Piirteitä Raudun varhaisemmista vaiheista.
Raudun varhaisin menneisyys on hyvin puutteellisesti tunnettu. Esihistoriallisia oloja valaisevia kaivauksia on suoritettu vähän. Harvat löydöt keskittyvät pääasiassa Raudun aseman-Leinikylänjärven-Vehmaisten tienoille. Vanhimmat löydöt ovat rautakaudelta. Rautakauden varhaisin löytö, pronssisen koristeneulan katkelma ja arabialainen raha, lienevät 700-luvulta. Tämä löytö on sen takia erittäin merkityksellinen, että samalta vuosisadalta on todettu Karjalan ensimmäinen kiinteä rautakautinen asuinpaikka Sakkolan Lapinlahdesta, ja että löydöt Karjalasta kyseiseltä vuosisadalta ovat sangen harvinaisia. Ihmisiä on siis ainakin jo silloin liikkunut Raudussa ja kenties pysyvästi asunutkin siellä. Vastaiset löydöt tuonevat lisävalaistusta näihin hämäriin aikoihin. Vuonna 1922 löydettiin kynnettäessä Vehmaisten Pönniönmäeltä hopea aarre, johon kuului 433 kokonaista hopearahaa ja 49 rahankappaletta sekä joukko hopeaesineitä, mm. hevosenkengän muotoinen solki, hopealevyriipuksia, inkeriläinen ohimorengas ja permalainen korvariipus, viimeksi mainitut ainoat laatuaan Suomesta. Rahoista on suurin osa saksalaisia, jokunen arabialainen, böömiläinen, englantilainen ja tanskalainen raha on joukossa. Aarre oli tuohikääreen sisässä. Se on kuulunut luultavasti jollekin kauppamiehelle. Aarteeseen kuuluvat korut näyttävät olevan 1000 luvulta, luultavasti sen ensimmäisiltä vuosikymmeniltä. Rahat on lyöty vuoden 1000 kummallakin puolen. Aarre on joutunut maahan todennäköisesti 1070 luvulla, ja kuuluu siis rautakauden viikinkiajan loppuun. Toinen pienempi aarre on löydetty kappalaisen virkatalon maalta. Se sisälsi yhdeksän vuosien 936 ja 1008 välillä lyötyä arabialaista ja kahdeksan länsimaista rahaa.
Rautakauden pakanuuden ajan loppuun kuuluu löytö, joka tehtiin Raudun aseman luota rautatietöitä tehtäessä vuonna 1916. Paikalta löydettiin kaksi pääkalloa ja tarkemmassa tutkimuksessa tehtiin paikalta muitakin löytöjä. Siinä todettiin sijainneen pakanuuden aikaisen asuinpaikan. Jonkin matkan päässä asemalta, harjoitustalolle vievää tietä tasoitettaessa, löydettiin 1937 lahonneen luurangon luiden joukosta pronssinen soikea kupurasolki, hopeinen rintasolki, kaksi pronssista ketjunkannatinta ja pronssinen koruputki helyineen. Tämä hauta näyttää kuuluneen Leinikylän hovin puistomäellä sijainneeseen pakanuudenaikaiseen kalmistoon. Pitäjässä oli muuten hyvin runsaasti vanhoja kalmistoja, joista varmaan monet ovat olleet käytössä jo pakanuuden ajalla, mutta joita valitettavasti ei ole tutkittu. Muutamia niistä on kreikkalaiskatolinen väestö käyttänyt verraten myöhäisenä aikana. Tällaisia kalmistopaikkoja on ollut Kokkomäellä kirkon seudulla, Haukkalan kylässä Kalmoinristi, Huuhdin kylässä Kalmoinpelto, Korleen hovin mailla Kalmoinpelto ja Kalmoinkorpi, Kaskaalassa Kalmoinpalle, Liippualla Kalmoinpelto, Mäkrällä Kalmoinmäki, ja Luukontu, Orjansaaressa Kalmoinlatsi sekä edelleen Sirkiänsaaressa ja Vehmaisten hovin pellolla.
Pakanuuden aikaisen asutuksen muistoja on varmaan myös Vehmaisten Linnanmäellä aikoinaan sijainnut turvalinna, jonne vihollisen uhatessa on vetäydytty. Mäellä mahdollisesti ollut kivivalli on kokonaan hävinnyt, sillä 1800 luvun lopussa mäkeä käytettiin kaskimaana.
