aarremaanalla.com

Hienoja löytöjä ja todella hyvää tekstiä, mukava lukea.

Hattua nostan teille metsien miehille! Tuntuu, että menee itse peltomyyränä koko ajan sieltä missä aita on matalin

Metsät ja kaikenlaiset pöheiköt ovat tuottaneet tähän asti vain pettymyksiä ja pellot taasen ovat olleet todella anteliaita ja
helppoja haastaa. Kuitenkin jää itselle sellainen fiilis, että kunnon metsälöytö olisi naksahduksen rankempi juttu.
Täytyy koittaa kunnostautua ja mennä välillä mukavuusalueen ulkopuolelle.

(..vai saako nää Öhkön lyriikat vaan kuulostamaan sen niin hohdokkaalta )

jutenk kirjoitti: ↑10 Elo 2018, 09:27 Hattua nostan teille metsien miehille! Tuntuu, että menee itse peltomyyränä koko ajan sieltä missä aita on matalin

Metsät ja kaikenlaiset pöheiköt ovat tuottaneet tähän asti vain pettymyksiä ja pellot taasen ovat olleet todella anteliaita ja
helppoja haastaa. Kuitenkin jää itselle sellainen fiilis, että kunnon metsälöytö olisi naksahduksen rankempi juttu.
Täytyy koittaa kunnostautua ja mennä välillä mukavuusalueen ulkopuolelle.

(..vai saako nää Öhkön lyriikat vaan kuulostamaan sen niin hohdokkaalta )

Pellot ovat peltoja - varsinkin vanhat sellaiset. Ne ovat olleet ennen traktoriaikaa tilallisten työpaikkoja ja ties mitä muutakin... Tunkioilta ”tavaraa” on levitetty pelloille patemman sadon toivossa - on saatu typpeä ja fosforia kasvuun. Samalla on kolikoita, sun muuta levinnyt pelloille. Onhan noita lantteja todennäköisesti uhrattukin peltoon paremman sadon toivossa. Huokoiset taskut on toinen teoria, tai kuparin arvon merkittävä heikkeneminen.

Metsistä puhun omalla kohdallani lähinnä pöpeliköistä. Mihinkään sysimetsään en ole mennyt, vaan periaatteessa potentiaalia paikalla aina on, vaikka viime aikaiset löydöt ovat olleet melko onnettomia. Järvenrantapusikko tai vanha vesikulkureitti on potentiaalinen paikka, samoin metsittynyt pelto. Paljon on noussut nykykamaa ja harmimarkkoja (Patin lanseeraama termi) näille peruslanteille. Eniten harmittaa eurokolikon nostaminen jo 1600 luvulla viljelyksessä olleiden peltojen paikalta. Parempi sekin kuitenkin on kuin korkki.

Kuten kirjoitit, metsistä ja pöpeliköistä voi napsahtaa hienoja löytöjä, vähemmän kuin pelloilta, mutta yleensä hyväkuntoisia ja kun maaemon hameen alle pääsee, tyhjenee pajatso! Samalta reiällä voi nousta kolikko jos toinenkin! Polut ovat usein hyviä paikkoja. Ei muuta kuin pöpelikköjä skannaamaan!

Tapahtumia on melko paljon, onko aina sama järvi? Kaivatko kaikki ylös?

tarhuri kirjoitti: ↑11 Elo 2018, 08:56 Tapahtumia on melko paljon, onko aina sama järvi? Kaivatko kaikki ylös?

Moi! Viimeisimmät reissut ovat olleet saman järven rannasta ja pääosin Pyhäjärven rantaa. Onhan tuossa lääniä... GM3:lla tulee kaivettua kaikki paitsi pienet raudat. Toisaalta hyvä, sillä muuten jäisi jotain hyvää myös kaivamatta. Pullonkorkkeja on kuin kapakassa. Luonnollinen kapakka?

Jipiii!!! Tilannepäivitys kentältä!

Nyt löytyy mahtavaa tavaraa!! Öre on otillansa ja bonuksena vaikka mitä hienoa! Naamahopeaakin ja tiesmitä... vielä on aikaa piipittää joten turinat pois ja kela maahan!!!

