Olimme edellisellä kerralla katselleet erästä osaa metsästä sillä silmällä, ja päätimme suunnata kulkumme niille main. Polkua tarpoessa tuli tietenkin kaiveltua kaikenlaisia hyviä kohteita matkan varrella. Löytöinä mm. Abba-sillipurkin kansi (ihan oli tykinkuulan oloinen, siis ihan varmasti..) ja sentään musketinkuulakin tai pari.
Jonkun matkaa taivallettuamme T2 alkoi ujeltaa ja valittaa tyypillistä lauluansa "OVERLOAD - RAISE COIL", eli jotakin suurta ja metallista oli osunut juuri kohdalle. Nostin piipparia vähän korkeammalle, ja otin TID-lukeman. Piti varmistaa oikein uudemman kerran, sillä lukema oli 4, 5, 4.. Enpä ollut aikaisemmin kohdannut noin puhdasta rautasignaalia.
Pyysin Lakea paikalle ottamaan omalla piipparillaan lukemaa. Lake oli ohjelmoinut Explorer SE:n diskriminointiin paikan tykinkuulalle oman aikaisemman löytönsä avulla, ja sinne se tosiaan osui ainakin yhdellä vispaisulla.
Kutkuttavan jännittävän tunnelman vallitessa mittasimme pinpointerin avulla kohteen muodon. Maahan piirtyi kaunis pyöreä muoto. Tykinkuula! Ja eikun kaivamaan!
Juurakon ja sen sellaisen läpi pääseminen kesti hetken, mutta sitten kuopan pohjalla tuntui jo jotain pyöreäreunaista. Tällä kertaa en enää pitänyt löytöä pyöreähkönä kivenä..
Mikäs se sieltä pilkistää..
Ollakseen pieni pyöreä tykinkuula tämä murkula oli todella tiukassa metsämaassa. Sieltä se kuitenkin nousi ilmoille - ensimmäinen tykinkuula!
Kotona puhdistin kuivalla liinalla kuulasta suurimmat röhnät, ja punnitsin: 1410 grammaa. Vähän tuhdissa kunnossa, mutta kuitenkin ehta, aito kolmenaulaisen tykin kuula. Varmaankin ruotsalaista tekoa.
Kuva vielä murkulasta kotiutuneena:
