aarremaanalla.com

Öhkö öremetsällä


Ave! Vaikka viimeisimmästä öredetektiosta on aikaa vajaa viikko, on kärsää hiottu pusikoissa viheliäisten hyttysten ja maa-ampiaisen seurana. Vaikka vanhan sian silava on eltaantunutta, parkkiintunutta ja ennen kaikkea paksua, maa-ampiaisen piikki silavassa antaa pekoniin sellaisen pikantin täräyksen, jota ei örevimmoissaan pesän yllä huitova maasikakaan voi olla rekisteröimättä. Kannattaa varoa ja ottaa silmät käteen, kuten muutenkin pusikoissa, monta odottamatonta vaaraa saattaa väijyä innokasta etsijää.

Tällä kertaa löydöt jäivät todella laihoiksi, parhaimpana ehkä perussormustin 1800-1900 luvun taitteessa. Lisäksi pari kolikkoa, alumiiniset 1 ja 5 penniä. Tulipahan kartoitettua kuitenkin pusikko - ei ollut Öhkön sikolätti tämä pusikko. Tiivis ja korkea heinikko esti metsittyneen pellon koluamisen lähes kokonaan. Hirveä ähellys, nokkospaukamat, verenhimoiset hyttyset, punkeista ja patogeeneistä en halua edes kuulla, ampiaisen pusut ja varresta katkennut GM3 - ystävä, jolta katkesi koettelemuksissa selkäranka. Siinä saldo, joka niin usein on se ören kääntöpuoli, nauttikaamme siis rupisistakin öreistä! Raha ei tuo onnea - rupinen öre kylläkin!

Liitteenä kuvat pöheiköstä ja kiukkuisista ampiaisista. Lisäksi muutama kuva potilaasta, jolta katkesi ranka. Onneksi potilas on lähes täysin parantunut.

Löydöt ovat kolmelta aiemmalta reissulta - taitaa siellä olla rautakauttakin - tappikoristeinen härpätin, näyttäisi olevan tinapronssia? Mitä mieltä?

Ai tuo kolmanneksi alin? Ihan perus valjashärpäkehän tuo.

GM:lle pikaista paranemista. Toivotaan ettei vaiva kroonistu.

Kiitokset tunnistusavusta, nuo hevoshärpäkkeet lienee aika moninaimen ryhmä peltolöytöjä. Tappikoristelu lienee peruja varhaisemmasta ajasta, mutta tuossa härpäkkeessä nuo tapit ovat turhan terävät ja kapeat, jos vertaa kupuroihin.

GM3 on kuin Feeniks, haudan partaalta parrasvaloihin, entistä ehompana. Runko on nyt vahvistettu, joten pois alta risut ja kävyt. Tuo GM5 olisi kyllä upea lisä syyskaudelle, miten se eroaa käytännössä GM3:sta? Yhdessä ne olisivat jo GM8 - tai vähän vajaa, sillä GM3:lla on proteesi.

Mullasta maan, tryffelisiat tonkivat aarteitaan!

Ave! Tässä on tullut tehtyä mikropistäytymisiä sekä niitetylle heinäpellolle, että pusikoihin. Pisimmät piippailukerrat ovat olleet noin 2h luokkaa, joten kärsää on ollut hieman hankala optimoida öretaajuuksille. Ilmat ovat olleet kyllä nautinnollisia, tämä sika ei aurinkoa ja hyvää säätä kammoksu. Löytöjä on tullut mukavasti, mutta ei mitään ihmeempiä. Peruskolikkoa ja hylsyjä ja tottakai hitosti sitä roskaa. On se vain kumma, että ennen ja miksi ei edelleenkin, ihmiset dumbbaa jätteensä metsiin. Puoliksi mädäntyneitä maalipurkkeja, spray pulloja ja muuta metalliroskaa, muovisonnasta puhumattakaan on pienet metsäpalstat ihan täynnä. Pistää oikein vihaksi. Toisaalta on taas saanut huomata, että kuinka hienoja nuo pienet metsiköt ovatkaan; toiset näkee sen virkistäytymismahdollisuutena, toiset mahdollisen ören löytämispaikkana ja osa mahdollisena kaatopaikkana.

