Lupien kysymisen taktiikka

[MaRi]

Moi
Onko vanhemmille kaivajille muokkautunut jokin toimiva tyyli, kuinka
kysytte lupaa vaikkapa pellolle? Kuinka asia kannattaisi esittää!
Museovirastoa tietenkin pelkäävät - voisin kuvitella.

Kiitos

[ThePiippailija]

Ovelle kun menee, esittelee itsensä ja harrastuksensa ja kysyy että voisiko pellolla x käydä etsimässä. Sitten kun tietää yhden isännän niin sitä kautta saakin jo yhteystietoja lähitilojen omistajiin. Tuommoinen taktiikka on toiminut 99 kertaa sadasta.

[MaRi]

Ovelle kun menee, esittelee itsensä ja harrastuksensa ja kysyy että voisiko pellolla x käydä etsimässä. Sitten kun tietää yhden isännän niin sitä kautta saakin jo yhteystietoja lähitilojen omistajiin. Tuommoinen taktiikka on toiminut 99 kertaa sadasta.

Noinhan se toimii, mutta tarkoitan sitä isäntää, joka alkaa vänkäämään ja kiemurtelemaan.
Sitä, jolta ei saa juuta eikä jaata

[iipe]

Mä oon pitänyt löytöpussukassa jotain "vähemmän" arvokkaan näköistä roinaa, mitä sitten esitellyt yleisesti löytyvinä aarteina! Nappeja ja hajonneita perus solkia. Joku loppuun kulunut örkki siellä vielä.
Rento ja rehti ote, ei se muuta oikeestaan tarvi. Vielä lupaa mennä päivän päätteeksi esittelemään löytönsä ja jakamaan saaliin, jos jotain yhtään rahan arvoista löytyy.
Niitä näitä juttelee, jos maanomistajalla on aikaa. Monesti saa myös hyviä vinkkejä, kun kyllähän ne mantunsa parhaiten tuntee.

Ne isännät jotka alkaa kiemurtelemaan ja vänkäämään, mun kokemuksen mukaan voikin melkein unohtaa.. Ne ei haluu päästää ja eivät vaan kehtaa suoraan kieltää.Jollekkin vein joskus pullon ja antoihan se sitten lopuksi luvan. Kielsi kylläkin heti sitten seuraavaks kun näki!

[MaRi]

Ne isännät jotka alkaa kiemurtelemaan ja vänkäämään, mun kokemuksen mukaan voikin melkein unohtaa.. Ne ei haluu päästää ja eivät vaan kehtaa suoraan kieltää.Jollekkin vein joskus pullon ja antoihan se sitten lopuksi luvan. Kielsi kylläkin heti sitten seuraavaks kun näki!

Noinhan se varmaan on!
Thepiippailijalle - Eno näki kanadassa kyltin "Kaikkea suomalaista myynnissä!" Hän kysyi pulloa Haapavetistä pontikkaa. Myyjä kävi takahuoneessa ja palasi tiedustelemaan, että "Kytökyläläistä, vai Etelälahtista!"

[ThePiippailija]

Kai se sitten totta on että täällä on sitä keitelty runsaamminkin. On tullut vastaan tekovälineitä ja itse tuotettakin.

Nivalassa en ole ainakaan paljoa käynyt tonkimassa. Sarjankylän suunnalta löytyi joskus parit äyrit.

[Kizmo]

Ovelta ovelle on ollut paras taktiikka ikinä, tai kerran menin pellolle kun näin että isäntä oli traktoria käynnistelemässä.

Kannattaa pitää mukana karttoja, joko paperilla tai kuten itse tabletilla sähköisenä. Niin wanhoja karttoja kuin modernejakin joista voi esitellä kiinteistörajoja ja esittää kysymyksiä. Isännät tuntuu olevan tietäväisiä ja kiinnostuneita vanhoista kartoista lähes poikkeuksetta.

Ja kun pienellä paikkakunnalla saa jalan ovenväliin edes jollekin tilalle niin se maine leviää äkkiä. Samalta seudulta uusia maita hakiessa voi sitten vähän pudotella nimiä peliin että missä on jo käynyt ja mitä haluaa löytää

EDIT:

Ja museovirastoa ja suojelualuita pelkääville voi kertoa että museoväelle on täysin tuttu käsite tämä myöhempien aikojen maankäyttö joten mitään viljely- tai käyttökieltoa esinelöydöt ei saa aikaan. Pelastuskaivauksia voidaan tehdä viljelykauden ulkopuolella.

