Mikki kirjoitti:Ampuma-aseet ja tarvikkeet kuuluu puolustusvoimille, jos niinkuin ollaan tarkkoja...
Kyllä tämä nyt taitaa olla ihan soopaaa. Mihin lakipykälään nojaat tämän väitteen? Miten maasta löytyvä ase automaattisesti kuuluisi puolustusvoimille? Missä kohtaa se omistusoikeus sinne siirtyisi? Jos kaveri hukkaa haulikon ja sen löytää joku toinen, niin ei sitä nyt puolustusvoimille tarjota!
Ja nämä aseet joita 1918 kahinoiden paikoilta löytyy ovat samalla tavalla löytötavaraa.
Löytötavaralaissa 26.8.1988/778 ei ole säädetty erikseen ampuma-aseista.
Lain 4. pykälä säätää:
Sen, joka ottaa löytötavaran talteen (löytäjä), on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava löydöstä omistajalle tai toimitettava löytötavara poliisille. Omaisuus, jonka hankkiminen tai hallussapito on kiellettyä tai vaatii viranomaisen luvan, on välittömästi toimitettava poliisille.
Lain 30. pykälä sen sijaan sanoo:
Puolustusvoimille kuuluva omaisuus
Suomen tai muun maan puolustusvoimille
ilmeisesti kuuluvan omaisuuden löytämisestä ja pelastamisesta voidaan tämän lain säännöksistä poikkeavasti säätää erikseen asetuksella. Tällaisen löytötavaran ilmoittamatta jättämiseen ja luvattomaan haltuunottamiseen sekä sen salaamiseen ja anastamiseen sovelletaan vastaavasti, mitä 26 §:ssä on säädetty.
Mutta miten määrittää aseen ruostuneista rautaosista, kuuluvatko ne jonkun maan puolustusvoimille? Kyseessähän saattaa olla myös jonkin kahinoissa mukana olleen omistama ase.
Mielestäni lain mukainen toiminta menettely lienee seuraava:
1. Jos ase / aseen osa on yli 100 vuotta vanha --> se on muinaisjäännös.
2. Jos alle 100 vuotta vanha --> löytötavara.
3. Löytötavaralaki 26.8.1988/778, 4. pykälä
"Omaisuus, jonka hankkiminen tai hallussapito on kiellettyä tai vaatii viranomaisen luvan, on välittömästi toimitettava poliisille."
Ampuma-aseen ja / tai sen osan omistaminen on Ampuma-aselain 9.1.1998/1 mukaan luvanvaraista.
Eli jos jonnekin, niin poliisin pitäisi ottaa yhteyttä löytötavaralain puitteissa.
Tod.näk. tuollaiseen aseen romuun saa hallintaoikeuden, sillä perusteella että se on
pysyvästi toimintakelvoton (Ampuma-aseasetus) ja että se tulee muistoesineeksi. (Muistoesineenä säilyttämiseksi lupa voidaan antaa muun kuin erityisen vaarallisen ampuma-aseen tai sen osan hankkimiseen yksittäisessä tapauksessa, jos hakija osoittaa ampuma-aseella tai aseen osalla olevan hänelle erityistä historiallista tai muuta muistoarvoa. Ampuma-aselaki)
Ennen vuotta 1890 valmistettujen mustaruutiaseiden kuljettaminen ja säilyttäminen ei ole luvanvaraista. Luvanvaraista ei myöskään ole tällaisten mustaruutiaseiden pitäminen museossa tai kokoelmassa, ellei aseilla ammuta. (Ampuma-aselaki)
Eli jos löydät hyvin vanhan mustaruutiaseen (valmistettu ennen 1890), se ei ole luvanvarainen. Mutta se taas on yli 100 vuotta vanha, joten se on lain silmissä muinaisjäännös ja joutaa taas siihen menettelyyn.
Asia on monimutkainen mutta niin ne yleensä ovat.
p.s. otan mielelläni nyt tämän palstapoliisin tittelin itselleni. Oliskohan sitä varten vielä mahdollista saada joku nettisheriffi-rintamerkki
Kysymyksessähän on vain lakitietoisuuden lisääminen. Jos lailla ei sitten yhteisössä ole legitimiteettiä, se on sitten eri asia.