Pusikoissa tonkimassa

Kolmisen kertaa on tullut tongittua pusikoissa. Mielenkiintoista, mutta tosiaan tuo roskaaminen ja roskat alkaa ahdistaa. Löytöjä pöpeliköistä on löytynyt paljon, mutta ei oikeastaan mitään sellaista, jota kielipitkällä olen odottanut. Listalla on ”selvät hopeat” ja ruotsin vallan kolikot ja etenkin se priimakuntoinen öre. Ei ole vielä kelan alle osunut. Ne ovat kuitenkin sen sivilisaatioruostekurakerroksen alla. Sieltä kärsänkin on niitä vaikea pinpointata. Muita kolikoita onkin noussut selkä vääränä. Yhteensä yli 100 kolikkoa muutaman piippailureissun/mikropistäytymisen aikana. Jokatapauksessa, alkaa näin loman alkajaisiksi olla fiilis että tiivis yhteys on muodostettu GM3:n ja kärsän kanssa. Kun öre eksyy kelan alle, kyllä se sieltä siankärsämöiden seasta kaivetaan. Parhaimmat löydöt pusikoista ovat olleet ehdottomasti 1930 luvun taitteessa olevat 10mk kolikot ja 5mk kolikko, jotka olen kiillottanut ilta-auringon kahossa. Ovat nuo kyllä hienoja kolikoita, jotka säilyvät hyvin metsämaassa. Hitsi kun löytäisi noista samoista mullista sen ören! Olisi varmaan vielä lyöntikiiltokin tallella.

Heinäpeltolöytöjä

Heinäpelloista on löytynyt sekä kolikkoa, että pikkuauton raatoja. Yksi mielenkiintoinen löytö oli häkämittari, joka on melko kalliskin investointi. Kyseessä on TAYS:in häkämittari, jossa on laitenumerot yms. takana. Täytynee ottaa yhteys laitevastaavaan, joka hallinnoi laiterekisteriä. Parhain peltolöytö on ehdottomasti kolmen kruunun öre, joka löytyi pellosta noin 75 m päässä kotoa. Lisäksi löytyi laiva pinssi, joka miellytti kärsäkkään silmää. Maaemon hameen hema on raollaan! Multapaakkua hiljalleen pinpointterilla höyläillen ja pihistellen, alkoi pinssi/merkki näkyä paakusta. Katsoin aluksi, että nyt löytyi katkelma, jostain vanhasta, mutta kokonainen pinssi ei hirveän kova pettymys ollutkaan – olisihan se voinut olla alumiinikorkkikin. Alumiinikorkkeja tuli kaivettua reippaasti, 1:20 oli jotain muuta.
Kun metsässä aiemmin oli 50p ja 50mark putki auennut oli tämän päivän peltolöydöistä viimeisin 50p. Siihen oli hyvä lopettaa. Junnukin oli tryffelisikana mukana. Istui varjossa rinkan päällä katsellen ryhmähauta, juoden pillimehua ja syöden Puuhapetepastilleja.

Lisää seuraa, loma on vasta alussa…

Tässä kaikki löydöt poislukien heinäpeltolöydöt. Tässä on mukana vielä Muutama aiemminkin poistattu löytö.













Heinäpeltolöytöjä ja pussillinen salaattia. 50p:set yhtä lukuunottamatta ovat metsästä samasta montusta. Samoin kiillotetut 10mk ja 5mk kolikot.

Nuo 10-markkaset tuntuu olevan aika harvinaisia. Vitosia on löytynyt useampi mutta noita ei ollenkaan. Toimiiko mittari vielä? Samaa mallia olen käytellytkin ja aika pomminkestävä kapistus on.

Öhkömönkijä kirjoitti: ↑12 Heinä 2018, 17:12 Tuo GM5 olisi kyllä upea lisä syyskaudelle, miten se eroaa käytännössä GM3:sta?

Enempi säätöjä, pystyy erotteleen tarkemmin, aavistuksen verran enempi syvyyttä ainakin vs GM4 ja kaksi taajuutta. Omassa käytössä totesin kuitenkin 18KHz olevan parempi. 8KHz:lla ottaa syvemmältä mutta kaikki id:t laskee noin 20-40:llä, jolloin esim. kulta alkaa mennä raudan puolelle. Akkukapasiteetti on noin 2x suurempi kuin aiemmissa versioissa mutta kestää vain vähän reilu 10 tuntia täystehoilla.

Öhkö öremetsällä ja vähän pellollakin

Ilma oli mitä ihanin tonkimiselle. Heti aamupäivästä oli tarkoitus mennä luutimaan vanha heinäpeltotilkku, joka oli jäänyt joskus piippailematta. Nyt oli aika laittaa kela maahan ja nimi lehteen tai ainakin yrittää löytää se öre iki-ihana. Pelto oli muutama päivä sitten niitetty, joten huispaaminen on helpompaa niitetyllä pellolla kuin miehen tai kärsäkkään säkäkorkeuden korkuisessa sekaheinäkasvustossa. Kärsä pinpoittasi hyvin kohteita ja yhden kaivuupaikan kohdalla se huusi ja tärisi kuin syötävä. Ei muuta kuin kuopaisu ja rupinen peltoöre sorkkiin ja hihkaisu! Kyllä öre on aina öre, vaikka ruokaöljyssä freesaisi. Mitään muuta superlöytöä ei tällä reissulla tullutkaan. Kärsä haistoi myös grillimakkaran hajun, kun joku grillasi lähistöllä makkaroitaan. Tuoksu vain voimistui ja voimistui samalla alkoi vesi tulla kielelle pienen röhkinnän säestämänä. Hittolainen, se oli oma pekoni, joka kärysi auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Nälkä kuitenkin tuli, minkä sika luonnolleen voi.

Yksi mainitsemisen arvoinen löytö oli 10 cent eurokolikko pellosta, josta periaatteessa voisi löytää myös rautakautista. No parempi sekin on kuin pullonkorkki. Kolikko kaivautui hienosti ja jäi kuopan reunaan siististi - kuin tarjottimelle. Saisipa jonkun hopeakolikon näin. Oli pakko ottaa foto. Tuli mieleen The Detectorists -jakso, jossa Andy panttasi Deussinsa löytäessään ikivanhasta pellosta 20 sentin syvyydestä edellisenä vuonna painetun kolikon. Sapettihan tuo siis kärsäkästäkin. Myös puukko tuli kerättyä 5 sentin syvyydestä pois ketään satuttamasta. Tosin tuotakaan plänttiä ei ole kynnetty miesmuistiin - silti se hitsin 10 cent oli uppoutuneena öresyvyyksissä...







Sapetti jopa niin kovaa, että oli muutaman tunnin jälkeen vielä lähdettävä pöpelikköön villisikana mönkimään. Ei mitään ihmeellistä tälläkään krt. löytynyt. Kolikoita ihan perus -60 luvulta eurokolikkoon. Ehkä parhaimpana hopeamarkka vuodelta 1967 ja ehjä sormustin.

Innostuin muutamaa metsäkolikkoa kiillottelemaankin illan viiletessä.

Kaksi ylintä riviä ovat peltolöytöjä ja alimmat rivit pöpelikkölöytöjä.

ThePiippailija kirjoitti: ↑27 Heinä 2018, 20:55 Nuo 10-markkaset tuntuu olevan aika harvinaisia. Vitosia on löytynyt useampi mutta noita ei ollenkaan. Toimiiko mittari vielä?

Ave!
Juu, ei niitä hirveästi ole löytynyt, onkohan minulla 4 kymppiä ja saman verran vitosia. Ei kumminkaan yhtäkään 20 markkaista.

Ei toimi mittari - ihan kaput. Nestekidenäyttö rikki, muuten ehjän näköinen.

Täytyy harkita piipparia ostoa - GM3 on ihan toimiva ja pöpelikössä pitää yhä pintansa. Pellolla on enemmän aikaa ja mahdollisuuksia tanssia piipparin kanssa löydön ympärillä joten olisi aika päivittää piippari. Toisaalta huvittaisi vielä pysyä pelkästään äänimaailmassa ja jättää ID:t pois. Oma tyyli kun on pari heilautusta potentiaalisen löydön yllä ja hillitön kaivuu. Hyvä signaali on aina ilo kaivaa - niin kauan kun selkä kestää.

