
Itse taas odottelen jo seuraavaa vaihetta, sitä että joku nostaa maasta räpyläjalkaisen hevosen..

Rautakauden kuvaston mukaan 1050-1150 (Karjalassa 1300-asti)Jalluntie4 kirjoitti:Kiitos kaikille onnitteluista!
Kysyisinkin onko kellään tietoa ns. varmasta ajankohdasta minkäikäinen riipus on? Kiitos jo etukäteen.
Ne on tosiaan liian pienet. Asiaan yritetään tehdä muutosta yhdistyksen kautta. Lähinnähän meidän pitäis päästä muuttamaan lakia sillä tällä hetkellä lain mukaan museoviraston ei tarvis maksaa edes sen vertaa mitä tekevät. Museovirasto on tässä samaa mieltä kuin mekin että korvaukset pitäis olla parempia mutta kukkaronnyörit on toisten käsissä(politikot). Laki korvausten suuruudesta on jo vanha ja sillon kun se laadittiin niin maailma oli toisenlainen. Löydöt oli ns. vahinkolöytöjä kun taas nykyään me etsitään aktiivisesti ja sijoitetaan aika suuria summiakin siihen työhön eli korvaustenki pitäis olla sitä vastaavia. Ulkopuolisen arvioitsijan käyttäminen ois kans hyvä. Ongelmaks saattaa vaan muodostua semmosen löytäminen Suomesta. Lisäks jotku löydöt mistä me nykyään saadaan jo jonkinlainen korvaus vois osoittautua lähes arvottomaks pelkästään kaupallisen arvioinnin perusteella kuten suurin osa löydöistä onkin. Nykyään korvaushinnan perustana on kulttuurihistoriallinen arvo ja harvinaisuuden mukaan korvattava. Tarkottaa siis suomenkielellä sitä paljonko esineestä on arvoa tutkijoille jotka tuktii ja tallentaa historiaa. Harvinaisuus ei siis tarkoita koko suomea vaan paikkakuntahistoriallista harvinaisuutta. Tuon hinnan arvioimiseen ei ole oikeen muuta instanssia kuin MV.Etsijä kirjoitti:Hieno on löytö!
Nää korvaus summat ja niiden kanssa arpominen alkaa vaan kypsyttää.
A: Nuo korvaukset ovat aivan liian pienet, pitäisi puhua tuhansista ennen kuin satasista. Museon ja löytäjän välillä tulisi olla ulkopuolinen riippumaton arvioitsija jonka mukaan korvaus maksettaisiin.
B: Se että ne joiden löytöjä museo on oikeasti lunastanut, pihtaavat tietoa summien suuruudesta. Tämä on eräänlaista omaan pesään kusemista, eli kun kukaan ei oikein tiedä paljonko muut ovat saaneet niin ei osata itsekään vaatia edes saman verran. Myöskään keskustelu summien pienuudesta ja metallinetsijöiden oikeudenmukaisesta kohtelusta ei oikein lähde käyntiin.