Routa porsaan kotio ajaa?
Turha väittää, että routa ajaisi porsaan pellolta kotiin! Oikea sika ei moisesta välitä, vaan pureutuu kovaankin maahan, jos tarjolla on kunnon herkkupaloja.
Pääsiäispyhiksi oli lähdettävä piippailun kehdosta (Manse), lakeuksille avaamaan kausi, sillä korviin oli kantautunut tieto, että lakeuden pellot ovat lumesta vapaat. Lisäksi tiedossa oli, että kylällä poltetaan sellainenki pääsiääsvalakia, että routa sulaa kymmenien hehtaarienki alueelta, joten turvallisin mielin voi ottaa suunnaksi lakeuden.
Ei muuta kuin Pohojammaalle kera pienen odottavan tärinän ja GM3:n. Heti seuraavana aamuna hätäinen aamupala ja oikopäätä peräsuolipitkällä pellolle. Ah, linnut viserteli, aurinko paistoo ja sulatteli aamukarmantehen jäläkeestä peltua. Aivan mahtava sää aloittaa piippailukausi. Maa oli kuin Kinderi, rapea pinta ja ikinä ei tiedä mitä se avaajalleen antaa. Pellolla oli noin kolmen sentin kova jäinen kuori, mutta kun sen sai avatuksi, alkoi aina muta lentää Öhkön päästessä toden teolla tonkimaan puolen vuoden tauon jälkeen. Ainut mikä kaihersi hieman mieltä oli, etenkin routaisella pellolla korostuva, proo pointterin puute. Oli emakkomunaus unohtaa se Manseen! Tosin aika hyvin GM3:lla saa luudittua oikean kaivuukohdan. Kaivaa kyllä sai ja lapiokin kärsi siinä tohinan keskellä, mutta saahan noita uusia.
Varsinainen tavoite oli päästä nauttimaan pitkästä aikaa piippailusta ja kaivaa muutama hyvä signaali. Peltoa oli Itä-Länsisuuntaansa joku noin 10 km per suunta. Riehuin kuitenkin pienellä noin vajaan puolen neliökilometrin pellolla, jonka olin viime syksynä luutinut kohtuu puhtaaksi. Ainahan sinne jotain jää, joten kela maahan ja huispaamaan. Salainen mielihalu löytää kauden alkajaisiksi se ööre iki-ihana oli kuitenkin mielessä. Kärsä täytyy kyllä kalibroida kunnon öörepaikassa, sillä joka kaivuulla mielessä pyöri lyhteet, kruunut sekä hopeiset ööret, plootut ja miksi ei riksdaleritkin. Kärsässtä kuitenkin roikkui vähän väliä erimittaisia eritejojoja, sillä voin sanoa että lakeuksilla tuuloo ja kylymää! Tukkoinen kärsä ei saanut vihiä yhdestäkään öörestä, mutta löytyi mullista sentään MARKKA ja melkein heti perään 10p! Myöhemmin nousi myös -70 luvun 20 penniä.
Oli mahtava seurata ylitse lentäviä joutsenparvia GM:n piipittäessä sulosointujaan kilpaa joutsenten trumpettimaisten törähdysten kanssa. Oli tuo aika sinfoniaa pitkästä aikaa. Hortoilin pellolla muutaman tunnin ja etsiskelin hot spottia, mutta turhaan. Muutamia löytöjä nousi sieltä täältä, ehkä mielenkiintoisimpana koristeellinen mikälie ja sinetti. Kauden ensimmäinen sinetti oli tosiasia! Ehkä kuitenkin oli parempi, että isoa Ö:tä ei ihan vielä löytynytkään - jää oikein kunnon sian nälkä seuraavalle keikalle!
Kuvadataa pääsiäisen peltopiipistä:
Toisespääs on satama ja toises isoo kirkonkylä. Välillä on peltoa satoja neliökilometrejä joten työnsarkaa olisi.
Levähdystauko. Sänkipeltoa oli helppo kaivaa, eikä aamukarmantehen jälkeinen jääkoppura haitannut kaivamista lainkaan. Fälttööpellolla tuo hieman haittasi tonkimista.
Sieltä se 10p v.-22 löytyi.
Löytöjen yhteispotretti:
Rahat ja sinetti:
Koristeellinen mikälie (erestä ja takaa):
vähän tässä epäiltiinkin, että Öhkö kääntää kopassa jo kylkeä kun oli vuoden ensimmäinen ööre palstalla 
Ekalla reissulla kärsään heti lisäosa. Nyt löytyy sellaisetkin ööremestat että oksat pois. Hajayksilötkin saa vain hakea vienon fenkolimaisen tuoksun perusteella... 
tuo mikätin voisi olla rautakautinen nyrkkirauta 
