja näkemiin ja kahden askelen päässä piippasi kovaa. Näkyvät jo ne kehyksen kultaukset sieltä pölykerroksen alta joten huusin äijän takaisin ja ojensin likaiset mut suhtkoht koskemattomat silmälasit. Oli kaveri ihmeissään.
Pellon ja metsäpalstan välissä kiemurteli polku jonka vierestä rupesi löytymään pullokorkkeja. Niitä harmaita repäisykorkkeja, joilla varmaankin about 60-luvulla väkiviinan pullot suljettiin. Siis aivan saakelisti löytyi. Käsittämättömiä määriä. Ihan huvikseen kaivoin niistä muutama ja selvitin sillä, että korkkialue oli ehkä noin 5-6 neliömetriä ja sen ympärillä piippasi vain ani harvoin. Meni kyllä tunti mutta sitten valkeni – tiepahanen teki siinä paikassa juuri pikku mutkan ja tilan talorakennus jäi puiden taakse piiloon. Oisko ollut näin, että se isäntä (vävy, renki, poika) sitten sanoi menevänsä hommiin, nappasi sen pullon jostain matkan varrelta liiteristä ja sitten kun ikkunoista se akka (vaimo, äiti, tytär) ei enää millään voinut nähdä niin heti se korkki sieltä helvettiin ja pullo suulle...? Samassa paikassa, vuodesta toiseen.
Pullokasaa en kyllä löytänyt.
Muutama viikkoa myöhemmin huomasin pellonreunaan saapuessaan keskellä peltoa kymmenittäin outoja lumikasoja. Syksy se oli pitkällä muttei niin pitkällä ja hetken päästä tunnistin ne toki joutseniksi. Suunnaton määrä niitä vain oli, ehkä kolmisenkymmentä iso lintua parvena. En halunnut sitä porukkaa paljon häiritä, mutta kai se Cibolan vaakunta muistutti heille jotain paha menneisyydestään ja muutaman kolikkolöydön (kääk...kääääääk...käkäkkääkäk...käk...käk...käk teki se etsin siinä sairaan ankan ääntä jo tietysti) jälkeen ne päättivät nousta lentoon. Eikä ilmaan ongelmia. Koska meikäläinen lähestyi juuri järven puolelta ja vesilintuna pyrkii joutsen pitemminkin veteen kuin mettään, niin ne tuli yllätyksenä kaikki minua kohti. Näin iso ja kömpelö lintu tarvitsee tietysti pitkän kiitorajan, varsinkin maankamaralla ja sieltä ne sitten kiitivät...hädin tuskin lentoon päästen kunnes muutama viimeistä tuli melkein juosteen melkein suoraan päin naamani.
Väistyin ketterämmin kuin olisin koskaan itsestäni uskonut. En oikein tiedä mitä ne joutsenet painaa mutta yhtä lailla varmaan kuin keila olisin kaatunut nurin jos olisin saanut osumaan.
Sit vielä viime juttuna tällainen ajatuksenlanka. Eli tilastollisesti lähestulkoon puolet pelloista jossa onnistuin luvansaannissa oli jonkun jo kolkattu. Ainakin näin ne isännät sanoivat: ”joo, täällä on joku jo käynyt”. Onneksi eivät olleet etsineet kovin tehokkaasti, joten siinä mielessä ei meikälaista harmittanut () mutta jotenkin tuntuu tyhmältä, että samoja peltoja pengotaan.
Voisiko sitä ajatella, että tekisi jonkunlaisen yhteisen tietokannan KÄYTYISTÄ kohteista? Ymmärrän kyllä että jokainen halua pitää visusti salassa sen seuraavan aarrepaikan, mutta miksei voisi (vaikka palstan tai yhdistyksen porukalla) ilmoittaa jo tarkastetut pellot? Pienellä muokkauksella sopisi siihen vaikka google maps…
Tuommoinen heitto vaan…
Kiitän ja kumarran ja palataan asiaan ensi kaudella.
