Paiva oli jo muutenkin pimea niin tiesin etta etsintaan kaytettava aika olisi vain muutamia tunteja, ehka 3-5 joten tuumasta toimeen. Seuraavaksi yleiskuvia al;ueesta jossa etsiskelin. Valitan kuvien huonoa laatua, mutta oli siis todella hamaraa..
Sitten soi puhelin ja ystavani kyseli kuulumisia ja kun kerroin etta olen kaivelemassa han paatti lahtea seuraksi. Navigointi paikalle metsaan toki tuotti hieman ongelmia
Aluksi vaikutti kovin hiljaiselta mutta sitten piippasi vanha vitonen muutamia muita 1930-49 kolikoita joista ei tassa kuvia.
Kaivamis puuhastelua ja luoti ja kolikko loytyy
peruskolikkoa ja hyvakuntoinen reiallinen 10 penninen
Jonkun aikaa jatkettuani paljastimeni antoi sen mukavan hopeisen signaalin. Toki kyseessa olisi voinut olla myos roskaesine, mutta mutta jos hopeaa mittari nayttaa niin kaivamista ei kannata jattaa valiin. Turpeesta no 10 cm syvyydesta mukavasti ponnahti hopeinen 25 penninen mika sai hymyn suupieliin. Ensimmainen 25 penninen laatuaan ja vielapa Suomen Itsenaisyyspaiba vuosiluvulla 1917 varustettuna. Jos pienet asiat voi tehda ihmisen iloiseksi niin tassa yksi sellainen!
Seuraavaksi jatkoimme tarpomista marassa metsassa polun juurella. Ystavani keskittyi valokuvaamiseen. Sitten taas! Hopeinen signaali polun varrella. Olin varma roskasta, mutta sieltahan tupsahti hauska hopeinen luokka sormus. Plauttaminen ei onnistu kun sormuksessa on vain etunimi ja vuosiluku.
Etsinta Jatkuu. Paljon roskaa. Sitten loytyi vanha lukko joka sai myoskin aarteenetsijan hyvalle tuulelle ja mielikuvituksen laukkaamaan. Kaikista hauskinta on se etta lukon avain loytyi jollain ihmeellisella tuurilla muutaman metrin paasta. Kuva lukosta ja avaimesta viimeisena.
Mutta sitten loyto joka varsinaisesti kuuluu parhaimpiin loytoihin. Polun vierelta penkereelta piippaa jalleen hopeinen signaali ja epaluulolla kaivasen. Otan esineen kateeni ja riemastun. Se on rannekoru ja hopeinen vielapa
Voi kun mina olin iloinen
SItten jatkui etsinta viela hetkisen ja hylsyja hylsyja ja viela kerran hylsyja. Iltapaiva oli jo niin pitkalla etta oli pakko lahtea suuntaamaan kotiin. Olisipa vain ollut otsalamppu jo silloin niin olisin kolunnut aluetta pidempaan. Nyt sellainen onnekksi on 
Kotosalla loydit kraananalle ja hulellinen kuivaus. Viimeiseksi kuva kaikista n. 4 tunnin aikana tehdyista loydoista. Paiva oli ollut kaiken kaikkiaan todella hauska ja en malta odottaa nyt tassa tata kirjoittaessani lumien sulamista.
