Maverick 2010
Maverick 2010
Roihuvuori sunnuntaiaamuna kello 0500.
Illalla olohuoneen sohvalle kesken tutkimusten torkahtanut mies herää kannettava tietokone edelleen vierellään. Tämä on harvinaista tähän kellonaikaan, sillä mitään herätystä ei ole tilattu. Väsyttää. Viidentoista minuutin, kahvikupin ja sääkatsuksen jälkeen suunnitelma on selvä. Perjantaina hommattua Cscopea on jo korkea aika päästä ulkoiluttamaan.
Eli aamulla tosiaan tapahtui kummia ja heräsin kerrankin spontaanisti hyvin aikaisin. Otin Skoopin tarvikkeineen rinkkaan ja herätin koirat mukaan reissulle. Viime lenkillä olin havainnut lähellämme hylätyn lentopallokentän ja ajattelin katsoa, olisiko pelaajilta kenties pudonnut jotakin.
Saalista tuli normaalin rautavalikoiman lisäksi abloy-avain sekä 10 markkanen vuodelta 1953. Tuolla paikalla täytyy visiteerata myöhemmin vielä uudelleen.
Noin tunnin session jälkeen matka jatkui. Mietin jo että lähden takaisin kotiin, kun oli tarkoitus vain testata konetta ja opetella ominaisuuksia käytännössä. Lämmin auringonpaiste ja seikkailumieli veivät kuitenkin voiton ja heilahdin sillan yli Myllypuron puolelle. Tarkempaa paikkaa mietiskellessäni muistin oman taannoisen viisasteluni siitä, että parhaat löydöt tulevat pellon puutteessa seudun korkeimman maastonmuodon päältä. Tuumasta toimeen ja ennestään ulkoilulenkiltä tutun avokallion päälle. Äkkiseltään katsomalla tuolla ei näyttäisi olevan mitään löydettävää ja aioinkin jo jättää koko laitteen rinkkaan ja keskittyä maisemien katseluun. Hetken kuluttua uteliaisuus kuitenkin voitti.
Ensimmäinen piippaus on jostain syystä hyvin usein ratkaiseva session keston kannalta, niin tälläkin kertaa. Tuskin sain kelan maahan kun jo piippasi. Tuloksena noin 12 millinen ohuenohut kolikko, joka tätä kirjoitettaessa odottaa vielä multapaakun sisällä puhdistamista. Ilman tuota aloituskolikkoa olisi loppunut lyyti lyhyeen, sillä seuraava tunti kaivettiinkin silkkaa pulltabia ja korkkia kaikissa muodoissaan. Muutama mielenkiintoinen rautasinkku tuli välillä, kaivan ne yleensä koska tällä seudulla se tarkoittaa joskus lentopommin kappaleita. Niin tälläkin kerralla.
Ajattelin jo taas kerran heittää koneen reppuun, kun pyöreähkön kuopan reunalta naukaisi. Kaivetaan nyt tuokin korkki ylös, ajattelin. Onneksi.
Se oli sitten meikän eka kultasormus. Leimassa lukee 750 ja kaiverruksessa Terttu 8.1.63 eli mikäli tuo on tuoreeltaan hukattu niin rinkula on ollut turpeen seassa jo jonkin aikaa ennen meikäläisen alkuunlaittoa. Mukavaa.
Kun laskeuduin takaisin maan pinnalle, ei kotiinlähtö ollut ensimmäinen ajatus. Tältä kumpareelta lähtisin vain kulumalla. Minuutin kuluttua vinkaisi uudelleen. Tämä oli jännä kapine. Neliskanttinen PAINAVA lätkä, jonka kaksi kulmaa ovat taitetut kuin paperilennokin ensimmäiset taitokset ikään. Niinkuin sitä olisi kannettu koruna.
Olin jo kotona näkevinäni tuossa kuvioita mutta taisi olla toiveajattelua.
Seuraava sinkku oli miehekkään kuuloinen rautapörinä, pitkänmallinen esine. Mietin että nyt taisi tulla katetta sille Surffipummi -ketjun jutulle viikinkimiekasta. No, tämmöinen sieltä kuitenkin löytyi:
Puukahvasta on rippeet jäljellä, terä on kerrostuneen ruosteen raiskaama. Ei se ihan miekka ole, mutta onneksi en minäkään ole Indiana Jones.
