Tästä lannistumatta suuntasin tänää pelipaikalle uudestaan. Hieman eri paikoista, puron varresta, pistoja sinne tänne. Tulos eilistäkin kehnompi. Ei edes sitä hylsyä, mutta kaksi repäisykorkkia kylläkin.
Hieman kyrsiintyneenä lähdin kotimatkalle ja päätin poiketa tarkistamassa veneeni kunnon. Rannasta palatessani huomasin, että tuttu aiemmin koluamani ulkoilupaikka oli parturoitu ruohosta aiempaa laajemmalta alalta. Hieman itseni kanssa painiskelua ja päätin pysähtyä pikaiselle tutkimukselle.
Kaksi askelta ja... Hopea. Saman verran ja löytyi hauska Säästöpankin onnenlantti. Se tosin ei tuonut lisää jalometallia, mutta ison kasan viime vuosisadan kolikoita kumminkin. Mitä lie baccanaaleja vietetty. En ehtinyt scouttaamaan kuin pienen osan, mutta huomenna uudestaan. Haisee sormuksille, ynnä muille koruille.
Tarinan opetus lienee se, että potentiaalinen herkkumesta voi olla missä vain, eikä välttämättä siellä, missä sen olettaisi olevan.
