Aamulehden juttu poiki etsintäkeikan. Pari päivää sitten sain puhelun, että olisinko kiinnostunut lähtemään tonkimaan hukattua GPS-paikanninta hangesta.
Lupasin tohkeissani mennä, ja kello herättikin tänään kukonlaulun aikaan varttiavaille 7.00 ja ei muutakuin GM3 matkaan ja luontoon. Ajokoiramiehen GPS oli ollut hukuksissa jo toista viikkoa ja sitä on etsitty kissojen ja koirien kanssa - ilman tulosta. Paikka tiedettiin suht tarkasti, missä laite oli tipahtanut taskusta. No ei muuta kuin GM3 päälle ja huispaamaan discriminaatiot nollilla. Ei sitten minkäänlaista piippausta 40 minuttiin. Aloin sitten huispaamaan vähän reuna-alueita kunnes...
GM3 pysyi kuitenkin vaiti, mutta herkät haukan öögat havaitsi, että yhdessä risussa roikkui Garminin GPS! Jokatapauksessa, tuota tuskin olisi löytynyt ilman GM3:sta ja huispaus sessiota, joten sekä minä, että omistaja oltiin erittäin tyytyväisiä. Kahvirahatkin sain palkkioksi.
(Aika hiljaista noin muuten oli piippien suhteen metsässä - ei yhtään piippausta maasta.)