Selkä kestää, kun hankit kunnon lapion, pitkävartisen. Noi kenttälapion näköiset vie lasarettiin

tarhuri kirjoitti: ↑29 Heinä 2018, 10:55 Selkä kestää, kun hankit kunnon lapion, pitkävartisen. Noi kenttälapion näköiset vie lasarettiin

Ei tämä possu tarvitse pitkävartista lapiota, joutuisi kurkotella liian ylös. Säkäkorkeus on mitä on, mutta siitä on lyhyt kuopan reunalle jos öre vilahtaa pohjalla...

tarhuri kirjoitti: ↑29 Heinä 2018, 10:55 Selkä kestää, kun hankit kunnon lapion, pitkävartisen. Noi kenttälapion näköiset vie lasarettiin

Tämä on totta. Kaks välilevyä poksahtanu 3 vuoden aikana. Parasta aikaa sairaslomalla eikä loppua näy. Tarttee investoida pitkävartinen lapio

Hank da Silva kirjoitti: ↑30 Heinä 2018, 00:11

tarhuri kirjoitti: ↑29 Heinä 2018, 10:55 Selkä kestää, kun hankit kunnon lapion, pitkävartisen. Noi kenttälapion näköiset vie lasarettiin

Tämä on totta. Kaks välilevyä poksahtanu 3 vuoden aikana. Parasta aikaa sairaslomalla eikä loppua näy. Tarttee investoida pitkävartinen lapio

Vielä on monta välilevyä jäljellä. No ei kai, kunnon välineet varmistaa, että harrastus on hauskaa, eikä tule rasitusvammoja. Selkä on kyllä sellainen, joka vihoittelee huolella, jos on vihoitellakseen. Toki oikeilla kaivuuasennoilla on myös suuri merkitys.

Saaliina auringon grillaamaa silavaa

Hiphei! Auringon noustessa lähes zeniittiin, oli aika kaivaa piipitin esiin ja suunnata kaikesta kaukana olevalle heinäpellolle. Paikka oli niin kaukana (vaikka aika lähellä onkin), että pellolla tovin piipiteltyäni, kaksi peuraa tuli loikkien ihmettelemään rautatöräyksiä. Eipä pellolla mitään muuta paljon piippien muodossa kuullutkaan. Onneksi kyyhkyjen korina, varisten kraakunta ja etäällä pauhaava liikenne toi vaihtelua rautatöräyksille. Pieni sihinä kertoi pekonin kypsyysasteesta.

Löytyi pellolta sentään 1 penni vuodelta 1909 sekä läjä katkelmia jostain. Ei mitään oleellista. Pala revolveria ja maatalouskoneiden fragmentteja. Mukavaa oli silti - pääsee kaiken kiireen keskeltä pellolle kuuntelemaan yllä mainittuja ääniä.

Pellolta himaan hiipiessäni, metsän poikki möyriessäni, katsoin kaatuneen puun kannon. Piipin kuulin kimakan, lomalaiselle sopivan. Loppui siihen mistä alko.







Peltopiipit ja löydöt:

Villisikana pöpelikössä

Oli taasen aika suunnata, jos ei ihan öremetsälle, niin ainakin örepöpelikköön. Tavoitteena on löytää monta öreä, tai edes yksi, joka olisi priimakuntoinen. Pöpelikön hellässä suojassa se öreiki-ihana odottaa kärsäkästään. Varmaan saisin sydänkohtauksen, jos löytäisin vastaavanlaisen öreaarteen kuin P.Aholainen tai muutamat muut täällä...

