aarremaanalla.com

Tähän osioon esim.hauskoja muistoja,sattumia piippausreissuilta.

Vuosi sitten huispailin tuossa pääkaupunki seudulla kehä III vieressä Askistossa.Pellolla aikansa piipparoineena lähdin autolle päin tiheän aluskasvillisuuden suojassa jossa oli yksi polku.Yhtäkkiä samaa polkua vastaan juoksee iso hirvi minua kohden,salaman nopeasti heittäytyminen oikealle puolelle polkua.Hirven nähdessä minut ,noin 2 metrin päästä pisti jarrut pohjaan ja oikaisi myös vasemmalle kehä III rampille,tämän jälkeen kuului kova jarrutus autosta ja valtava pamaus.Lähdin hoipertelemaan autolle jossa oli hirvi konepellillä,eikö siitä jaloilleen ja karkuun lähipellolle.Juoksi sitten niin maan per......sti.(oli kunnossa)
No nainen oli pienessä sokissa autossa eikä voinnut käsittää mikä hyppäsi konepellille,no onneksi oli hirvivakuutus kunnossa ja erikoinen muisto naiselle.Että tällainen hauska tapaus jonka muistaa

Mulle sattui viime syksynä vähän vähemmän hauska tapaus.

Olin huispaamassa tutulla pellolla aivan säkkipimeässä otsalamppu päässä. Noin tunnin piipattua siellä peräkylällä kaukana mistään aloin kuulemaan murinaa jostain kaukaisuudesta. Vähän jännäkakka housuissa sitten siinä yritin ottalampulla kattella mistä ääni kuuluus, mutta varmaa suuntaa en osannu sanoa. Oli sitten pakko lähtiä hiljalleen kohti autoa kun murinan lähde tuli koko ajan lähemmäs ja lähemmäs.

Juaksuksi ei uskaltanut laittaa vaikka kiire oli miälessä kova. Olin varmaan jo muutaman kymmenen metrin päästä autosta kun huamasin edessä mun ja auton välissä aivan tautisen ison saksanpaimenkoiran hampaat irves. Siinä kohtaa koira alkoi jo haukkumaan ja tuli aivan jalkojen ääreen. Voin sanoa että puristin lapiosta melko kovaa ja yritin jutella hauvalle rauhallisella äänellä. Onneksi koira vähän rauhoittui ja lopuksi viälä hyppäs tassut mun rintaa vasten kuitenkin viälä kevyesti muristen. Sitten se vaan otti ja lähti pimeyteen.

En oo koskaan ollu niin onnellinen siitä että pääsin lähtemään pois huispaamasta

No en nyt tiedä onko niin hauska mutta huvittaa vieläkin ajatella kun löysin sen hopeisen apostolilusikan joka siis oli ensimmäinen suomesta löydetty sellainen,niin otin se vaan kuopan reunalta ja katsoin että joku katkennut lusikan raato kun noissahan on paljon lyhempi varsi kuin normi lusikoissa,heitin maahan syrjään ja aloin täyttää kuoppaa ja kun kuoppa oli täytetty niin aloin tutkia tarkemmin ja sitten huomasin että ei taida olla ihan tavallinen lusikka.

Joku rantojen mies luuli, että mun pro pointteri on sähköpamppu... Kovin huolestuneen oloisena kävi kysymässä että antaako tuo laite sähköiskuja.

Ei tääkään mikään kauheen hauska ole, eilen jätin jätin auton pellon reunaan samaan paikkaan kuin viimekerrallakin, no syysateet oli pehmentänyt peltoa sen verran ettei auto enää suostunutkaan lähtemään pois, vartti siinä meni sutiessa edestakaisin ja kun lopulta sain auton tielle niin konepellilläkin oli komea kolmen sentin savikerros, voikohan maanomistaja syyttää varkaudesta kun vein mukanani vähintään kuution peltoa?

Onhan noita...

- Joku mummo luuli mun olevan myyränmyrkytyspuuhissa ja tuli kyselemään, että voiko hän turvallisesti ulkoiluttaa koiraansa samaisella nurmikolla.

- Kahlaamassa kun olin, niin tulitiin kyselemään kalastuslupaa. Kalastuksenvalvoja kun luuli mun kalastavan jollain uudella menetelmällä.

- Kerran kun huispailin wanhan uimarannan reunapusikoita, niin tulin yllättäneeksi nuoren parin köyrimästä.

Kerran eräällä uimarannalla ollessani kahlailemassa joku nainen huuteli sieltä rannalta ,että saako sinne tulla uimaan(annoin luvan).

Vanhaemäntä pellon laidalta huuteli että hukkakauraako etsin. Myöntelin silmät avoimina kuljeskelevani mutta ko. lajiketta ei ollut vastaan tullut. Kiitollisena otti rouva tiedon vastaan .

Yksi kiltin pässin ei niin kiltti kaveri poisti minut ja xxpro1:n tontiltaan pahalla silmällä ja hitailla, mutta määrätietoisilla askelillaan.