Tunteeko joku esineen käyttötarkoituksen? Siinä on erikoinen muoto tuossa kärjessä, pieni reikä ja pysty profiili.
Kaiken kaikkiaan helmi reissu. Sää, laitteet, löydöt, kaikki kohdallaan. Rinkasta löytyi jopa Offia suurimpien pistävien lintusten karkoittamiseen. Eritoten tuo sormus oli löytämisen arvoinen.
Otin videopätkiäkin tuolta mutta känny oli harmittavan täynnä eli ne on sellasia parinkymmenen sekunnin juttuja. Laitan ne kunhan kerkeän.
Illalla olohuoneen sohvalle kesken tutkimusten torkahtanut mies herää kannettava tietokone edelleen vierellään. Tämä on harvinaista tähän kellonaikaan, sillä mitään herätystä ei ole tilattu. Väsyttää. Viidentoista minuutin, kahvikupin ja sääkatsuksen jälkeen suunnitelma on selvä. Perjantaina hommattua Cscopea on jo korkea aika päästä ulkoiluttamaan.
Eli aamulla tosiaan tapahtui kummia ja heräsin kerrankin spontaanisti hyvin aikaisin. Otin Skoopin tarvikkeineen rinkkaan ja herätin koirat mukaan reissulle. Viime lenkillä olin havainnut lähellämme hylätyn lentopallokentän ja ajattelin katsoa, olisiko pelaajilta kenties pudonnut jotakin.
Saalista tuli normaalin rautavalikoiman lisäksi abloy-avain sekä 10 markkanen vuodelta 1953. Tuolla paikalla täytyy visiteerata myöhemmin vielä uudelleen.
Noin tunnin session jälkeen matka jatkui. Mietin jo että lähden takaisin kotiin, kun oli tarkoitus vain testata konetta ja opetella ominaisuuksia käytännössä. Lämmin auringonpaiste ja seikkailumieli veivät kuitenkin voiton ja heilahdin sillan yli Myllypuron puolelle. Tarkempaa paikkaa mietiskellessäni muistin oman taannoisen viisasteluni siitä, että parhaat löydöt tulevat pellon puutteessa seudun korkeimman maastonmuodon päältä. Tuumasta toimeen ja ennestään ulkoilulenkiltä tutun avokallion päälle. Äkkiseltään katsomalla tuolla ei näyttäisi olevan mitään löydettävää ja aioinkin jo jättää koko laitteen rinkkaan ja keskittyä maisemien katseluun. Hetken kuluttua uteliaisuus kuitenkin voitti.
Ensimmäinen piippaus on jostain syystä hyvin usein ratkaiseva session keston kannalta, niin tälläkin kertaa. Tuskin sain kelan maahan kun jo piippasi. Tuloksena noin 12 millinen ohuenohut kolikko, joka tätä kirjoitettaessa odottaa vielä multapaakun sisällä puhdistamista. Ilman tuota aloituskolikkoa olisi loppunut lyyti lyhyeen, sillä seuraava tunti kaivettiinkin silkkaa pulltabia ja korkkia kaikissa muodoissaan. Muutama mielenkiintoinen rautasinkku tuli välillä, kaivan ne yleensä koska tällä seudulla se tarkoittaa joskus lentopommin kappaleita. Niin tälläkin kerralla.
Ajattelin jo taas kerran heittää koneen reppuun, kun pyöreähkön kuopan reunalta naukaisi. Kaivetaan nyt tuokin korkki ylös, ajattelin. Onneksi.
Se oli sitten meikän eka kultasormus. Leimassa lukee 750 ja kaiverruksessa Terttu 8.1.63 eli mikäli tuo on tuoreeltaan hukattu niin rinkula on ollut turpeen seassa jo jonkin aikaa ennen meikäläisen alkuunlaittoa. Mukavaa.
Kun laskeuduin takaisin maan pinnalle, ei kotiinlähtö ollut ensimmäinen ajatus. Tältä kumpareelta lähtisin vain kulumalla. Minuutin kuluttua vinkaisi uudelleen. Tämä oli jännä kapine. Neliskanttinen PAINAVA lätkä, jonka kaksi kulmaa ovat taitetut kuin paperilennokin ensimmäiset taitokset ikään. Niinkuin sitä olisi kannettu koruna.
