Pienellä paikkakunnalla huhu tämmöisestä omituiseen harrastukseen hurahtaneesta levisi nopeasti. Niinpä kerran keväällä töihin tuli tyttöni eskarikaverin äiti kyselemään lähtisinko etsimään pihamaalle kadonnutta sormusta.
Oli kuulemma pudonnut ehkä uima-allasta tyhjennettäessä.
Eipä mennyt kuin muutama tunti töiden päättymisestä kun jo samana iltana olin 40 km:n päässä saapumassa metsän keskellä olevan talon pihapiiriin. Siinä sitten hämmästelin loivaan rinteeseen rakennettua hienoa aikuisten uima-allasta pengerryksineen. Olin mielessäni kuvitellut uima-altaan sellaiseksi puhallettavaksi lasten altaaksi. Tarkempi katoamishetki oli edellisenä syksynä ehkä allasta tyhjennettäessä tai lehtiä haravoidessa.
Eli nurmikkoa oli jo leikattu moneen kertaan, joten oli mahdollista että ruohonleikkuri oli heittänyt sormusta ties minne.
Aloitin uima-altaalta. Vain palanen alumiinifoliota. Altaan metallirakenteet ja pengerrysten betoniraudoitukset saivat minut siirtymään kauemmaksi kohti metsänreunaa jonne haravoidut lehdet oli tyhjennetty. Kun lehtikasoistakaan ei tärpännyt aloitin nurmikkoalueen järjestelmällisen etsinnän, ylös ja alas ja taas ylös...
Talon isäntä kävi leikkimielisesti rouvalleen sanomassa että kaikella sinä toisia vaivaatkin. Rouva kertoi että miehensä ei uskonut sormuksen enää löytyvän.
Sitten noin 15 minuuttia etsinnän aloittamisesta tuli hyvä havainto, garretti antoi tasaisesti samaa ääntä. "Oliskohan se tässä" sanoin ja samassa rouva oli nurmikkoa siitä kohtaa tutkimassa ja hymyillen nousi ylös sormus kädessään. Siinä se oli.
Sitten rouva ja isäntä halasivat ja suutelivat. Se oli heidän kihlasormuksensa ja sen tunnearvo oli sormuksen arvoa suurempi.
Sitten muutama viikko myöhemmin työpaikalle ilmestyi lahjapaketti.
Huurteiseksi viimeistelty Mariskooli täynnä Marianne karkkeja.
![Very Happy :D](./images/smilies/icon_biggrin.gif)