Aamupäivän pieni kaste helli tonkijaa ja navan korkuinen saniais-, heinä- ja rikkaruohokasvusto piiskasi napaa myöden ihan likomäräksi. Ei se tahtia kuitenkaan haitannut, kun pöpelikköön on menty, siihen on siunaantunut rajallinen aika ja jos siellä seuraavan saniaismättään vieressä onkin se öre - silloin piippaillaan! No eihän sieltä mitään öreä löytynyt. Periaatteessa voisi, ja periaatteessa ei tai no miksikäs ei. Vanhin kolikko oli markka joltain 1920 luvulta, mutta sitten löytyi kuitenkin kompensaationa hopeaa ja vanha suurikokoinen nappi. Nappi miellytti ja tuli piippailun puolivälin paikkeilla. Nosti kummasti kärsäkkään mielialaa potentiaalisesta örestä. Kyllä löydöt ruokkivat intoa, vaikka ne eivät pääasia olekkaan. Periaatteessa olen iloinen kirkkaasta ja puhtaasta signaalistakin jo - pellollakin 15 min täyshiljaisuuden rikkoo täydellinen kimakka signaali - ai että. Sieltä se alko tai chymos nousee aarteena maan päälle.

Yksi mielenkiintoinen löytö oli kuparinen sormus, jonka muotokieli on vanha. Sormus lienee uustuotantoa, mutta ei tuo nyt mikään ihan Kinderikään ole. Osaako joku sanoa tuosta enemmän? Samoin tuo sorsan jalka ihmetyttää, että mistä on peräisin. Hopea on katkelma jostain nilkkakorusta tms?

Kupuran näköinen kapistus (liekö pyörän tai mopon osa) näytti multaisena ihan kupuralta... Eipä sekään natsannut tänään.

Huomenna taas uutta matoa koukkuun ja kärsää ulkoiluttamaan!









Löydöt:

KK:n Teljänneito sormus

https://www.google.com/search?q=kaleval ... 80&bih=958

Astalo kirjoitti: ↑01 Elo 2018, 22:38 KK:n Teljänneito sormus

https://www.google.com/search?q=kaleval ... 80&bih=958

Hii! Thanks, sehän se on.

Kärsä tanassa heinäpellolle ja pöpelikköön

Örejahti alkaa olla kiivaimmillaan. Kiima löytää se täydellinen öre, on kärsäkkäällä melkoinen - öre-estruskierron polte. Öre on kuin Atrian käriste. Takuuvarmaa laatua ja sopivasti mureaa. Skillinki onkin sitten se sinappi. En osaa sanoa, että alkaako kiima jo mennä ulos normaalin rajoista. Normaalin rajoista siis öreihin vihkiytyneen kärsäkkään mittapuun mukaan. Nyt alkaa aika olla otollinen öreille. Alkaa olla kesä olla loppupuolella, alku syksy huokailee ja maaemo alkaa paljastaa sulojaan. Pieni maasta hiljalleen leijaileva aamuinen usva on merkki öreapajasta - kärsä tietää.

Auttamasti myöhässä öresyönnistä, sika marssi niitettyjä joutomaatilkkuja tonkimaan. Paikka on otollinen, sillä kuninkaan kartastossa tilkkujen lähistöllä on ollut pieni kyläpahanen isoine tiluksilleen. Aiemmin olen paikkoja hieman huispaillut, mutta nyt oli tarkoitus koluta/kaluta tilkut kattavammin. Viimeksi yhdeltä postimerkin kokoiselta tilkulta löytyi hätätaaleri. Maa oli vielä kasteesta märkä, mutta öreusvasta ei ollut enää tietoakaan. Seitinohut kanuunarallikin selveni huispaamisen ohessa, joten mieli oli kirkas vastaanottamaan öreiki-ihanan. Ei muuta kuin kärsä turpeeseen. Tilkut sijaitsevat suositun ulkoilureitin välittömässä läheisyydessä, joten röhkintä sekä villinä huitova kärsäkäs herätti kummastusta ja kysymyksiä sivullisissa. Röhkinnän välistä kuuluva kimakka piipitys ei ainakaan lieventänyt kummastusta. Röhkimällä kärsä tanassa takaisin, uteliaat kaikkosivat nopeasti. Kyllä se kuukaas näin on, että kyllä se koiraskin poikii, kun tarpeeksi kovan kärsän näköö! Jos haluaa palkinnon parhaan, maaemon helmen, rupisen harmaan, ei ole aikaa turinoille. Turinat kerrotaan kiikkustuolissa - on lantteja, joiden viehätysvoima on ristikkäisissä nuolissa.