Olin jo kotona näkevinäni tuossa kuvioita mutta taisi olla toiveajattelua.
Seuraava sinkku oli miehekkään kuuloinen rautapörinä, pitkänmallinen esine. Mietin että nyt taisi tulla katetta sille Surffipummi -ketjun jutulle viikinkimiekasta. No, tämmöinen sieltä kuitenkin löytyi:
Puukahvasta on rippeet jäljellä, terä on kerrostuneen ruosteen raiskaama. Ei se ihan miekka ole, mutta onneksi en minäkään ole Indiana Jones.
Tunteeko joku esineen käyttötarkoituksen? Siinä on erikoinen muoto tuossa kärjessä, pieni reikä ja pysty profiili.
Kaiken kaikkiaan helmi reissu. Sää, laitteet, löydöt, kaikki kohdallaan. Rinkasta löytyi jopa Offia suurimpien pistävien lintusten karkoittamiseen. Eritoten tuo sormus oli löytämisen arvoinen.
Otin videopätkiäkin tuolta mutta känny oli harmittavan täynnä eli ne on sellasia parinkymmenen sekunnin juttuja. Laitan ne kunhan kerkeän.
Vitae pars historia est.
Re: Maverick 2010
Oliskohan tuo alimmainen jonkin käsikäyttöisen leikkurin terä??
GoldenMask 4
Tesoro Vaquero
* Kaikki saa mutta komiat ensin*
Tesoro Vaquero
* Kaikki saa mutta komiat ensin*
- Leijona
- Kunniajäsen/Mestari/Vuoden foorumilainen
- Viestit: 10508
- Liittynyt: 04 Helmi 2009, 22:01
- Paikkakunta: Etelä-Karjala
Onnea hyvista löydöistä, ja olit kirjoittanut hyvän jutun
Tuo alimmainen on varmaankin tällaisesta:
http://www.hirsimajandesign.fi/tuotesiv ... kkuri.html
Tuo alimmainen on varmaankin tällaisesta:
http://www.hirsimajandesign.fi/tuotesiv ... kkuri.html
XP DĒUS. Varakoneena XP GoldMAXX Power V4+WS1+ muuta tarvittavaa.
Vanhin esinelöytö Suomesta: Vyönsoljen katkelma 550-800 jKr Nappisolki v. 600 jKr. Vanhin kolikko Suomesta: Dirhem Viikinkiajalta v.942-950 jKr.
Vanhin esinelöytö Suomesta: Vyönsoljen katkelma 550-800 jKr Nappisolki v. 600 jKr. Vanhin kolikko Suomesta: Dirhem Viikinkiajalta v.942-950 jKr.
Leijona! Se tuli taas ku apteekin hyllyltä. Ei voi kun ihmetellä tietojesi laajuutta.
Tästähän kehittyy murha. Tuo vesuri löytyi sellaisesta paikasta että se on tasan tarkkaan sinne tahallaan piilotettu. Samassa kuopassa oli vielä päällimmäisenä rikottu viinapullo, noin kuriositeettina. Ja tuo sormus makasi kahden metrin päässä tästä terästä.
Eli on otettu vaimokullalta henki pois, piilotettu murha-ase ja nakattu sormus mäkeen tai muuten vaan pudotettu tohinoissaan.
Tai sitten ei?
Kiitokset onnitteluista muuten!
Tästähän kehittyy murha. Tuo vesuri löytyi sellaisesta paikasta että se on tasan tarkkaan sinne tahallaan piilotettu. Samassa kuopassa oli vielä päällimmäisenä rikottu viinapullo, noin kuriositeettina. Ja tuo sormus makasi kahden metrin päässä tästä terästä.
Eli on otettu vaimokullalta henki pois, piilotettu murha-ase ja nakattu sormus mäkeen tai muuten vaan pudotettu tohinoissaan.
Tai sitten ei?
Kiitokset onnitteluista muuten!
Vitae pars historia est.
Saimaan saaressa pikkuinen teltta.
Ollaan oltu kaksi päivää tällä isolla sisävedellä piipitin mukana ja olen päässyt tavoitteeseni, eli koukuttanut vanhemman veljeni jaloon harrastukseen.
Eka ilta Yksköytisessä josta ei tullut muuta kuin rautaa ja korkkeja, mutta tänään siirryttyämme Rokansaaren rantahiekoille, menivät omat pasmat kerralla uusiksi. Saalis on öre 1749 ja hopeasormus 1800 -luvun alkupuoliskolta. Olen sanaton .