Kerran olin uimarannalla tonkimassa niin läheisestä talosta tuli vanha mies kyselemään että mikäs se tollanen laite on millä matoja etsitään, antoi jopa luvan tulla hänen kompostiin kaivamaan...

Syssyllä kun olin Turun Kupittaan puistossa tonkimassa niin eka joku vanha mies menee tonkimaan mun reppua joka oli noin 20m päässä minusta ja noin 1-2h senjälkeen kaksi narkkaria varasti mun mopokypärän joka oli noin 100m päässä minusta... Lähdin perään juoksemaan piippari,propointeri,ruuvimeisseli ja puukko kädessä. Tuli kavereille senverta hoppu että pudottivat kypärän maahan... Soitin viellä poliisitkin paikalle mutta eihän niitä enää kiinni saatu.

Kerran olin Turussa pellolla tonkimassa niin pellon reunaan pysähtyi auto josta tuli nuoripari ulos ja käveli luokseni pellolle, kyselivät hetken että mitä touhuan ja senjälkeen halusivat ottaa kuvia toisistaan piippari kädessä Oli naurussa pitelemistä

Viimevuoden tammikuussa olin piippailemassa yhdellä pellolla, maa oli hieman jäässä ja luntakin oli parisenttiä mutta kaivaminen onnistui. Sain signaalin ja kaivoin pellosta "kakun" pois, kakun alta juoksi myyrä tai rotta tai mikälie jalkojeni yli kauheeta vauhtia, taisin itsekkin hieman säikähtää

Tämä nyt ei ollut miltään piipparointireissulta mutta kun kävin hakemassa propointerin postista niin innostuksissani kokeilin sitä heti kaupan pihalla...hetken siinä hymyilin itsekseni kunnes huomasin että ihmiset rupes kattomaan mua hieman vinoon ja tajusin itse että miltä se tärisevä musta patukka näytti... En jäänyt ihmisille sitä selvittämään

Olin taas jälleen kerran yöpiipillä Kupittaan puistossa ja kaverini tuli kihlattunsa kanssa tervehtimään, olivat vasta menneet kihloihin ja kaveri päätti heittää kihlasormuksensa nurmikolle että saan etsiä sen... Noh eihän sitä sitten kovasta yrityksestä huolimatta löytynyt vaikka noin 30 minuuttia ehtisin huiskimaan, sitten toinen kaveri löysi sen ihan sattumalta taskulampun avulla... (taisi olla jotain ruostumatonta terästä se sormus).

Kerran yksi herra tuli sanomaan että onpas sulla huono siimaleikkuri kun ei leikkaa mitään... Tiedä sitten oliko vitsi vai ei

Näitä on loputtomiin mutta en viitsi kaikkia ruveta rustaamaan

Keskellä peltoa säkkipimeässä pyöriessäni meni hieman suunnat sekaisin...

Täsä, konsa kuittailin juhlapäiviä ja mentiin isoa myräkän jälkeen tietä pitkin kysyvät vastaantulija pariskunta:Löytyyköhän? Oli ilmajohto tienpokki ja arvelivat minut yhtiön mieheksi.Astuttiin yli koira sylissä ja samalla keksin hyvän tekosyyn jos ken utelias on touhuipaamisistani. F.D

kollikko kirjoitti:Täsä, konsa kuittailin juhlapäiviä ja mentiin isoa myräkän jälkeen tietä pitkin kysyvät vastaantulija pariskunta:Löytyyköhän? Oli ilmajohto tienpokki ja arvelivat minut yhtiön mieheksi.Astuttiin yli koira sylissä ja samalla keksin hyvän tekosyyn jos ken utelias on touhuipaamisistani. F.D

Just

Erään reissun vanhin kolikko (1600-luvulta) löytyi myyrän tekemän keon päältä ilman piipparia

Myyrillä on outo taipumus työntää maan alta löytämiään esineitä pinnalle..
Olen nähnyt kanssa useammin kuin kerran esim. lasin palan tms. kasan päällä..

Myyrät on juu tunkenut pinnalle kaikenlaista, kohdalleni kylläkään ei ole sattunut mitään mielenkiintoista. Metsässä heiluessani, oravat on kyllä ollut kiinnostuneita tekemisistäni, välillä seurannut pitkiäkin matkoja

Piippailin pellon viereisessä metsikössä, kun huomasin jaloissa pyörivän jotain
sorsanpoikasen näköisiä otuksia. Samassa viereisestä pusikosta hyökkäsi niiden
emo kohti ja tuli muuten piippaajaan vauhtia toiseen suuntaan kun sillä tavalla pääsi yllättämään.
Koppelo taisi olla..


