Illalla olohuoneen sohvalle kesken tutkimusten torkahtanut mies herää kannettava tietokone edelleen vierellään. Tämä on harvinaista tähän kellonaikaan, sillä mitään herätystä ei ole tilattu. Väsyttää. Viidentoista minuutin, kahvikupin ja sääkatsuksen jälkeen suunnitelma on selvä. Perjantaina hommattua Cscopea on jo korkea aika päästä ulkoiluttamaan.
Eli aamulla tosiaan tapahtui kummia ja heräsin kerrankin spontaanisti hyvin aikaisin. Otin Skoopin tarvikkeineen rinkkaan ja herätin koirat mukaan reissulle. Viime lenkillä olin havainnut lähellämme hylätyn lentopallokentän ja ajattelin katsoa, olisiko pelaajilta kenties pudonnut jotakin.
Saalista tuli normaalin rautavalikoiman lisäksi abloy-avain sekä 10 markkanen vuodelta 1953. Tuolla paikalla täytyy visiteerata myöhemmin vielä uudelleen.
Noin tunnin session jälkeen matka jatkui. Mietin jo että lähden takaisin kotiin, kun oli tarkoitus vain testata konetta ja opetella ominaisuuksia käytännössä. Lämmin auringonpaiste ja seikkailumieli veivät kuitenkin voiton ja heilahdin sillan yli Myllypuron puolelle. Tarkempaa paikkaa mietiskellessäni muistin oman taannoisen viisasteluni siitä, että parhaat löydöt tulevat pellon puutteessa seudun korkeimman maastonmuodon päältä. Tuumasta toimeen ja ennestään ulkoilulenkiltä tutun avokallion päälle. Äkkiseltään katsomalla tuolla ei näyttäisi olevan mitään löydettävää ja aioinkin jo jättää koko laitteen rinkkaan ja keskittyä maisemien katseluun. Hetken kuluttua uteliaisuus kuitenkin voitti.
Ensimmäinen piippaus on jostain syystä hyvin usein ratkaiseva session keston kannalta, niin tälläkin kertaa. Tuskin sain kelan maahan kun jo piippasi. Tuloksena noin 12 millinen ohuenohut kolikko, joka tätä kirjoitettaessa odottaa vielä multapaakun sisällä puhdistamista. Ilman tuota aloituskolikkoa olisi loppunut lyyti lyhyeen, sillä seuraava tunti kaivettiinkin silkkaa pulltabia ja korkkia kaikissa muodoissaan. Muutama mielenkiintoinen rautasinkku tuli välillä, kaivan ne yleensä koska tällä seudulla se tarkoittaa joskus lentopommin kappaleita. Niin tälläkin kerralla.
Ajattelin jo taas kerran heittää koneen reppuun, kun pyöreähkön kuopan reunalta naukaisi. Kaivetaan nyt tuokin korkki ylös, ajattelin. Onneksi.
Se oli sitten meikän eka kultasormus. Leimassa lukee 750 ja kaiverruksessa Terttu 8.1.63 eli mikäli tuo on tuoreeltaan hukattu niin rinkula on ollut turpeen seassa jo jonkin aikaa ennen meikäläisen alkuunlaittoa. Mukavaa.
Kun laskeuduin takaisin maan pinnalle, ei kotiinlähtö ollut ensimmäinen ajatus. Tältä kumpareelta lähtisin vain kulumalla. Minuutin kuluttua vinkaisi uudelleen. Tämä oli jännä kapine. Neliskanttinen PAINAVA lätkä, jonka kaksi kulmaa ovat taitetut kuin paperilennokin ensimmäiset taitokset ikään. Niinkuin sitä olisi kannettu koruna.
Olin jo kotona näkevinäni tuossa kuvioita mutta taisi olla toiveajattelua.
Seuraava sinkku oli miehekkään kuuloinen rautapörinä, pitkänmallinen esine. Mietin että nyt taisi tulla katetta sille Surffipummi -ketjun jutulle viikinkimiekasta. No, tämmöinen sieltä kuitenkin löytyi:
Puukahvasta on rippeet jäljellä, terä on kerrostuneen ruosteen raiskaama. Ei se ihan miekka ole, mutta onneksi en minäkään ole Indiana Jones.
Tunteeko joku esineen käyttötarkoituksen? Siinä on erikoinen muoto tuossa kärjessä, pieni reikä ja pysty profiili.
Kaiken kaikkiaan helmi reissu. Sää, laitteet, löydöt, kaikki kohdallaan. Rinkasta löytyi jopa Offia suurimpien pistävien lintusten karkoittamiseen. Eritoten tuo sormus oli löytämisen arvoinen.
Otin videopätkiäkin tuolta mutta känny oli harmittavan täynnä eli ne on sellasia parinkymmenen sekunnin juttuja. Laitan ne kunhan kerkeän.
