Siikajoen taisteluun liittyviä paikkoja haravoinut historian harrastaja Mika Mathlin teki kerrassaan harvinaisen löydön äskettäin. Kirkon lähettyviltä, sammalien ja hiekan alta putkahti esille ikivanha keihäänkärki.
Oulun yliopiston arkeologian laboratoriossa esineen ikä onnistuttiin määrittelemään.
– Kohde ajoittuu radiohiiliajoituksen perusteella johonkin 1100-luvun puolenvälin ja 1200-luvun puolenvälin tietämille. Tätä tukee myös alueen rannansiirtymiskronologia, tutkijatohtori Jari-Matti Kuusela kertoo.
Löytöpaikasta on kirkolle muutamia satoja metrejä. Vanha jokiuoma on parinsadan metrin päässä. Siihen aikaan kun keihäs on ollut käytössä, meren rantaviiva on ollut miltei kivenheiton päässä.
– Arvioisin, että parinsadan metrin päässä löytöpaikasta.
Tutkija pitää todennäköisimpänä, että keihästä on käytetty sotimiseen.
– Kyse on heittokeihäästä, eli keihään kärkeen on ollut kiinnitettynä puinen varsi. Periaatteessa heittokeihästä on voitu käyttää metsästykseenkin, mutta esimerkiksi peuroja ja hirviä pyydystettiin toisenlaisin menetelmin. Jos keihästä olisi käytetty hylkeen metsästykseen, siinä olisi väkänen. Mahdollista on, että sitä on käytetty talviajan karhunmetsästyksessä. Todennäköisimpänä kuitenkin pidän, että keihäällä on tapettu toisia ihmisiä.
Aselöytöjä on Pohjois-Suomen rannikkoalueelta todella vähän.
– Ainoastaan kaksi. Siikajoen keihäänkärjen lisäksi Keminmaalta on löydetty miekka. Aseet ovat siitä huolimatta yleisimpiä löytöjä, mutta ne keskittyvät sisämaahan.
Onko keihäänkärki valmistettu löytöpaikan lähettyvillä vai onko se kauppatavaraa, sitä on mahdoton tietää.
– Alkuperää on vaikea sanoa. Periaatteessa kauppa sekä paikallinen valmistus ovat ihan yhtä valideja selityksiä. Mistään loistoaseesta ei ole kyse, vaan esine on aika arkinen ja yksinkertainen. Keihään käyttöaikana raudanvalmistuksella on ollut jo reilusti yli tuhannen vuoden perinne nykyisen Suomen alueella Pohjois-Suomi mukaan luettuna.
Siikajoen kirkon tuntumasta on tehty viime vuosina muitakin mielenkiintoisia esinelöytöjä.
– Pronssisia solkia, tulusrauta, neulakotelo ja puukontupen kärkihela. Rannikolla ison joen tuntumassa on ollut kauppapaikkoja ja kohtaamispaikkoja, tutkija tulkitsee.
Löytäjälleen keihäänkärki ei ollut yllätys siinä mielessä, että sodankäyntiin liittyvät esineet olivat mielessä alunperinkin. Tosin huomattavasti uudemmalta aikakaudelta.
– Suomen sodan aikaiset tapahtumat kiehtovat kovasti. Kun vielä joskus onnistuisi löytämään tykinkuulan, Mika Mathlin haaveilee.
Taustaa: 1 100 luvulle tultaessa Suomen naapurialueet olivat kääntyneet kristinuskoon. Skandinavian kuningaskuntien laajenemispyrkimykset suuntautuivat itään, missä Novgorod oli nousemassa keskeiseksi kauppapaikaksi.
Itämeren piirissä ja Lapissa oli käynnissä poliittinen kilpailu, mikä ulottui Suomenkin alueelle ja heijastui esineellisessä kulttuurissa. Länsi-Suomi suuntautui länteen ja Savo-Karjala itään. Erämaat olivat eri suunnilta tulevien nautinnan kohteena.
