Garrett ACE 350 oikeassa kädessä ja ohjekirja vasemmassa, harpoin lumihangessa kasvihuoneelle.
Keskellä kasvihuonetta maa oli vielä sulaa, joten piippauksia pääsi hyvin kaivelemaan.
Tosin ilta oli jo pitkällä ja pimeys yllätti heti alkumetreillä.
Eka löytö on varmaan sellainen aarre jonka muistaa lopun ikää...
Ensimmäinen löydös oli: hienosti mutkalla oleva kolmen tuuman rautanaula.
Kullanvärinen, litistynyt pullonkorkki ja pussinsulkija oli myös päivän löytöjä.
Yksi löydös oli laadultaan sellainen, että aatelin paremmaksi jättää kertomatta... nauravat voorumilta muutoin ja heti kättelyssä...
Kerrompa kuitenkin: Kohmeinen sammakko!
Miksiköhän Garretti piippasi siitä, elävästä sammakosta?
Piipparin tulkintoja en vielä osaa tulkita, olikohan siinä asetuksena nyt sitten joku muinaisjäännokset tai joku sinne päin.
Nostin räpyläjalan puhtaalle laudalle ja koitin siinäkin... otin käteen ja huidoin kelan edessä ja aina piippasi.
Olisin lopuksi suorittanut sille ruumiinavauksen, mutta vaimo kielsi ankarasti... ei akat aina ymmärrä kaikee kivaa...
Ei muuta kun kevättä ootteleen ny.
Kaveri testasi lypsylehmiään niin ikään Garretilla ja kaikkien pötsit piippasi. Garrett Ace, löytää pienet ja suuret eläimet 
