Kelloriipus vai piipunhattu?

[Rustholli]

Kuvan pellosta löytyneen esineen kaltaisia on näkynyt täällä aiemminkin. Joskus on arveltu niitä rautakautisiksi kelloriipuksiksi ja yhtäläisyys onkin huomattava. Kuitenkin on päätelty niiden olevan todennäköisesti piipunhattuja. Voisikohan joku tietäväisempi valaista, mikä sellainen piipunhattu on ja löytyisikö sellaisesta jopa esimerkkikuvaa käytössä?
Minkähän takia piipunhattu on tehty muistuttamaan kovasti kelloriipusta vai onkohan kyse sattumasta?

[Leijona]

Tässä on foorumilla aiemmin postattu kuva vastaavasta piipunhatusta:
https://postimg.cc/RWQ1zPSK

[Rustholli]

Kiitos, tuo kuva selvittääkin asian. Lienevät olleet käytössä 1700-1800-luvulla.

[Rustholli]

Olisiko käynyt niin, että joku on joskus löytänyt rautakautisen kelloriipuksen ja todennut sen istuvan hyvin piipunhatuksi... ja sittemmin alettu tehdä samanlaisia kuparipellistä

[Astalo]

Se että noita on alkujaan edes luokiteltu kelloriipuksiksi on luultavasti vain pelkkää väärinkäsitystä, kun joku 1700-1800 lukujen piipunhattu on sattumalta joutunut samaan maastoon missä oli ennestään jotain rautakautista tavaraa ja sen takia joku tutkija luullut sitä yhtä vanhaksi. Ollut mielestäni kyllä aika omituinen luokittelu jo alkujaankin, koska nuo poikkeavat ulkonäön puolesta melko paljon esimerkkisivun aidoista rautakautisista kelloriipuksista.

Jos miettii käytännöllisyyttä, niin tuommoinen hapsureunainen "kello" olisi aika kehno myös äänenlähteenäkin, koska kiinteä reuna muodostaa kelloihin parhaimman soinnin. Esim. pronssikelloja valmistettaessakin sointia voi virittää hiomalla/sorvaamalla sitä reunaa kellon sisäpuolelta, koska sileä tasaisesti oheneva pinta tekee äänestä kirkkaamman jne.
Kun pronssikelloon tulee halkeama, niin ääni muuttuu selvästi alkuperäistä huonommaksi, joten olisi aika outoa tehdä niihin ihan tarkoituksella lovia reunaan.

[Astalo]

Muistan kun joku harrastaja oli löytänyt piipunpään, missä oli vastaava hattu yhä kiinni.

[Leijona]

Kiitos, tuo kuva selvittääkin asian. Lienevät olleet käytössä 1700-1800-luvulla.

Tuossa piirroskuvassa näkyy olevan vuosiluku 1662, eli voisi kuvitella, että piirtäjä on jäljentänyt esineestä senkin.

[Rustholli]

Kiitokset tiedoista... ilmeisesti tuollaista kelloriipusta siis ei ole ollut olemassakaan ja niin selittyy yhdennäköisyys

[ilkkap]

Se että noita on alkujaan edes luokiteltu kelloriipuksiksi on luultavasti vain pelkkää väärinkäsitystä, kun joku 1700-1800 lukujen piipunhattu on sattumalta joutunut samaan maastoon missä oli ennestään jotain rautakautista tavaraa ja sen takia joku tutkija luullut sitä yhtä vanhaksi. Ollut mielestäni kyllä aika omituinen luokittelu jo alkujaankin, koska nuo poikkeavat ulkonäön puolesta melko paljon esimerkkisivun aidoista rautakautisista kelloriipuksista...........

Näin olen ymmärtänyt tämän asian olevan. Ihmettelen vain sitä että rautakaudella en tiedä olleen mitään esinettä, joka olisi tehty noin ohuesta pellistä.
Joten se olisi automaattisesti pitänyt raakata pois löydöista eikä ottaa mukaan löytöluetteloon.

[Astalo]

Kyllä silloin käytettiin myös ohuitakin peltejä, kuten merovinkiajan "pressblech" koristepaneelit. Esimerkiksi ruotsin Vendel-kypärissä on jotain tasaisia kohtia päällystetty semmoisilla lähes folion kaltaisilla koristelevyillä. En tiedä, levisikö kyseinen menetelmä ikinä suomeen, mutta on suomestakin löytynyt ainakin yksittäisiä bressblech-fragmentteja. https://kalmistopiiri.wordpress.com/201 ... an-mallia/
Siinä tekniikassa on kaiverrettu taltoilla erilaisia kuvia rautaleimasimiin tai paksumpiin metallilevyihin ja sitten otetaan vaikka ohutta hopea- tai kuparilevyä mikä laitetaan leimasinta vasten ja lyijyä toiselle puolelle, joten kun päälle lyö vasaralla, niin leimasimen kohokuvio prässääntyy heti siihen välissä olevaan peltiin. http://myarmoury.com/talk/viewtopic.25170.html

Olisikohan ohuimmat täällä rautakaudella varmasti valmistetut pronssilevyt ehkä noin millin paksuutta. Esim. ne Käkisalmen suunnalta löytyneiden puukontuppien metallikoristeet. https://i.pinimg.com/originals/ca/8b/57 ... e62b33.jpg

Se pitää kuitenkin paikkansa, että jos esine on joka kohdasta ihan saman paksuista esimerkiksi valssaamalla valmistettua levyä, kuten nuo piipunhatutkin näyttäisivät olevan, niin on vaikea uskoa sen olevan mikään rautakautinen, koska siihen aikaan levy ohennettiin pääasiassa vasaran ja alasimen kanssa, joten materiaalissa luulisi olevan aina jonkinlaista paksuusvaihteluakin.