Kerran piippasin syksyisellä rannalla ja muutama rouva tuli lenkkeilen vastaan. Ne pysähtyivä vähän
matkan päähän katsomaan ja toinen sanoi, että kaikille suomen työttömille pitäisi hankkia
tuollaiset laitteet. Okei, olin ehkä vähän reissussa rähjääntyneen näköinen kovan kaivelun jäljiltä.

näin uutena harrastajana tämä tutun isännänkommentti passais aika moneen topikkiin täällä!
no kävin lupia kyseleen ja juteltiin niitä näitä ja oli sitte puhetta että onko mitään arvokasta löytyny
vastasin että ei oikeestaa hevonpaskaakaan. nii ukko tuumas että vapaasti saat hänen mailla tonkia (ja että häntäkin kiinnostaa enempi että millon ja kenen hepo sinne on paskonu ku että paljoko se tuo naapurin emäntä siitä maksas että saa sen kukka purkkiinsa lannaksi )
kyllä vähä huvitti ku kyläläiset pitää sitä jotenki vihasena/äkäisenä ukkona

niin ja isäntä oli kovastikki kiinnostunut että jos hänenki mailta löytyis jotaki museoitavaksi ja aiko tulla näyttään paikat missä vois/on hyviä löytöjä .

Joulukuun viimeisellä viikolla,ennen lumia huispailin 4 tuntia putkeen ristiin rastiin.Autolle tullessani tajusin että kännykkä oli pudonnut rintataskusta etupuolelta,vetskarin ollessa auki.Kello oli 4 iltapäivällä ja oli jo hämärää.Rupesi tihkuttamaa myös vettä.Ajattelin että olen kävellyt kolmella eri paikalla ja varmaan 3 km ristiin rastiin.Mahdotonta löytää tummasta pellosta tummaa kännykkää.Sitten rupesin miettimään että missä olin hypännyt ojan yli ja niitä oli kaksi paikkaa.Lähdin pikaisesti katsomaan siinä hämärässä ne paikat .Ekasta paikasta ei mitään mutta toisen hyppypaikan tiepenkareen lähes ojassa oli tutunnäköinen Samsung III,jipii,kädet kohti taivasta ja kiitokset kaikkivaltiaalle,se oli ihme

Oltiin Rauskin kanssa puistossa iltapiipillä ja kun stadionin valot sammuivat ,niin
Rauskikin häippäsi.
Isekkin olisin häippäissyt, mutta kun ruuvari oli kateissa.

Jäin otsalampun valossa vielä etsimään hukkaamaania meisseliä, kun ohikulkeva miekkonen huusi ja osoitteli valotolpan allaolevia
tyhjiä oluttölkkejä sanoen: HEI KAVERI, TÄÄLLLÄ OLIS PARI!

Vastasin totuudenmukaisesti: EI KIINNOSTA ; ETSIN ISOA MEISSELIÄ!

Miekkosen ilme muuttui muikeaksi ja vastasi:
EN VOI AUTTAA , MUTTA TOIVOTAN ONNEA " ISON "MEISSELIN HAKUUN

Löytyihän se ruuvarikin aikoinaan, mutta mieleen jäi tuo virnistelevä
miekkonen.

Tuonne toiselle osastolle jo tullutkin postattua tarina, eli brossen kanssa oltiin magneettia testailemassa vanhan sisällissodan aikaisessa taistelupaikan joessa. Tarina ei silloin ollut hassu, mutta näin jälkeenpäin kyllä jo voi vähän hymähdellä. Eipä sieltä mitään kummallista noussut paitti...

Sillan kohdalla mulla tarttui jokin pienehkö esine kiinni, ei muuta kun kelaamaan. No sitten kun nostin esineen vedestä ilmaan niin tuntu kuin koko maailma olis seisahtunut. Käsikranaattihan se siinä magneetissa oli kiinni. Ja voin sanoo että ei oo höpö puhetta että koko elämä vilahtaa siinä hetkessä silmien ohi ihan lähti siitä kun ite oli pikkunen ja pikakelauksella muutamia otoksia sieltä täältä. Kenties enemmänkin tunnepuolen juttu kuiteskin. Myös omien lasten kasvot siinä tuli mieleen jne. Tämä kaikki kesti n. 2 sekuntia. Kranaatin malli näytti ensi silmäyksellä tuntemattomalta, eka ajatus oli että jotain saksalaisten juonia... No sitten muistui mieleen savukranaatti ja sehän se oli. Phew... savea ei onneksi tullunna pöksyyn ja muutenkin siitä selvittiin. Magneettihommelit on sen jälkeen ollut vähän jäissä mutta vielä joskus tarvii koittaa uudemman kerran.

Toinen ei niin "hassu" juttu tapahtui kun olin keskellä pöpelikköä yksisteen seikkailemassa... Eksyin sellaisen pusikko/risukko paikan keskellä hillittömän shitti kasan luo. Siinä sitten katselin että juu, ihan näyttäis että tässä on joku makoillukin, jonkinlaista pesääkin on rakenneltu. Kakka kasaa katsellessa huomasin sulamattomia marjoja, läjäkään ei näyttänyt hirven/peuran tuotoksilta. Taas alkoi elämän filmi pyöriä kun tajusin että karhun pesäänhän sitä oli eksytty. Mieleen tuli kaikki legendaariset ohjeet, että pitää näytellä kuollutta ja peruuttaa pois, olla kyyryssä jne. No onneks asukki ei ollut maisemissa ja siitäkin selvittiin.