Väkäsellisiä nuolenkärkiä on kyllä muutamia löydetty...teksti osa selventää tarkmmin variaatioita ja mitta suhteita.
Kuvanhan voi laittaa varmistettavaksi museoviraston sähköpostiin tai Vapriikin tutkijoille.
Alla lainaus Suomen rautakauden esineistön nuolenpää typoista.
"Muutamissa nuolenkärjissä on lehden alareunassa kaksi symmetristä väkästä samalla tavalla kuin keskisellä rautakaudella tavallisissa angoissa (linkki: Keihäät / väkäselliset). Väkäsiä alettiin siis tehdä nuoliin samaan aikaan kun väkäselliset keihäänkärjet yleistyivät. Ensimmäiset väkänuolenkärjet taottiin jo kansainvaellusajan alussa.
Muutamissa väkäkärjissä on litteä ruoto. Muutamiin tehtiin pitkä ruoto, jossa on poikkileikkaukseltaan pyöreä tai symmetrisesti nelikulmainen kaula. Tällainen on myös yksi Suomen pisimmistä löydetyistä rautakautisista kärjistä, jonka lehden, kaulan ja ruodon yhteispituus on 20 cm.
Suhteessa lehden leveyteen nuolenkärjen väkäsiä ei tehty kovin ulkoneviksi: kärkien väli on Hiekkasen mittaamista kärjistä leveimmässäkin vain 2,3 cm eli sama kuin muunkinlaisissa keihäänkärkien lehdissä.
Kaksiväkäiset nuolenkärjet ovat symmetrisiä. Vain yhdessä Hiekkasen esittelemässä kärjessä väkäset ovat keskenään eripituiset. Keihäänkärjistäkin tehtiin joskus epäsymmetrisesti harppuunamaisia.
KM 2388:5 Kuva: Museovirasto.
Kokemäki Köönikänmäki, KM 2388:5
(ryhmä 3GII).
Kuva: Museovirasto.

Kaksiväkäiset kärjet
Noin 10 cm pituisen nuolenkärjen lehti on lähes yhtä paksu kuin sen litteä ruoto. Aseen ohuemmaksi teroitettu pää on murtunut.