mutta suurennuslasi ei anna armoa, kolmonenhan se
siellä viimeisenä pilasi juhlat.
Löytyi kuitenkin taskukello, jonka talon vanhaisäntä
oli 1950 luvulla pudottanut peltoon ja sitä oli pitkään
yritetty löytää, mutta ei löytynyt. Isäntä oli kuollut v.2003
ja vielä viime vuosinaan oli kysellyt, että oliko kelloa löydetty.
Tänään se sitten löytyi ja lupasin viedä sen talon nyk. isännälle,(muistaa
kun pikkupoikana sitä etsittiin)
Ei kellolla rahallista arvoa enää ole, vaan enemmänkin tunnearvoa.
Aikanaan taskukello oli tärkeä kapistus.
