Tarina 8.
Eikös se jo lopettaa sitä höpöttämistä ... en vielä. Kohta, mutta ennen kerron ne viime aikojen hauskimmat jutut.
Aloitettaan vaikka tästä. Heilutin vakaavanoloisesti piipparia kuin ohi kulkenut pyöräilijä pysähtyi ja rupesi kyselemään sitä tavallista. Pienen paikallishistorian kurssin päätteeksi kyseli papparainen että olisinko mä etsiessään huomannut hänen kullattuja rillejä, kun piru meni hukkaamaan ne viime vuonna jonnekki ”tänne”. No, lupasin ilmoittaa asiasta vaikka pellon isännälle, sain moi ja näkemiin ja kahden askelen päässä piippasi kovaa. Näkyvät jo ne kehyksen kultaukset sieltä pölykerroksen alta joten huusin äijän takaisin ja ojensin likaiset mut suhtkoht koskemattomat silmälasit. Oli kaveri ihmeissään.
Pellon ja metsäpalstan välissä kiemurteli polku jonka vierestä rupesi löytymään pullokorkkeja. Niitä harmaita repäisykorkkeja, joilla varmaankin about 60-luvulla väkiviinan pullot suljettiin. Siis aivan saakelisti löytyi. Käsittämättömiä määriä. Ihan huvikseen kaivoin niistä muutama ja selvitin sillä, että korkkialue oli ehkä noin 5-6 neliömetriä ja sen ympärillä piippasi vain ani harvoin. Meni kyllä tunti mutta sitten valkeni – tiepahanen teki siinä paikassa juuri pikku mutkan ja tilan talorakennus jäi puiden taakse piiloon. Oisko ollut näin, että se isäntä (vävy, renki, poika) sitten sanoi menevänsä hommiin, nappasi sen pullon jostain matkan varrelta liiteristä ja sitten kun ikkunoista se akka (vaimo, äiti, tytär) ei enää millään voinut nähdä niin heti se korkki sieltä helvettiin ja pullo suulle...? Samassa paikassa, vuodesta toiseen.
Pullokasaa en kyllä löytänyt.
Muutama viikkoa myöhemmin huomasin pellonreunaan saapuessaan keskellä peltoa kymmenittäin outoja lumikasoja. Syksy se oli pitkällä muttei niin pitkällä ja hetken päästä tunnistin ne toki joutseniksi. Suunnaton määrä niitä vain oli, ehkä kolmisenkymmentä iso lintua parvena. En halunnut sitä porukkaa paljon häiritä, mutta kai se Cibolan vaakunta muistutti heille jotain paha menneisyydestään ja muutaman kolikkolöydön (kääk...kääääääk...käkäkkääkäk...käk...käk...käk teki se etsin siinä sairaan ankan ääntä jo tietysti) jälkeen ne päättivät nousta lentoon. Eikä ilmaan ongelmia. Koska meikäläinen lähestyi juuri järven puolelta ja vesilintuna pyrkii joutsen pitemminkin veteen kuin mettään, niin ne tuli yllätyksenä kaikki minua kohti. Näin iso ja kömpelö lintu tarvitsee tietysti pitkän kiitorajan, varsinkin maankamaralla ja sieltä ne sitten kiitivät...hädin tuskin lentoon päästen kunnes muutama viimeistä tuli melkein juosteen melkein suoraan päin naamani.
Väistyin ketterämmin kuin olisin koskaan itsestäni uskonut. En oikein tiedä mitä ne joutsenet painaa mutta yhtä lailla varmaan kuin keila olisin kaatunut nurin jos olisin saanut osumaan.
Sit vielä viime juttuna tällainen ajatuksenlanka. Eli tilastollisesti lähestulkoon puolet pelloista jossa onnistuin luvansaannissa oli jonkun jo kolkattu. Ainakin näin ne isännät sanoivat: ”joo, täällä on joku jo käynyt”. Onneksi eivät olleet etsineet kovin tehokkaasti, joten siinä mielessä ei meikälaista harmittanut () mutta jotenkin tuntuu tyhmältä, että samoja peltoja pengotaan.
Voisiko sitä ajatella, että tekisi jonkunlaisen yhteisen tietokannan KÄYTYISTÄ kohteista? Ymmärrän kyllä että jokainen halua pitää visusti salassa sen seuraavan aarrepaikan, mutta miksei voisi (vaikka palstan tai yhdistyksen porukalla) ilmoittaa jo tarkastetut pellot? Pienellä muokkauksella sopisi siihen vaikka google maps…
Tuommoinen heitto vaan…
Kiitän ja kumarran ja palataan asiaan ensi kaudella.
Vuoden viimeinen pelto. Sinne palataan keväällä kun kaikki kynnettiin kiltisti marraskuussa uuteen uskoon…Tulin muuten siihen tulokseen, että vaikka kovasti yritin niin valokuvaustaitoni ovat vielä kateissa. Siitä osittain johtuen kai ne mun huippupuhdistetut löydytkin kummastusta herättivät.
Löysihän se kaveri hieman hopeaakin. Harvinaista vaan alueella, missä vuosisatoja ei edes markkinoita voitu järjestää.
Se on ehkä koko kauden kiinnostavin löydy. Hopeinen kaksiosanen medaljonki, jonka molemmat kannet saranoilla ja tarkoitettu avattavaksi. Kuitenkin niitattu päästä, joten mitä lieneekin laitettu sisään, sitä ei ihan joka päivä avattavaksi tarkoitettu. Tähän asti en ole yrittänyt, mutta nyt kun kuva on laitettu koetan saata sen varovaisesti auki. Tuloksista ilmoitellaan…
Toi on sitten 1 Öre vm. 1657. Tai se mitä siitä oli jäljellä.
Täytyy katsoa keväällä uudestaan kun pelto on painunut.
