Tällainen pikari on kulkenut suvussa jokusen sukupolven yli, itse muistan että tämä oli mummulan hyllyssä ja nyt siis minulla, ei niinkään perintönä mutta jatkamassa matkaa
Kerrottu on että on jostain autonomia ajalta venäjältä mutta tarkempaa tietoa ei ole kulkeutunut, joten osaisiko joku kuvien perusteella kertoa mistä kyse?
(Laitoin kuvalinkit, tuntuu olevan vaikeessa saada kuvapalveluista kuvia jakoon . . .jos ei nuo linkit toimi niin laittakaapas minulle nootti )
Jep, tässä joku vuosi taakse laitoin kolmeen tai neljään antiikkiliikkeeseen kuvia, aika ympäripyöreetä vastausta tuli. . .jos tuli. . . voihan sitä tuonnekin koittaa jos jotain ketoisivat (muoks. laitoin kyssäriä, katsotaan vastaus.)
Paljon on vettä virrannut Vantaassa, mutta veikkaisin tätä esim. saksalaiseksi tehdasvalmisteeksi teolliselta ajalta (1800-luvun loppu/1900-luvun alku). Yläreunan ja aukon reunan saumojen perusteella metalliosa on painevalettu kaiverrettuun teräsmuottiin, joka on voitu purkaa valmiin esineen ympäriltä. Seos on varmaan joku melko matalan sulamispisteen valkometalliseos, jolloin tehdasvalmistuksessa on päästy pieneen tahtiaikaan.
Vielä jugend-aikanakin valmistettiin paljon vanhemman tyylisuunnan koriste-esineitä, sillä kansan syvän rivit ovat aina olleet konservatiivisia ja suhtautuneet uusiin hömpötyksiin epäluuloisesti. Maljakko on sopinut hienosti takan päälle samaa tyyliä edustaneiden esineiden joukkoon ja lonkalta vaikkaisin, että valmistajan ohjelmassa on ollut myös valokuvakehyksiä, kynttilänjalkoja ja muuta sekalaista tehtaan lasihytin tuotannolla silattua sortimenttia. Tunnetuimpien valmistajien vastaavat esineet on leimattu (esim. WMF), mutta tämä on halvempi massavalmiste. Arvo on vähäinen, mutta oikeassa ympäristössä aivan yhtä viehättävä nyt kuin 100 vuotta sitten.
) 
voihan sitä tuonnekin koittaa jos jotain ketoisivat