Saparo soirona hillitöntä röhkimistä

Kuin susi, sika ulvoi sen mitä kurkusta lähti! Tanssi kuopan reunalla kertoi jostain muusta kuin, siitä, että sorkka olisi juuttunut pyydysrauroihin. Nyt oli ilon tanssi - naamahopeasta on sentään kyse!!! Vielä ei ole sen tarinan aika - se tulee kahden raportoimattoman etsintäreissun jälkeen.

Pöpelikössä vinkumassa – vaatimattomat löydöt laihana lohtuna

Suurin odotuksin sika ravasi täyttäravia jo tutuksi tulleeseen järvenranta pöpelikköön. Vielä olisi sarkaa tutkimatta. Tällä kertaa rouva Fortunana ja kaivuuapuna oli pikkupossu, joka kuuluu Öhkösian sukuun, suoraan paremmassa polvessa. Rapa lensi kun siat tonkivat. Pähkinäpensaat ja rantatörmän lepät saivat osansa ilotulituksessa. Kolikoita alkoi nousta ja pikkupossu oli saparo suorana jokaisen kolikkolöydön äärellä. Pullon korkit eivät enää jaksa kiinnostaa. Niin se vain on, että vain todelliset aarteet alkavat viehättää. Toki tunnustettava on, että ison karjun ilo siirtyy ensin saparon liikkeiden varovaisena peristaltiikkana ja myöhemmin röhkintänä pikkupossulle.

Löytyi sieltä sentään jotain. Hopeinen luokkasormus ja harmimarkkoja. Viitteitä tulevasta ja vanhemmasta antoi kookas nappi, jollaisen löysin myös noin viikko sitten eri järven rantapöpeliköstä. Tässä näyttäisi olevan reunassa koristekierros, kun taas aiempi oli sileä.

Tässä löydöt:

Pikkupiipit piipittäjäpossun kanssa leikkikentältä

Jokainen mahdollisuus on tsäännssi löytää jotain hienoa. Leikkikentiltä voi löytää vaikka mitä, etenkin jos ne on rakennettu vanhojen peltojen tai laidunten päälle. Ei muuta kuin detektori esiin, kun junnu hääräsi leikkikentällä. 15 min ehti etsiä. Ei mitään ihmeellistä löytynyt, solki ehkä parhaimpana. Kiva oli päästä tonkimaan - sika tykkää. Myös eurokolikkoa sai keräillä kuin marjoja.

Tässä löydöt:

Hopeanaamaa odotellaan

Öreiki-ihana tule Öhkön luo!!

Kello oli jo puoli kahdeksan herättämässä, sillä kuten kaikki jo muistanee, että öre on otillansa etenkin aamuisin, jolloin kaste on maassa ja maaemon hameen alla höyryää. Hörypurkaukset näkyvät paikallisina suihkupurkauksina, ns. Örekuiskauksina/huokauksina, jolloin pieni hento usva nousee maasta. Siitä tietää öreapajan. Autolta perille saa tarpoa pieniä polkuja pitkin. Pitkät, kasteesta märät heinät, kastelivat sian heti aamusta. Nyt lupaa hyvää! Metsäkauris loikki ylväästi pellon reunassa pysähtyen katsomaan sian vihellystä. Hieno eläin. Suosittelen aamutuimaan piippailua kaikille.

Pöpelikössä näiden örekuiskausten havainnointi on visuaalisten esteiden vuoksi hankalaa ja ehkä siksi on eletty hankalia aikoja. Hankalia aikoja, jos mietitään pitkäksi venynyttä ööretöntä kautta. Äärettömäksi se ei jää, sillä heinäpellon pientareelle päästyäni kärsä aisti jotain suurta. Touhutippa alkoi roikkua ja ja saparo alkoi piiskata ja näin alkoi vimmattu tutkiminen. Systemaattisesti etenevä tutkiminen alkoi tuottaa hedelmää. Nappi, solki ja PAM!! Öööre!!!! Henget puhuu ja sika röhkii! Apina on poistunut kärsäkkään harteilta! Kädet täristen öre plakkariin.





Uusi mato koukkuun, kärsä tanaan, oikeiden säätöjen varmistaminen ja sinnikäs eteneminen on päivän valuutta (vaikka ei oikeasti). Pieni hento sade ei haitannut, sillä uunituore öre poltti taskun pohjassa. Usva alkoi hiljalleen hälvetä ja ympäröivä maailma alkoi herätä uuteen päivään. Ruohonleikkuri alkoi päristä, vaikka kosteutta oli maassa. Isäntä koirineen kävi pellon reunassa moikkaamassa huitovaa sikaa. Koira katsoi silmät kiiluen mehevää kinkkua. Sai pelätä kuin sika Atriaa.