Ei sieltä mitään tälläkään kertaa noussut. Vaikka kärsä on tanassa ja örekiima on kova, sortuu sika yliyrittämiseen. Odottakaas kun kohta aukee örepajatso, kun perunaparoni saa pottunsa talteen! Mätien mukuloiden ohella pellosta nousee aarre se ihanin. Odattakaas kuulkaas! Kyllä sika ja kärsä tietää. Pakko on aina ohi ajaessa pellon kohdalla hidastaa (tiedätte kyllä ilmiön), kärsä sanoo, että siellä on ja paljon!

Mitä nyt esiteltäviin löytöihin tulee, niin onhan tuossa jotain. Nykyaikaa ja vähän sinne päin. Kyllä ne nykyaikaisetkin löydöt ovat kivoja, nokialainen Nokia muun muassa. Ankkuri tuo onnea tai ainakin öretoivoa. Shellin poletti tuli lisänä kokoelmaan. Nyt niitä on kokoelmassa jo muutamia lentäviä sankareita. Onkohan lentävä sankari viskattu peltoon? Ei tainnut sittenkään olla viimeinen lento, kun sika sen mullista nosti? Solki ja sota-ajan markka edustavat vanhinhimpia löytöjä, samoin hevoshärpäke.

Tilkku:


Löydöt:

Öhkömönkijän kirjoitukset ovat aivan mahtavaa luettavaa!

Se sorsanjalka on todennäköisesti Freddy Krueger-kaulakoru. Itsellä oli 80-luvulla samanlainen, se on se hanska missä partaveitset sormissa. Sormien välissä oli tektsi Freddy ja jotain. Näyttää ainakin ihan samanlaiselta mutta vähän kärsineeltä.

Lähteekö nokia lataamaan?

Timppa71 kirjoitti: ↑06 Elo 2018, 09:57 Se sorsanjalka on todennäköisesti Freddy Krueger-kaulakoru. Itsellä oli 80-luvulla samanlainen, se on se hanska missä partaveitset sormissa. Sormien välissä oli tektsi Freddy ja jotain. Näyttää ainakin ihan samanlaiselta mutta vähän kärsineeltä.

Moi! No niimpäs onkin! Samanlaisen olen minäkin nähnyt, mutta ei heti sytyttänyt. sorsa ja Freddy, lähes sama asia...

iipe kirjoitti: ↑06 Elo 2018, 10:25 Lähteekö nokia lataamaan?

Täytyypä koittaa. Muuten tuo on periaatteessa hyvässä hapessa, joten voisipa latautuakkin... Taitaa pikkukärkinen laturikin jostain kaapin perukoilta löytyä. Laitan tänne testauksista väliaikatietoa.

iipe kirjoitti: ↑06 Elo 2018, 10:25 Lähteekö nokia lataamaan?

Täytyypä koittaa. Muuten tuo on periaatteessa hyvässä hapessa, joten voisipa latautuakkin... Taitaa pikkukärkinen laturikin jostain kaapin perukoilta löytyä. Laitan tänne testauksista väliaikatietoa.
[/quote]

Ihme vehkeitä nuo vanhat Nokialaiset kestävyyden kannalta.
Tytär hävitti aikoinaan oman Nokialaisensa talvella hankeen koulumatkalla.
2kk jälkeen naapuri kyseli onko meiltä hävinnyt puhelin.
Naapurin mummo oli bussi pysäkillä ollessaan huomannut jään alla olevan kännykän ja hakannut sen sieltä irti.
Kotonaan perheensä avustuksella avannut ja ottanut akun pois sekä antanut kuivua.
Laittanut sen jälkeen lataukseen ja puhelin päälle sen perusteella tiesi ruveta kyselemään meiltä.
Lisäksi puhelin oli vielä sen jälkeen käytössä.

Olisi mielenkiintoista tietää kauanko tuo löytämäsi luuri on maannut jossain.

