Tällainenkin suhteellisen komea keko sattui matkan varrelle. Korkeutta n. 1,5m.
Ja tässä maisemaa piippailumaastosta. Tai osa alueesta johon luvan sain. Tuolta taka-alalla olevalta kumpareelta aloitin.
Nämä rautaromut jätin tuohon kivelle kun en jaksanut poiskaan kuskata.
Pienemmät rojut kannoin kotiin asti.
Mukavasti päivä alkoi noilla kahdella viisipennisellä v. 1934 ja 1928, sekä päättyi sitten illan hämärtyessä ja vesikuuron alkaessa tuohon markkaan vuodelta 194?.
Kaikenkaikkiaan oikein mukava kolmetuntinen vaikka löydöt eivät tuon kummempia olleetkaan. Tärkeämpää ehkä itselleni oli kuitenkin päänavaus tuon kylän peltoihin. Olen kuulemma tervetullut ko. maanomistajan maille piippailemaan ihan milloin vain. Koskee siis sekä peltoja että metsiä
Jos tämän vuoden viimeinen reissu oli tässä niin ainakin jäi ihan mukava maku ja palava into ensi kevääseen.
sormet syyhyten villimies