Lähde: Kansallismuseo
"Älä ole kateellinen metallinetsijälle hännen löydöistää, vaan siitä kuinka paljon aikaa ja rahaa hänellä on käytettävissä harrastukseensa"
Mun metallinpaljastin videot: https://www.youtube.com/playlist?list=P ... m8NQ_BKa8G
Täsmennetäänpäs hiukan, kun kerrankin on mahdollista tehdä niin julkisesti suoraan loppukäyttäjille.
Aselöydöistä. Pohjois-Suomen rannikkoalueelta tunnetaan myöhäisen rautakauden (viikinkiajalta eteenpäin) aselöytöjä vain kaksi - tämä keihäänkärki ja miekka Keminmaalta. Kummatkin ajoittunevat sinne 1100-1300 -luvuille. Muita rautakautisia aselöytöjä on kyllä, tosin ei niitäkään kovin paljon. Kansainvaellusajan keihäänkärki Siikajoelta, Raahen Tervakankaan hautalöytöihin kuuluva keihäänkärki roomalaisajalta ja Oulun Välikankaan kalmiston aselöydöt.
Kärjestä. Karhukeihäästä se kävisi kokonsa puolesta, jolloin sitä ei tietenkään ole heitetty, mutta siitä puuttuvat siivekkeet jollaiset karhukeihäässä yleensä on.
Pieniä juttujahan nämä ovat eivätkä oikeastaan vaikuta mihinkään, mutta kun kerran on mahdollista korjailla niin korjailen.
Jari-Matti Kuusela, FT
Tutkijatohtori
Arkeologia/Humanistinen tiedekunta
Oulun yliopisto
Olen miettinyt usein tuota karhukeihäs-asiaa, kun olen päässyt näkemään sellaisen livenä, niin ainakin siinä oli siivekkeet ja olen saanut käsityksen, että niissä on aina sellaiset.
Poikkeuksiakin voi tietysti olla, mutta onko tarkoitus, ettei keihäs uppoa liian syvälle, jolloin se voidaan "taistelun tuoksinnassa" vetää irti helpommin ja sohaista tarvittaessa uudelleen, jos se nyt yleensäkään on mahdollista siinä hurjassa tilanteessa.
Ilmeisesti karhukeihään varsi on pidetty maata vasten karhun hyökätessä.
XP DĒUS. Varakoneena XP GoldMAXX Power V4+WS1+ muuta tarvittavaa.
Vanhin esinelöytö Suomesta: Vyönsoljen katkelma 550-800 jKr Nappisolki v. 600 jKr. Vanhin kolikko Suomesta: Dirhem Viikinkiajalta v.942-950 jKr.
J-MKuusela kirjoitti:Täsmennetäänpäs hiukan, kun kerrankin on mahdollista tehdä niin julkisesti suoraan loppukäyttäjille.
Aselöydöistä. Pohjois-Suomen rannikkoalueelta tunnetaan myöhäisen rautakauden (viikinkiajalta eteenpäin) aselöytöjä vain kaksi - tämä keihäänkärki ja miekka Keminmaalta. Kummatkin ajoittunevat sinne 1100-1300 -luvuille. Muita rautakautisia aselöytöjä on kyllä, tosin ei niitäkään kovin paljon. Kansainvaellusajan keihäänkärki Siikajoelta, Raahen Tervakankaan hautalöytöihin kuuluva keihäänkärki roomalaisajalta ja Oulun Välikankaan kalmiston aselöydöt.
Kärjestä. Karhukeihäästä se kävisi kokonsa puolesta, jolloin sitä ei tietenkään ole heitetty, mutta siitä puuttuvat siivekkeet jollaiset karhukeihäässä yleensä on.
Pieniä juttujahan nämä ovat eivätkä oikeastaan vaikuta mihinkään, mutta kun kerran on mahdollista korjailla niin korjailen.
Onko mielestäsi kyseessä ylipäätään keihäänkärki, vai pikemmin nuolenkärki...? Leikkaavan särmän pituus näyttäisi olevan leveimmässä kohdassa alle 9 cm (jos viivaimen on uskomista), joten Hiekkasen typologian mukaan menisi heittämällä myös nuolenkärjeksi...?