[tarhuri]

Henkilökohtainen käynti on homman nimi, puhelin kekustelut eivät tuota tulosta, se on nähty. Muutamien löytöjen esittely voi olla hyvä juttu. Täytyy kuitenkin sanoa, että turhat jaarittelut pois, varsinkin jos isäntä on suopea mutta ei kovin kiinnostunut asiasta. Sanomattakin on selvää, että ei kannata vanhan viinan hajua peittää oluella. Jos autossa on muuta väkeä, niin koko poppoo tulee esittäytymään mutta vaan yksi puhuu. Mikään ei voita ystävällisyyttä

[Miinaharava04]

Mutta mitäs sitten, kun maanomistaja antaa luvan, mutta vaatii kaikki löydöt itselleen ja kieltää ilmoittamasta mitään museovirastolle?
Mitä olette tehneet tälläisissä tilanteissa?

Kannattaisiko vedota tähän:

Ja museovirastoa ja suojelualuita pelkääville voi kertoa että museoväelle on täysin tuttu käsite tämä myöhempien aikojen maankäyttö joten mitään viljely- tai käyttökieltoa esinelöydöt ei saa aikaan. Pelastuskaivauksia voidaan tehdä viljelykauden ulkopuolella.

Vai?

[tk]

Mutta mitäs sitten, kun maanomistaja antaa luvan, mutta vaatii kaikki löydöt itselleen ja kieltää ilmoittamasta mitään museovirastolle?
Mitä olette tehneet tälläisissä tilanteissa?

Kannattaisiko vedota tähän:

Ja museovirastoa ja suojelualuita pelkääville voi kertoa että museoväelle on täysin tuttu käsite tämä myöhempien aikojen maankäyttö joten mitään viljely- tai käyttökieltoa esinelöydöt ei saa aikaan. Pelastuskaivauksia voidaan tehdä viljelykauden ulkopuolella.

Vai?

Tai unohtaa koko asian ja siirtyy seuraavan isännän/emännän maille ja kysyy jos sieltä parempi lupa tärppäisi.

[Miinaharava04]

Noin se varmaan järkevintä on. Onko jollekkin käynyt noin?

[Fisherman]

Kerran kävi noin. Isäntä ei vaatinut löytöjä itselleen mutta kielsi niistä ilmoittamasta minnekään. Ilmoitin kuitenkin.
Kyseessä oli kalmistoon viittaavat löydöt.
Kannattaa siis jo lupaa pyytäessä selvittää tarkkaan miten mahdollisten löytöjen kanssa menetellään

[Tonkija69]

Kyllä paras taktiikka minun kokemusteni perusteella on olla ihmiselle ihminen - ja vielä kunnioittavasti ja kohteliaasti sellainen Ei välttis kannata suoraan mennä ovelle tongintavälineiden kanssa avautumaan, vaan ensin tutustua maanomistajaan ja varovasti ja _kaksisuuntaisesti_ käydä asia läpi. Kyllä se konsensus sieltä useimmiten löytyy, kun maanomistaja vakuuttuu siitä, ettei aarteenetsijä ole terroristi, eikä tuhoa paikkoja. Ihan normaalia ihminen vs. ihminen kanssakäymistä siis

Ja jos maanomistajalle ei käy, niin sitten ei käy. Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun sitten vaan

EDIT: Tarhuri sanoi sen, minkä tuosta unohdin: henkilökohtainen käynti ehdottomasti!

[Pollo]

Henkilökohtainen käynti on kyllä ehdottomsti se paras keino. Suurimman osan kyselyistä itse olen hoitnut puhelimitse kun, mutta isännän monesti tavannut pellonreunalla tai on sovittu että tulen näyttämään löytöjä etsinnän jälkeen. Tlee useammanan tunnin reissuja yleensä kun menee isännille löytöjä näyttämään Mutta silloin kasvotusten kyllä yleeensä ne parhaat jutut, tarinat ja vinkit kuulee

[Kizmo]

Henkilökohtainen käynti on kyllä ehdottomsti se paras keino. Suurimman osan kyselyistä itse olen hoitnut puhelimitse kun, mutta isännän monesti tavannut pellonreunalla tai on sovittu että tulen näyttämään löytöjä etsinnän jälkeen. Tlee useammanan tunnin reissuja yleensä kun menee isännille löytöjä näyttämään Mutta silloin kasvotusten kyllä yleeensä ne parhaat jutut, tarinat ja vinkit kuulee

Itse sain luvat yhdelle pellolle niin että vaikken omistajaa tiennyt niin näin traktorin kyntöhommissa pellolla ja isäntä oli tupakkitauolla. Auto seis ja kynnöksen yli rämpimällä kohti miestä ja traktoria. Isäntä avasi keskustelun sanomalla että "nyt on nuorella miehellä jotain tärkeää asiaa kun tänne asti piti saven läpi tarpoa"

Ja olihan sitä, ja samana iltana kynnöksellä jo piippailtiin sitten.

[Fineler]

Ite en oo vielä lupia kyselly kun pariin paikkaan,niissä on riittänyt sarkaa tälle ekalle kaudelle. Vähän ainakin itellä menee epämukavuusalueelle mennä oven taakse asiaansa esittämään mutta kyllä se varmaan on paras tapa. Talvella kävin jo ekat luvat kysyy, käytiin selkeesti läpi mitä ja miks ja miten. Keväällä kävin vielä tapaamassa ja sanoin et alan nyt käymään tossa pellolla ja sovittiin et raportoin sit viesteillä jos jotain mainittavaa löytyy. Myöhemmin kesällä pellolla isännän kanssa törmätessä hän ilmaisi et tää homma on ollut hieno kun toiminta on ollu suoraselkästä ja rehtiä.

Näkisin et tärkee on käydä selkeesti läpi mitä,miks ja miten toimitaan.

"Terve, harrastan metallinetsintää ja teidän maat ois mielenkiintoisia katsoa mitä sinne on maan alle ajan saatossa jäänyt."

"käyn siis peltoja etsimen kans läpi, kaivan pieniä kuoppia ja peitän ne niin et niistä ei jää mitään haittaavaa."

"Löydöt on harvoin rahallisesti arvokkaita vaikka toki löytönä löytäjälleen arvokkaita ja kertovat historiasta. Löydetyt esineet jääkin pääasiassa löytäjälle jos eivät ole historiallisesti sellaisia joita museovirasto haluaa kokoelmiinsa tai selkeästi jollekkin tilan henkilölle kuuluneita."

Ja tärkeinpänä:

"Saadaan tällä kartoitettua tätä teidän tilan historiaa"
Luulisin et jos maiden omistaja ei koe saavansa mitään niin se voi joillekkin olla syy miks ei huvita lupia antaa. Joku vaan kaivelee eikä ite hyödy siitä mitenkään. Siks kannattanee korostaa et ME saadaan tässä tätä teidän tilan historiaa selville. Sillon sä teet palveluksen tilan omistajalle ja ilmaseks. Tähän yhteyteen on hyvä heittää jotain tietoo alueen historiasta ja saatella keskustelua siihen suuntaan jossa yhdessä jaatte tietoja alueen historiasta joita sit etsintähommalla lähdet vahvistamaan.

[MaRi]

Finelerin vastauksen vois kiinnittää jonnekin ohjeeksi tuleville etsijöille.
Tuossa lienee asian ydin!

Kitos

[Miinaharava04]

Finelerin vastauksen vois kiinnittää jonnekin ohjeeksi tuleville etsijöille.
Tuossa lienee asian ydin!

Kitos

Niin muuten voisi.Todella hyvät ohjeet

[tarhuri]

Mutta silti tulee varautua pettymyksiin, jotkut isännät vaan ei ole tippaakaan kiinnostuneita tilan historiasta ja ovat hyvin mustasukkaisia tiluksistaan, ei ole edes tilan koosta kiinni

[iron maden]

Niin sanotusti nöyrällä asenteella eli hattu kourassa kyselemään että olisiko mahdollista jna jne! Muutamaan paikkaan olen antanut presidenttikahvipaketin ja kahteen votkapullon isännille!...eli ei onkelmia!