Tovi tästä, pääsin pälkähästä! Kauan odotettu aarre hopeinen, oli sorkissa kärsäkkään onnellisen, nyt tiedän sen! Kasvot kuninkaan, on ollut mullassa maan tämän muinaisen lehmihaan. Yes!!!!

Yksin pellolla juhliva Öhkö, pieni vesisade ja riemun kiljahdukset herättivät varmasti pitkään nukkuvat, ja jos joku muu oli jossain todistamassa tätä harvinaista hetkeä suunnitteli soittavansa hätänumeroon. Ei muuta kuin naama näkkärille ja luutimaan. Jotain mikätintä vielä nousi ja kellon viisarit alkoi hivuttautua kohti luvattua.







Vartti lisäaikaa totutusti, on vanha opittu tapa. Vielä on aikaa tonki jo hyvin tutuksi tulleen pöpelikön pieni kulma. Hii!!! Hieno kymppi -30 luvulta oli taas sorkissa! Neljäs jo kesän aikana! Siitä saa kiilloteltua tosi hienon. Oksia sai varoa piippallessa ja pienet risut aiheuttavat GM3:ssa aivastuksia. Huitaisu keskikasvuisen kuusen alaoksistoon antoi kimakan piippauksen. Varmistus, ettei kyseessä ole aivastus, ja edelleen piip piip piip. Lehdet pois kaivuupaikalta ja PAM!!! Ei tarvitse kaivaa! Siinähän ne helyt ovat! En tiedä vielä mitkä, kun olen niin tohkeissani jo örestäkin saatika sitten 1/6 riikintaalerista! Hienot helytkin ovat, leijona ja melkein ehyt ketju/kannatin. Tämä on mahtavaa hommaa, kun lykästää ja miksi ei muutenkin.



Iloisin mielin on mukava siirtyä vesisateen piiskaamasta luonnosta kotiin ihmettelemään saalista. Vihdoinkin on örepeikko nirhattu ja oikein kunnolla!!

Löydöt:



Lähempi tarkastelu:

Hieno ööre ja riikintaaleri . Onnittelut. Tuollainen hopea olisi täällä hakisessa, ja ööre myös, tietenkin.
Tuo hely liittyy varmaan armeijaan, voisiko olla jonkun upseerikurssin tai muun vastaavan merkki, asiasta tietävät voivat vahvistaa/tyrmätä tämän puhtaan arvauksen

Vois olla myös taskukellon vitjat.

jarski kirjoitti: ↑12 Elo 2018, 15:41 Vois olla myös taskukellon vitjat.

Bingo!!!

No olipa sitten hyvä etsintreissu
Todella hieno kulumaton "profiilikolikko"

Onneksi olkoon "profiilikolikosta"! Tuollainen se on minullakin tavoitelistalla.

Googlettelin pikaisesti kuvahaulla, niin tuollaisia kellonperiä näkyy olevan silloin tällöin myynnissä Huuto.netissä ja tori.fissä, muuta tietoa en löytänyt.

Leijona kirjoitti: ↑12 Elo 2018, 18:05 No olipa sitten hyvä etsintreissu
Todella hieno kulumaton "profiilikolikko"

Jo vain! Ihan täpinöissä vieläkin. Piippari huusi kuin syötävä ja sieltä 20 cm se nousi paakun keskeltä. En ehtinyt edes kunnolla pihistellä ja nautiskella, kun näin hieman kolikon reunaa. Äkkiä kolikko sorkkiin ja suu auki! Kyllä kimmelsi!

Miinaharava04 kirjoitti: ↑12 Elo 2018, 14:57 Hieno ööre ja riikintaaleri . Onnittelut. Tuollainen hopea olisi täällä hakisessa, ja ööre myös, tietenkin.

Thanks!!! 8 vuotta siihen meni, että naamahopea löytyi. En olisi uskonut aamulla lähtiessäni. Se tässä harrastuksessa niin viehättääkin.

Mikähän siinä onkin, että naamahopea viehättää enemmän kuin joku harvinaisempi kolikko, oisko se vähän henkilökohtaisempi, niinkuin viesti suoraan kuninkaalta?

Siellä se loistaa kirkkaana kuin tähti himmeiden joukossa!!
Kateuden kavala peikko nakertaa, kun monet kerrat olen tuollaisen perässä piippailemaan
lähtenyt.. ja pettynyt. Onnea kuitenkin!!
Onko niiden lyöntimääristä tietoa?

tarhuri kirjoitti: ↑13 Elo 2018, 11:07 Mikähän siinä onkin, että naamahopea viehättää enemmän kuin joku harvinaisempi kolikko, oisko se vähän henkilökohtaisempi, niinkuin viesti suoraan kuninkaalta?

Jotenkin ne ovat niin hyväkuntoisia ja taidokkaasti tehtyjä, vaikka ovat kohtuu vanhoja. Toki harvinainen naamakolikko voisi olla se seuraava tavoite. Toki kolikko kuin kolikko saa saparon solmuun.

jutenk kirjoitti: ↑13 Elo 2018, 16:23 Siellä se loistaa kirkkaana kuin tähti himmeiden joukossa!!
Kateuden kavala peikko nakertaa, kun monet kerrat olen tuollaisen perässä piippailemaan
lähtenyt.. ja pettynyt. Onnea kuitenkin!!
Onko niiden lyöntimääristä tietoa?

Kiitokset! Kyllä se Jutenk:in kelan alle myös osuu, kun sitä ei osaa odottaa. Sitten kun hieman lapiolla kuopaisee, niin ihme kun sitä ei jo suoraan mullan alta nähnyt, kun kimmeltelee niin! Katselin lyöntimääriä - toiseksi yleisin tuo on. Kts.https://en.numista.com/catalogue/pieces37577.html

Ihmetyttää numistan kuva, kun tuo ei kimaltele tuo kolikko...

Oliko millainen signaali? Siis esim, iso 2 ör kuparinen vs tuo hopea..

Korkeamman, tarkan signaalin kun saa niin yleensä pitää laittaa tupakaksi ja piippailla sitä
ennen ylösnousemusta useita kertoja Huikata vielä kaverikin piippaamaan omalla koneellaan..
On se vaan niiiin kaunis ääni!

jutenk kirjoitti: ↑13 Elo 2018, 18:51 Oliko millainen signaali? Siis esim, iso 2 ör kuparinen vs tuo hopea..

Korkeamman, tarkan signaalin kun saa niin yleensä pitää laittaa tupakaksi ja piippailla sitä
ennen ylösnousemusta useita kertoja Huikata vielä kaverikin piippaamaan omalla koneellaan..
On se vaan niiiin kaunis ääni!

Totta!!! Nautiskella hienoista äänistä ja pihistäen raotella maaemon hamosta.
Kyllä se ääni oli niin selkeä kuin olla voi. Parempi kuin alko. Huoletta voi laittaa tupakaksi, ettei tarvi laittaa kaivuun jälkeen uudelleen tupakaksi.

Junnun kanssa iltalenkillä x2

Piippari olalle ja minilapio kera pinpointterin toiseen sorkkaan ja lenkille. Junnu sötkötteli potkupyörällä pottakypärä päässä saparo iloisesti heiluen. Oli tarkoitus piipittää aina kun pieni piipiteltävä joutomaa tilkku tulee vastaan. Osa tilkuista on vanhaa peltopohjaa, joten potentiaalia olisi löytää vaikka mitä. Näitä kaupungin pikkutilkkuja on täällä paljon. Yksi leikkikenttäkin piiritettiin, kun junnulla tuli hillitön tarve leikkiä. Liikenteenjakajat jätettiin tällä kertaa rauhaan. Yllättävän paljon tavaraa nousi - pääosin nyky-kolikkoa. Roskaa tietenkin nousi reippaasti, nämä tuli kerättyä roskiksiin, sinne minne ne kuuluukin.

Hopeaa nousi kolmin kappalein. Lusikka ja isompi saparoa muistuttava korvis ”joutomaa” tilkulta ja kissakorvis leikkikentältä.

Suosittelen kaikille, että ottavat piipparin mukaan ja lähdette kävellen tonkimaan lähipusikot ja joutomaat. Miksi ei lähipeltojakin, jos lupa-asiat on kunnossa. Yllättävän paljon nousi tavaraa.

Löydöt:



Leimat:

Hopeeaa vaan nousee, hienoa