[jamppe]

Se että noita on alkujaan edes luokiteltu kelloriipuksiksi on luultavasti vain pelkkää väärinkäsitystä, kun joku 1700-1800 lukujen piipunhattu on sattumalta joutunut samaan maastoon missä oli ennestään jotain rautakautista tavaraa ja sen takia joku tutkija luullut sitä yhtä vanhaksi.

Tästä tulikin mieleeni tapaus kun syksyllä löytämäni keihäänkärjen ylöskaivuun yhteydessä maanpinnalle nousi siinä samassa tohinassa lasitettu piipunpesä..

Itse en valitettavasti huomannut missä vaiheessa piipunpesä nousi, mutta kuvasta voisi päätellä että se on noussu heti pintamaan poiston jälkeen

Joten uskon myös että samankaltainen väärinkäsitys on käynyt aiemmin tuon "piipunhattu tapauksen" kanssa.


Piipunpesä näkyy kuvassa kun oikein tarkkaan katsoo

[Kultaseppä]

Kyllä silloin käytettiin myös ohuitakin peltejä, kuten merovinkiajan "pressblech" koristepaneelit. Esimerkiksi ruotsin Vendel-kypärissä on jotain tasaisia kohtia päällystetty semmoisilla lähes folion kaltaisilla koristelevyillä. En tiedä, levisikö kyseinen menetelmä ikinä suomeen, mutta on suomestakin löytynyt ainakin yksittäisiä bressblech-fragmentteja. https://kalmistopiiri.wordpress.com/201 ... an-mallia/
Siinä tekniikassa on kaiverrettu taltoilla erilaisia kuvia rautaleimasimiin tai paksumpiin metallilevyihin ja sitten otetaan vaikka ohutta hopea- tai kuparilevyä mikä laitetaan leimasinta vasten ja lyijyä toiselle puolelle, joten kun päälle lyö vasaralla, niin leimasimen kohokuvio prässääntyy heti siihen välissä olevaan peltiin. http://myarmoury.com/talk/viewtopic.25170.html

Olisikohan ohuimmat täällä rautakaudella varmasti valmistetut pronssilevyt ehkä noin millin paksuutta. Esim. ne Käkisalmen suunnalta löytyneiden puukontuppien metallikoristeet. https://i.pinimg.com/originals/ca/8b/57 ... e62b33.jpg

Se pitää kuitenkin paikkansa, että jos esine on joka kohdasta ihan saman paksuista esimerkiksi valssaamalla valmistettua levyä, kuten nuo piipunhatutkin näyttäisivät olevan, niin on vaikea uskoa sen olevan mikään rautakautinen, koska siihen aikaan levy ohennettiin pääasiassa vasaran ja alasimen kanssa, joten materiaalissa luulisi olevan aina jonkinlaista paksuusvaihteluakin.

Tuo mainitsemasi kuvioleimasimien avulla tehtävä koristelu on helppo tunnistaa tietystä säännönmukaisuudesta, joka toistuu kuvioissa, mutta jos kuviot poikkeavat hiukankin toisistaan, on syytä epäillä ns. metallinpakotusta ja siselöintiä.

Metallilevy kiinnitettiin siinä tapauksessa jämähtäneeseen terva/piki -seokseen ja kun piki oli kovettunut, levyyn naputeltiin erityisiä muotopunsseleita käyttäen siihen piirretyn luonnoksen mukainen korkokuva. Levy oli käännettävä vähän väliä toisin päin ja hehkutettava pehmeäksi, jotta se ei repeäisi. Eri muotoisia punsseleita saattaa kultasepän punsselikokoelmasta löytyä hyvinkin toistasataa + siselöintipunsselit. Tekniikka tunnettiin jo pronssikauden lopulla ja se on yhä käytössä kaiverruksen ja vasaroinnin ohella. Lyijyä on saatettu käyttää pakotusalustana, mutta sen sijaan tina olisi pahinta myrkkyä esim. hopealle.

[Astalo]

Juu.. Pakotus tietysti aina kätevin kaikenlaisiin yksittäisiin kohokuvioprojekteihin, ja olen testaillut sitä välillä itsekin etenkin korujen kanssa, mutta jos pitäisi tehdä iso määrä samanlaisia pieniä koristelaattoja, niin pressblechin kaltainen sarjavalmistusmenetelmä säästää aikaa tosi paljon.

Muistin yhdellä nettisivulla hyvän rekonstruktion ruotsin merovinkiaikaisen Vendel-kulttuurin "Valsgärde 8" haudasta löytyneestä kypärästä, jossa on erityisen paljon bressblech-koristeita. https://royaloakarmoury.com/portfolio/v ... -8-helmet/ Kannattaa klikata kuvat suuremmaksi, jotta kuviot näkee tarkasti. Koristepaneeleja on käytetty niin paljon, että kypärän teräslevyistä niittaamalla kasattu rakenne katoaa tyystin pronssin ja hopean alle.
Myös Grzegorz Kulig tekee hienoja nykykopioita Vendel-kypäristä. http://www.thorkil.pl/dark_ages_helmets.htm

Heh.. Aihe on ajautunut jo vähän kauaksi piipunhatuista, mutta luulisi että foorumilla on väkeä, joita kiinnostaa myös nämä metallitekniikkajututkin.

[iipe]

mäkin seuraan vaan haltioituneena keskustelun mielenkiintoisuutta, mutta juu! Jos metallin muokkaustekniikoista vielä riittää juttua, joku voisi aloittaa oman ketjunsa!

[Kultaseppä]

Kovan luokan tekijöitä, tuollaiset ennallistukset vaatii jo pro käsityötaitoja sekä teräksen kovia hermoja...!:roll: