Pekka Muikku kirjoitti:Kylläpäs on ollut opettavainen viestiketju... harrastuksesta ei uutta, mutta harrastajista sitäkin enemmän.
Yllättävän kuuma peruna tuntuu tämä aihe olevan. Kukaan yhdistyksen aktiiveista ei kuitenkaan ole tuonut yhdistyksen näkökantaa mukaan tähän aiheeseen/keskusteluun... vai eikö yhdistyksellä ole sellaista?
All publicity is good publicity..? No ei ihan aina. Mielestäni kannattaa aina suostua näihin haastatteluihin, mutta toimittajilla saattaa välillä olla tapana glorifioida harrastusta ja dramatisoida sitä suuntaan tai toiseen.
1. Aarteita ja harvinaisia kolikoita joka kuopassa
Tai
2. Harrastajina pelkästään ryöväreitä
Siksi on hyvä että toimittajat ottavatkin yhteyttä suoraan harrastajiin jotka voivat kertoa millainen harrastus on oikeasti, muttu Mursun kanssa olen hyvin samoilla linjoilla että olisi erittäin tärkeää saada näihin haastatteluihin vuoropuhelua harrastajan, toimittajan ja museoviraston tai paikallismuseon kesken.
Ei ole kenenkään eduksi että tämän harrastuksen julkisuus tuo alalle uusia ketkä eivät piittaa muusta kuin "helposta rahasta". Todellisuudessa sellaista ei olekaan, laiteinvestoinnit ovat kuitenkin suhteellisen korkeat ja ennen kaikkea tämä vaatii aikaa. Tällaiset harrastajat kokeilevat ehkä kauden tai kaksi, ja voivat siinäkin ajassa mahdollisesti saada tuhoa aikaan hautaröykkiöillä vaikka niissä ei aarteita olekaan, mutta jatkavat nopeasti uusiin harrastuksiin.
Eli, haastattelut ovat mielestäni hyvästä kunhan muistaa kertoa muustakin kuin niistä parhaista piippailupäivistä, ja ottaa esille myös vastuumme historiaan ja arkeologiaan liittyen. Niin, ja oikolukea tekstin ennen julkaisua
Tämä siis ei ole SMEn mikään virallinen kanta haastatteluihin, sellaista ei ole laadittu, mutta "aktiivit" pyrkivät haastatteluissaan tuomaan esille harrastuksen monelta eri kantilta.
Lomatunnelmissa kirjoitettu, editoin huomenna kun ei väsytä ihan yhtä paljon