Parkkeerasimme hiekkatien laitaan ja lähdimme metsään. Pellot oli viljelty, joten en viitsinyt edes kokeilla piippaileeko. Metsässäkään en viitsinyt kaivaa, koska en tiennyt kenen mailla ollaan. Siellä sitten hiekkatiellä tupsahti mies lippalakissaan vastaan ja hän alkoi kysellä löydöistä. En tosin ollut löytänyt mitään, koska en kaivanut luvatta. Juttelimme niitä näitä ja mainitsin myös ympäröivistä pelloista. Mies siihen , että "minä omistan nämä kaikki pellot." No johan lykästi
Kysäisin tietysti heti, josko sais syksymmällä tulla pelloille piippailemaan. Isäntä toivotteli sydämellisesti tervetulleeksi. Oi voi, olipas mukava isäntämies!
Vielä hän kertoili paikan historiasta ja yritti miettiä mistä kannattaisi etsiminen aloittaa. Otin isännän yhteystiedot ja lupasin ilmoitella hänellekin, jos pelloilta jotain mielenkiintoista löydän.
Oli siis antoisa reissu vaikka varsinaisia löytöjä ei tullutkaan. Toisaalta tämä ystävällinen isäntä oli oikein hyvä löytö!