Kärsä tanassa ja saparo pitkällä järvenrantapusikoihin piipittämään

Suurin odotuksin kärsäkäs reippaili mahanalus jalkoja täynnä järvenrantapusikkoon. Paikka oli otollinen, sillä huolellisesti tehty tutkimustyö antoi viitteitä, että nyt löytyisi vanhaa tavaraa ja mikä mielekkäintä, ruotsin vallan aikaista valuuttaa. Paikalla on varmasti pyörinyt kaupustelijoita, pappismiehiä sekä tietenkin tyhjätaskuina hännysteleviä rahvaita. Tyhjätaskuina todennäköisesti siksi, että kaikkia taskun reikiä ei ole ehditty parsia ja paikata ennen markkinoita tahi kirkollispyhiä. Vissi tarkoitus on löytää juurikin huokoisista taskuista pudonneet irtokolikot. Niitä pitäisi olla paljon. Satoihin vuosiin mahtuu myös paljon. Lienee paikallisia kärhämiä, yhteenottoja ja lipevien kaupustelijoiden käpälämäkeen ajoja. Tavaraa pitäisi olla siis paljon.

Perille päästyäni alkoi sataa. Onneksi sika ei ole sokerista – eikä GM3. Saparo ilosta heiluen ja suojassa rehevän lehvän, oli ilo piippailla. Sadekin loppui nopeasti ja kuivahko maa huokaili saadessaan hieman sadetta. Huokaukset pois, täällä etsitään öreiki-ihanaa! Muutamia Alkon korkkeja nousi, samoin foliomyttyjä. Muutaman -60 luvun 20 pennisen kuopaisin äiti maan hamosen alta. Roskaa oli taasen tuutattu pöpelikkö täyteen – eivät kasvit ainakaan kärsi raudan puutostilasta. GM3 murahteli ja antoi piipit isoimmista raudoista. Jätettä oli taas yllin kyllin. Ei olisi kova vaiva kerätä jäte pois. Risut eivät juurikaan haitanneet huispailua – pelto ja pöpelikkö sopivat hyvin GM3:n alustaksi. Pöpelikössä risteili polkuja. Polkuja, jotka ovat risteilleet paikassa vuosisatojen ajan, onhan paikka ikivanhaa vesikulkureittiä. Osa poluista lienee vanhoja, osa uusia.

PAM! Polun vierestä tuli heleä ja saparon kärjessä tuntuva signaali. Muutamat kimakat piipitykset ja ristiin heilautukset jonkun kirkollisesineen toivossa ja kuoppaa kaivamaan. Lapio upposi sentin pysähtyen tuoreeseen kuusen juureen. Uusi aloitus ja lapio upposi helposti mehevään multaan. Poikenneet kastemadot kiemurtelivat kuopassa mukaillen saparon liikkeitä – tai saparo niiden. Nyt ollaan maaemon hameen alla ja jännän äärellä. Kärsä tanassa pinpointteria kuoppaan ja tirrrr, vibra tärisytti saparoa. Kauhaisu, ja ööreee! Ei saakeli, ei se ole, vai onko? – vihreä se ainakin on. Rupinenko vain? Kuparia sorkkiin! Äh. Se on ”nappi”, mutta halkaisijaltaan kuin 2ör! Sen lähemmäs öörejä ei sika vinkumisestaan ja röhkimisestään huolimatta tänäänkään päässyt. Ei pöpelikkö-öreä tälläkään kertaa. Ei haittaa. Reissuun mahtui vaikka mitä, ja jännän äärellä tuli taas oltua.

Saldo:
- vesisade 2 x
- Mainokset, joita ei jaettu viime joulukuussa!
- Posteljoonin potkukelkka!
- Tarinoita
- Triathlonia harrastava isäntä
- Harmimarkkoja
- Ören suhteen likviditeettipuutostila

Kuvadata:

Posteljoonia ei onneksi näkynyt:


Kadonneet mainokset - ei ilmaisjakelua:


Raha rakkahin, öre rahoista ihanin (ei öre tällä kertaa):


Sade, sade ropisee, pimpeli pom:




Tämä aiheutti loppureissulla sydämen tykytyksiä ja saparosolmun, mutta Äh. Ruosteinen työkalu...