Vuoden viimeinen pelto. Sinne palataan keväällä kun kaikki kynnettiin kiltisti marraskuussa uuteen uskoon…Tulin muuten siihen tulokseen, että vaikka kovasti yritin niin valokuvaustaitoni ovat vielä kateissa. Siitä osittain johtuen kai ne mun huippupuhdistetut löydytkin kummastusta herättivät.
Löysihän se kaveri hieman hopeaakin. Harvinaista vaan alueella, missä vuosisatoja ei edes markkinoita voitu järjestää.
Se on ehkä koko kauden kiinnostavin löydy. Hopeinen kaksiosanen medaljonki, jonka molemmat kannet saranoilla ja tarkoitettu avattavaksi. Kuitenkin niitattu päästä, joten mitä lieneekin laitettu sisään, sitä ei ihan joka päivä avattavaksi tarkoitettu. Tähän asti en ole yrittänyt, mutta nyt kun kuva on laitettu koetan saata sen varovaisesti auki. Tuloksista ilmoitellaan…
Toi on sitten 1 Öre vm. 1657. Tai se mitä siitä oli jäljellä.
Tesoro Cibola. Ja tässä -
http://www.arqentale.com
http://www.arqentale.com
Kiitos taas hauskasta tarinasta ja tuo medaljonki on aivan mahtava! Mun veikkaus on, että sisällä on timantti, kultaa tai helmi! Kannattanee avauttaa se kultasepällä, ettei koru vaurioidu. Jännityksellä odotan mitä medaljongin sisältä paljastuu.Andave kirjoitti:
Se on ehkä koko kauden kiinnostavin löydy. Hopeinen kaksiosanen medaljonki, jonka molemmat kannet saranoilla ja tarkoitettu avattavaksi. Kuitenkin niitattu päästä, joten mitä lieneekin laitettu sisään, sitä ei ihan joka päivä avattavaksi tarkoitettu. Tähän asti en ole yrittänyt, mutta nyt kun kuva on laitettu koetan saata sen varovaisesti auki. Tuloksista ilmoitellaan…
t. patti
Fisher F5
Excalibur 2
GM3
- Gold found is four times as sweet as gold bought
Excalibur 2
GM3
- Gold found is four times as sweet as gold bought
Hölskyykö siellä mikään sisällä? Oispa siellä pino kultaisia tipparahoja
Garrett AT Pro
Pronssikirves 1700-1100 eKr, Rannerengas ja kaarisolki 0-200 jKr, Lintuneula 400 jKr, Rapusolki 600 jKr, Linturiipus, ketjunkantajia, tiuku, solki, sormus, korvaputki, kupuroita, hevosenkenkäsolkia 800-1100 jKr, Kultasormus 1400
Pronssikirves 1700-1100 eKr, Rannerengas ja kaarisolki 0-200 jKr, Lintuneula 400 jKr, Rapusolki 600 jKr, Linturiipus, ketjunkantajia, tiuku, solki, sormus, korvaputki, kupuroita, hevosenkenkäsolkia 800-1100 jKr, Kultasormus 1400
-
P.Aholainen
- Kunniajäsen
- Viestit: 3416
- Liittynyt: 20 Syys 2010, 20:09
Mitäs tälle medaljongille kuuluu? Saitko auki?Andave kirjoitti:
Se on ehkä koko kauden kiinnostavin löydy. Hopeinen kaksiosanen medaljonki, jonka molemmat kannet saranoilla ja tarkoitettu avattavaksi. Kuitenkin niitattu päästä, joten mitä lieneekin laitettu sisään, sitä ei ihan joka päivä avattavaksi tarkoitettu. Tähän asti en ole yrittänyt, mutta nyt kun kuva on laitettu koetan saata sen varovaisesti auki. Tuloksista ilmoitellaan…
t. patti
Fisher F5
Excalibur 2
GM3
- Gold found is four times as sweet as gold bought
Excalibur 2
GM3
- Gold found is four times as sweet as gold bought