Ollaan oltu kaksi päivää tällä isolla sisävedellä piipitin mukana ja olen päässyt tavoitteeseni, eli koukuttanut vanhemman veljeni jaloon harrastukseen.
Eka ilta Yksköytisessä josta ei tullut muuta kuin rautaa ja korkkeja, mutta tänään siirryttyämme Rokansaaren rantahiekoille, menivät omat pasmat kerralla uusiksi. Saalis on öre 1749 ja hopeasormus 1800 -luvun alkupuoliskolta. Olen sanaton .
Viimeksi muokannut Maverick, 18 Heinä 2010, 21:30. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Vitae pars historia est.
- Leijona
- Kunniajäsen/Mestari/Vuoden foorumilainen
- Viestit: 10508
- Liittynyt: 04 Helmi 2009, 22:01
- Paikkakunta: Etelä-Karjala
Onneksi olkoonMaverick kirjoitti:Saimaan saaressa pikkuinen teltta.
Ollaan oltu kaksi päivää tällä isolla sisävedellä piipitin mukana ja olen päässyt tavoitteeseni, eli koukuttanut vanhemman veljeni jaloon harrastukseen.
Eka ilta Yksköytisessä josta ei tullut muuta kuin rautaa ja korkkeja, mutta tänään siirryttyämme aRokansaaren rantahiekoille, menivät omat pasmat kerralla uusiksi. Saalis on öre 1749 ja hopeasormus 1800 -luvun alkupuoliskolta. Olen sanaton .
Ja nyt sitten vaadimme kuvia
XP DĒUS. Varakoneena XP GoldMAXX Power V4+WS1+ muuta tarvittavaa.
Vanhin esinelöytö Suomesta: Vyönsoljen katkelma 550-800 jKr Nappisolki v. 600 jKr. Vanhin kolikko Suomesta: Dirhem Viikinkiajalta v.942-950 jKr.
Vanhin esinelöytö Suomesta: Vyönsoljen katkelma 550-800 jKr Nappisolki v. 600 jKr. Vanhin kolikko Suomesta: Dirhem Viikinkiajalta v.942-950 jKr.
Sormus ja kolikko. Mielestäni vuosileima on T2 mutta en ole ihan varma. Renksu oli isojen kivien alla ja se taisi katketa etsinnässä. Harmi.
Tuo kivi on muuten piippaavaa lajia. Sitä oli suoni kalliossa josta lohkaisin näytteen. Sitä voi raaputtaa kynnellä ja irtoava aines tuntuu liukkaalta sormissa. Grafiittia?
Vitae pars historia est.
- Leijona
- Kunniajäsen/Mestari/Vuoden foorumilainen
- Viestit: 10508
- Liittynyt: 04 Helmi 2009, 22:01
- Paikkakunta: Etelä-Karjala
Tuossa sormuksessa on hyvin paljon samaa, kuin minun löydöissäni:
http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... php?t=2745
Eli viipurissa on valmistettu, mutta mikä on tuo valmistajan leima: HO, MO, vai jokin muu. Jos se selviää, niin Hopeakirjasta löytyy tekijä.
Olisiko tuo vuosileima I2?
Onko tuossa etupuolella sydänkuvio, kuten minunkin löydössäni?
Edit: Jos valmistajan leima olisikin HQ, niin tekijä olisi Henrik Qvarnberg. Hän toimi seppänä Wiipurissa 1819-1847, joten siinä tapauksessa vuosileimaksi kävisi vaikka I2 tai L2.
http://www.aarremaanalla.com/foorumi/vi ... php?t=2745
Eli viipurissa on valmistettu, mutta mikä on tuo valmistajan leima: HO, MO, vai jokin muu. Jos se selviää, niin Hopeakirjasta löytyy tekijä.
Olisiko tuo vuosileima I2?
Onko tuossa etupuolella sydänkuvio, kuten minunkin löydössäni?
Edit: Jos valmistajan leima olisikin HQ, niin tekijä olisi Henrik Qvarnberg. Hän toimi seppänä Wiipurissa 1819-1847, joten siinä tapauksessa vuosileimaksi kävisi vaikka I2 tai L2.
XP DĒUS. Varakoneena XP GoldMAXX Power V4+WS1+ muuta tarvittavaa.
