Todella asiallista tekstiä. Kestävän kehityksen periaatteella nuo esineet pitäis mun mielestä nostaa maasta mahdollisimman pian että ois mitään esiteltävää tulevaisuudessa. Olosuhteet maassa ja varsinkin pelloissa on nykyään niin tuhoisat metalleille että parempi nostettuna ja konservoituna kuin maassa täysin tuhoutuneena. Syvemmällä maan sisällä olevat esineet tuntuu sit säilyvän paremmin eli jää sitä myös tuleville sukupolville löydettävää kun heillä on sitte tehokkaammat etsimet.Öhkömönkijä kirjoitti:Brotherus kirjoitti: ...Arkeologit ovat ihan syystä huolissaan metallinpaljastinharrastajien kaiveluista. Vaikka iso osa pullonkorkeista, rahoista, soljista ja muista metalliesineitä onkin peräisin sekoittuneista kyntökerroksista, on kyntökerroksen alla paikoitellen säilynyt osia muinaisjäännöksistä. Esimerkiksi haudan kohdalla yksi lapionpisto voi tuhoa kaiken mitä haudasta on ollut jälkellä ja arkeologisesti kiinnostavaa.
...Piipparointi on kuitenkin harrastus, jossa tarkoituksella etsitään muinaisjäännöksi, joten harrastajilta voidaan olettaa ja velvoittaa olemaan vastuullisia muinasjäännöksiä kohtaan.
...Pahimmassa tapauksessa ns. huono piipparisti etsii ja kaivaa kaikki (arvo)metallit museolle vietäväksi, jolloin harrastaja saa aikaiseksi enemmän haittaa kun hyötyä.
Hyvää asiaa Brotherus ja poikkeuksellisesti hieman eri näkökulmasta.
Tottahan on, että harrastuksella on uhkakuvia. Metallinetsintä harrastuksena on kuitenkin kohtuullisen pienimuotoista ja Suomi on pinta-alaltaan suuri maa - joten tilaa on sekä harrastajille harrastaa, että argeologeille tutkia ja julkaista. Kaikilla etsijöillä ei suinkaan ole tarkoitustakaan edes löytää esihistoriaa tai mahdollisimman vanhaa. Monia kiinnostaa esimerkiksi alueen historia ja pellon esineistö kokonaisuudessaan, ei niinkään yksittäinen löytö. Toki koskaan ei tiedä mitä se lapion pisto tuo tullessaan.
Viittaus piippailun etikettiin ja ohjeistukseen on hyvä idea, ja sitä tällä palstalla ollaankin iskostettu harrastajiin, joskus hieman suoremmin ja joskus rivien välistä. Tietämättömät ja etenkin säännöistä piittaamattomat ovat uhka myös meidän harrastukselle, kuten myös argeologiselle tutkimukselle. Huono piipparisti ei edes ilmoita museolle löydöistään. Asialleen vihkiytyneet ja todella harrastuksestaan kiinnostuneet harrastajat osaavat toimia ja ohjeistaa muinaisjäännöksen löydyttyä oli sitten kyse kiinteästa tai irtolöydöstä. Varmasti tulee katsottua maaperää, pinnanmuotoa, onko kuopassa hiiltä tai muuta vastaavaa. Koordinaatit otetaan talteen ja noudatetaan lakia ja tehdään ilmoitus riittävänä kuvineen ja koordinaatteinen kuten kuuluukin. Usein vain vastausta saadaan odotella, mutta tällöin velvollisuus löytäjän suhteen on hoidettu. Toki etsijöiden tietämys ei ole sama kuin argeologeilla - ellei sitten ole argeologi. Kuitenkin käsittääkseni SME-yhdistyksen tavoitteena on rakentaa yhteistyötä museoiden kanssa ja verkostoitua argeologiharrastajien kanssa, joten tietoa siirtyy tulevaisuudessa puolin jos toisin.
Muistaakseni jopa tälle palstalle liittymisen edellytyksenä on tutustuminen muinaismuistolakiin. Vaikka laki on itsesään kuin muinaismuisto, yhdessä maalaisjärjen ja etiketin kanssa harrastajista voi olla enemmän hyötyä kuin haittaa, katsoo sitten mistä näkökulmasta ja kenen silmin tahansa. Harrastajista olisi suuri hyöty muun muassa kaavoitusuhan alla olevan pellon screenauksessa. Muutama museon toimesta suoritettava koekuoppa tuskin tarjoaa kattavaa kuvaa koko pellosta?
Metsät, kukkulat ym. paikat ovat riskialttiimpia haudan tai muun ennalta tuntemattoman kiinteän muinaismuiston tuhoutumiselle kuin pellolla olevat. Tällöin todellakin lapion pisto voi tuhota jotain tieteellisesti arvokasta. Toki se on vain yksi artefakta tutkimustuloksissa, mutta ei se tieto mielestäni sieltä minnekkään lapionpistosta häviä, vaikka mikrohabitaatti ja maan olosuhteet saattaisivatkin muuttua. Toki näinkin voi olla, että kivirakennelma saattaa sortua ja rakenteet tuhoutua, joten sitä kautta tuhoutumista tapahtuu. Se mitä pellolla kyntökerroksen alla on niin argeologien ei tarvitse olla lainkaan huolestunut metallinetsinnän vaikutuksesta noihin esineisiin/jäännöksiin. Ne kun ovat lähestulkoon poikkeuksessa ulottumattomissamme.Tämä toki riippuu mullan määrästä, mutta noin karkeasti arvoiden. Lisäksi mahdollinen hautapaikka saattaa olla pellon toisessa päässä ja esineet ovat vaeltaneet vuosisatoja kyntökerroksissa milloin minnekin.
Yhtä seikkaa ei vielä ollakkaan otettu keskusteluun mukaan, jota monikin museo noudattaa, nimittäin kestävän kehityksen periaatetta ja arvoa. Periaatteen mukaan, seruraaville sukupolvillekin täytyy jäädä löydettävää esihistorialliselta ajalta. Joten jos asiaa katsoo tuossa valossa, niin olisiko todellakin parempi esineiden olla siellä maaäidin hameenalla homeessa vai museon tietokannassa?
Metallinetsinnän julkisuuskuvasta ja sen vaikutuksista ollaan keskusteltu paljon foorumilla muutamassakin puussa. Siellä on hyvää asiaa uhkakuvista ja niiden välttämisestä.Mutta ei siitä sen enempää tässä keskustelussa.
Ois hyvä jos saatais tuo arkeologi nimi onnistuun jatkossa. Lipsahduksia sattuu itse kullekki kuten Öhkölle nyt mutta onpa jotku käyttäneet tuota G versiota ihan tahalteenki. Tämä kommentti vaan siks että arkeologit voivat helposti ottaa nokkiinsa tuommosesta vaikkei se oliskaan tarkoituksellista. Kommenttia asiasta on jo kantautunut tänne asti. Antaa vaan ihan turhaan huonoa kuvaa meistä.
