Taas on tullut tongittua maaäidin hedelmällisillä mailla. Pitkä äärettömän piinallinen öretön kausi on saanut Öhkömönkijän sierainten limakalvot sellaiseen kuntoon, että hengittäessä kärsän kautta limakalvoa hilseilee irti ja leijailee rinnuksille. Toki tämä on tuonut uutta väriä tonkimiseen sillä GM3 ja kärsän symbioosi on muodostanut todella opportunistisen tilan. Tämä molemminpuolinen hyöty purkautuu kentällä iloisina piippeinä ja uudistuneen kärsän pin pointtauksina. Kärsä on nyt viritetty sellaiseen tikkiin, ettei tälläistä ole edes tryffelisioilla. Kärsä on nyt viritetty aistimaan alle femtomoolisina pitoisuuksina ilmassa leijailevia örelanttien muodostamia öreferomoneja. Öhkön aarrekammion syvempi tutkiminen ja hajuvivahteiden opettelu kantaa hedelmää, sillä tänään tuli niin sanotusti nenille ja kovaa. Kärsän antama signaali ylitti thresholdin moninkertaisesti ja sieraimista räntäsateen lailla puskahtava limakalvoryöppy ei antanut jossitteluille sijaa. Maassa oli pakko olla ööre! Jos se ei ole ööre sen täytyy olla vähintään kolikko, joka on ollut örelanttien kanssa läheisessä kanssakäymisessä. Ei muutakuin lapio sorkkaan ja kuopaisu alueelta, jossa oli limakalvoa. Submucosan alueelta ja maaäidin hameenhelman alta ponnahti potra hätätaaleri! Siitähän riemu syntyi! Sehän oli aikoinaan 32 ööreä!!! Vaikkakin olisin mielummin sorkkinut 32 erillistä öören kolikkoa, oli tämä ainutlaatuista pitää sorkissaan hätärahaa vuodelta seitsemäntoistasataaviisitoista. Se sai todella Öhkön mielen onnelliseksi sekä samalla myös helpottuneeksi - löytyi se ensimmäinen hätätaalerikin vihdoin. Samalla tuli myös tongittua hirveästi reikiä, joista yksi saattaa olla kotikutoinen sormuskin. Mene ja tiedä, minä en tiedä.
Fotoja:
Kiva vedin. Mikähän klipsu tuo on? Vaikuttanee vanhalta. Tuskin on pronssinen vetoketjun vedin?
Sokerimassana pohjalla.