Vanhin esinelöytö Suomesta: Vyönsoljen katkelma 550-800 jKr Nappisolki v. 600 jKr. Vanhin kolikko Suomesta: Dirhem Viikinkiajalta v.942-950 jKr.
Vanhin esinelöytö Suomesta: Vyönsoljen katkelma 550-800 jKr Nappisolki v. 600 jKr. Vanhin kolikko Suomesta: Dirhem Viikinkiajalta v.942-950 jKr.
Etupuolella on sydän. Sormukset on hyvin pitkälti samannäköisiä mutta tuo minun näyttäisi olevan vähän kapoisempi. Leima näyttää kyllä tosiaan enemmän L -kirjaimelta. No se olisi sitten 1844.
Jännää mietiskelyä on sellainen, että saarella josta kolikko ja sormus löytyivät, on ollut jatkosodan aikana vankileiri. Toiveissa oli löytää jotain tuolta ajalta, jo se olisi ollut vanhaa. On hauskaa ajatella että nuo tavarat ovat maanneet rannallaan jo hyvän aikaa silloinkin kun vangit on leirilleen saateltu.
Jännää mietiskelyä on sellainen, että saarella josta kolikko ja sormus löytyivät, on ollut jatkosodan aikana vankileiri. Toiveissa oli löytää jotain tuolta ajalta, jo se olisi ollut vanhaa. On hauskaa ajatella että nuo tavarat ovat maanneet rannallaan jo hyvän aikaa silloinkin kun vangit on leirilleen saateltu.
Vitae pars historia est.
Tässä omat löytöni Vantaan peltokeikalta:
Musketinkuulat on kivoja, ei ole aiemmin osunut kohdalle. Sitten on tuollainen julmetun kokoinen luodinmuotoinen kappale, samaa kaliiberia kuin Zalaman löydöissä olevakin tai jopa vähän isompi. Mitä ihmeen tyrannosauruksia tuolla on pyydetty?
Sormus on rihkamaa mutta ihmeen ehjä sisältä. Ulkopinta aivan ruvella.
Nappi lämmitti mieltä myös, se oli lähinnä kolikkoa muistuttava esine omistani.
Ja tuo uistin tietysti, kieli poskessa:
"Vuonna 1351 Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpoika luovutti Porvoon kirkon - mukaanlukien Helsingin pitäjän - pappien nimittämisoikeuden Viron Padisen luostarille. Vähän myöhemmin samana vuonna kuningas luovutti luostarille myös lohenkalastusoikeutensa Helsingaa- eli nykyiseen Vantaanjokeen. Tämä on vanhin säilynyt kirjallinen maininta Helsingin pitäjästä eli nykyisestä Vantaasta. Padisen munkit kalastivat ja asuivat pitkiä aikoja Helsingin pitäjässä vuoteen 1428 asti, jolloin luostari myi pappien nimittämis- sekä kalastusoikeutensa Turun piispa Maunu II Tavastille."
Musketinkuulat on kivoja, ei ole aiemmin osunut kohdalle. Sitten on tuollainen julmetun kokoinen luodinmuotoinen kappale, samaa kaliiberia kuin Zalaman löydöissä olevakin tai jopa vähän isompi. Mitä ihmeen tyrannosauruksia tuolla on pyydetty?
Sormus on rihkamaa mutta ihmeen ehjä sisältä. Ulkopinta aivan ruvella.
Nappi lämmitti mieltä myös, se oli lähinnä kolikkoa muistuttava esine omistani.
Ja tuo uistin tietysti, kieli poskessa:
"Vuonna 1351 Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpoika luovutti Porvoon kirkon - mukaanlukien Helsingin pitäjän - pappien nimittämisoikeuden Viron Padisen luostarille. Vähän myöhemmin samana vuonna kuningas luovutti luostarille myös lohenkalastusoikeutensa Helsingaa- eli nykyiseen Vantaanjokeen. Tämä on vanhin säilynyt kirjallinen maininta Helsingin pitäjästä eli nykyisestä Vantaasta. Padisen munkit kalastivat ja asuivat pitkiä aikoja Helsingin pitäjässä vuoteen 1428 asti, jolloin luostari myi pappien nimittämis- sekä kalastusoikeutensa Turun piispa Maunu II Tavastille."
Vitae pars historia est.