Kyllästyneenä rannan roskaisuuteen ja rupisten markka-aikaisten kolikoiden, alumiinipalasten ja pullonkorkkien nosteluun suuntasin jo kuivaa maata kohden. Juuri ennen rantautumista päätin vielä yhden pultabs-signaalin tarkastaa. No sieltähän nousikin tölkinklipsin sijaan kultainen rinkula.
Siitähän sainkin uutta sähköä kroppaan ja tein täyskäännöksen kohti ulappaa eikä mennyt kuin hetki niin scoopissa kiilteli hopeinen.
Viisi metriä jälleen edettyäni tuli todella epämääräinen heikohko signaali: ID vaelsi 48:n ja 54:n väliä ja jopa raudan pörinää olin kuulevinani kuulokkeista. Taas yksi puhkiruostunut kaljapullonkorkki kelan alla,ajattelin. Jokin vaisto käski kuitenkin tarkistamaan ja siellähän se oli, ensimmäinen kivisormukseni
Reissun opetus: olen ollut siinä uskossa että kulta ja myös hopea antaa kirkasta tasaista signaalia mutta ei se näköjään aina näin olekaan. Kuinkahan monen kullan yli on tullut käveltyä?
olen tänä kesänä harvakseltaan harjotellu at:llä ja kaivanut melki kaikki yli 45 id:t ja yllättynyt monesti 
Täytynee itsekin vielä kiertää muutamat rannat läpi kullan kiilto silmissä 
kyllä noita on joutunu opettelemaan ettei parhaat kamikset jää sinne pohjaan.
)