Kaikki löydöt, ei mitään maata mullistavaa:

Kyllähän tuollaisessa järvimaisemassa voi tärpätä todella hyvin.
Onko rantapeltoja lähistöllä?

Leijona kirjoitti: ↑09 Elo 2018, 18:38 Kyllähän tuollaisessa järvimaisemassa voi tärpätä todella hyvin.
Onko rantapeltoja lähistöllä?

Ave! Onhan toki. Heinällä ja puimatta on kaavoitettu pelto, jossa on kolme kiinteää muinaisjäännettä. Täytyisi olla museoon yhteydessä, että onko paikalle mahdollista mennä.

Muutama hyvä kohde on varastossa, jonne voisi mennä katkaisemaan ören suhteen puutostila. Juuri hetki sitten saavuin metsittyneeltä järvenrantapellolta, nyt on ihan ok löydöt. Illalla tulee postaus kunhan saan romppeet kuvattua. Ps: Ei öreä tälläkään kertaa, mutta ei se mitään. Hieno solki, hevoshärpäkettä ja jotain kultaista...

Metsittyneellä järvenrantapellolla röhkimässä/rehkimässä

Nyt oli vakaa aikomus löytää jotain vanhaa ja parempaan löytösalkkuun päätyvää. Tutkittavana oli jo reilusti metsittynyt järvenrantapelto, joka on ollut peltona ainakin 1700 luvulta 1900 luvun puoliväliin. Vanhimmat puut olivat arviolta 50-70 vuotiaita. Nyt olisi tosi sikamaista, jos ei mitään mielenkiintoista löydy. On tässä tovi jo kärsittykin ja öreä etsitty kärsä ruvella.

Alle 5 minuuttia ja 5 penninen vuodelta 1909 oli sorkissa. Lupaa hyvää! Kolikko löytyi ison kiven juurelta, jonka vierustan tutkin tarkasti. Tuollaiset isot kivet ja poikkeamat maastossa houkuttelevat/houkuttelivat niin ihmisiä, kuin eläimiäkin – kuten villisikoja. Muuta ei kiven vierustalta kuitenkaan löytynyt. Tästä oli vielä muutama satametriä metsittyneelle järvenrantapellolle. Kärsän suunta kohti järven rantaa ja suuria löytöjä!

Ilma oli loistava pienelle etsintäreissulle. Aurinko pilkisteli harvassa kasvavien mäntyjen latvustojen väleistä ja vesilintujen ääni kilpaili sulosointujaan jodlaavan GM3:n kanssa. Maata verhosi ohut sammalpeite, jonka alla oli mehevää peltomaata. Etsintä oli suhteellisen helppoa, eikä juurikaan tutuksi tulleita kruunukorkkeja tai repäisykorkkeja tarvinnut kaivaa. Isot raudat tuli kuitenkin hyvän signaalin myötä kaivettua. Osan sai kaivaa lähes peruskalliosta. Sitten alkoi maan uumenista tavaraa nousta, nappia jos jonkin moista, samoin solkea. Koristeellinen täysin ehjä (liekö kengän solki) toi lisää intoa ja örehimoa. Risut rätisivät poikki ja vesilinnut kaikkosivat järveltä, kun sika kamara rytkyen tonki metsässä. Hevoshärpäkettä! Kolme hopeoitua sellaista, nousivat 50m säteeltä toisistaan. Yksi kullitettu nappi löytyi maaemon salaisesta sopukasta. Napin taustapuolella oli jotain tekstiäkin, mutta se selvinnee puhdistusoperaatiossa myöhemmin.

Metsittyneestä pellosta jäi vielä reippaasti etsittävää. Ehkä siellä viellä jossain juurakon alla, on rupisen ören pesä. Sieltä sika ne vielä tonkii – olihan ilmassa vieno kukkainen ören tuoksu.

Lennä, lennä 5p ison kiven juureen:


Metsittyneellä pellolla oli ilo tonkia. Kuopassa oli noin kilon rautamötikkä. Moukaria tai miesten kuulaa, ei ole vielä tullut vastaan, onko joku foorumilla löytänyt?




Sokerina pohjalla - löydöt:




Nappikultainen: