"Terve,
Hattu tuli tänään ja katsoin sitä mikroskoopissa, kiintoisaa nähdä paljon puhuttu esine livenä.
- Sillä ei ole mitään tekemistä merovingiajan, nuoremman rautakauden tai edes keskiajan kanssa.
- Hattu on lyöty muotoonsa meistillä/stanssilla kovaksi valssatusta ohuesta pronssi/messinki levystä, jotta lamelleihin jäisi käytön kannalta
olennainen jousimainen jännitys, joka hatun piti paikallaan piipunkopassa. Eli hatun sai kopan päälle kevyellä pyörähdysliikkeellä,
jotka kulumisjäljetkin näkyvät hyvin.
- Esine ei helise/soi riippuessaan langasta, joka oli selvää jo ensimmäisen näkemäni kuvan perusteella.
- Lamellit on avattu leikkurilla siinä vaiheessa, kun hattu on ollut enemmän avoimen kartion muotoinen. Leikkaussärmät näkyvät hyvin mikroskoopilla.
- Vasta leikkaustyövaiheen jälkeen hattu on puristettu lopulliseen muotoonsa, jolloin lamellit puristuivat limittäin, sillä muuten olisi syntynyt saman tapaista
rypytystä kuin hopeasepän hommissa, astian reunaa vasaroimalla nostettaessa (supistustekniikka).
- Lamelleissa on vieläkin jäljellä "uuden veroinen" jännitys, eli lamellit aukeavat ja palautuvat takaisin samaan asemaansa. Esine ei näin ollen ole
voinut olla kovassa kuumuudessa (nuotio, tulipalo), sillä silloin se olisi hehkuttunut pehmeäksi.
- Joustovaraa lamelleissa näyttäisi olevan piipunkopan halkaisijaan nähden useampi millimetri.
- Todennäköisesti nimimerkki "Keseppan" toisella foorumilla mainitsema samanlaisista piipunhatuista ja rautalangasta valmistettu morsiuskruunu
1800-luvulta on peräisin kyläsepän pajasta, jollainen hyötykierrätys oli kyläsepille ominaista.
Eli tämän jälkeen pidän ainakin itse 100% piipunhattuna…!
Laitan hatun huomenissa takaisin.
Kevättä odotellessa
__________
Jouni Jäppinen
kultaseppä, fil.yo
ja vielä kuva:
