Piipahdin näiden kanssa vajaa parin tunnin sessiossa museossa:
Arkeologit olivat innoisaan löydöistä ja lahjoitin ne heidän haltuun. He arvelivat pronssisen ketjunjakajan olevan viikinkiajalta (vuodelta 800-1050). Tällaisia ketjunjakajia on löydetty kuulemma todella vähän, ja he ihmettelivät löydön hyväkuntoisuutta! Pientä liukumaa saattaa ajoituksessa olla, sillä täysin samanlaista emme saksankielisestä ja rautakautisisten esineiden kuvia pursuavasta opuksesta löytäneet. Kuprusoljen palanen ajoittuu samalle tai todennäköisemmin myöhemmälle ajankohdalle. Nämä selviävät tarkemmin esineiden päädyttyä jatkotutkimukiin Helsinkiin. Esine, jossa on palopatinaa saattaa olla myös lehtimallinen solki, mutta tämä selvinnee myöhemmin.
Mikä mielenkiintoisinta, hehkutin tietenkin harrastustamme ja saattaa olla että tästä voisi poikia jotain. Olivat aika avoimia metallinpaljastusharrastukseen, kunhan tietää mitä tekee ja missä. Itsekin he käyttävät paljastinta lähinnä jo seulotun maa-ainesmateriaalin metallidetektiossa. Itse esineiden etsintään tutkimuksessa, laite ei heidän mukaan sovellu riittävän hyvin, koska on turhan selektiivinen ja jättää arvokkaita metallittomia löytöjä ym. kohteita havainnoimatta. Löytöpelloista pidin tietenkin kynsin ja hampain kiinni ja tiedustelin, että voiko harrastusta jatkaa heti lumien sulettua. Tässä kohden jouduin/joudumme kuitenkin hieman pettymään, ainakin Pälkäneellä sijaitsevan pellon osalta - pelto odottaa maastokartoitusta tai inventointia, joten piippailu siellä on jäissä vaikka lumet olisivat sulaneetkin. Lupasivat kuitenkin heti lumien sulettua ottaa maastokartoituksen yhteydessä yhteyttä, jolloin pellon piippailuoikeudet MV:n osalta selviää tarkemmin. Maatalouttahan saa silti edelleen pellolla harrastaa... :
Sain itsekin arkeologin yhteystiedot, johon voin ottaa yhteyttä. Mitä ketjunjakajan löytöpeltoon tulee, niin tämän pellon piippailuoikeudet ovat mielestäni turvallisemmalla tolalla, vaikka pellolla ei löydöstä johtuen enää saakkaan kaivaa ennen lumen sulamisen jälkeistä inventointia. Toin asian varsin hyvin esille, että kyseessä on irtolöytö erittäin tiheästi metallinetsijöiden haravoimasta heinäpellosta. Epäilimmekin sen tulleen ajan saatossa pellolle tuodun irtomaa-aineksen mukana kalmistosta tai entisaikojen asutusalueelta. Todennäköisempää mielestäni on, että pellolta rajataan vain esineen löytökohta suojavyöhykkein ja invennoinnin jälkeen pelto on taas käytössämme. Käsitykseni mukaan löytö oli heidän mukaan kohtuu merkittävä ja inventointi tullaan tekemään aikaisin keväällä. Samalla kysyin että voimmeko piippailla sen ajan esimerkiksi pellon alaosassa, mutta tähän hän ei osannut sanoa vielä mitään - pyysi ottamaan yhteyttä lähempänä kevättä, kun asiat ovat varmistuneet.
Pellolla oli muuten tehty hiljattain inventointi, eikä mitään merkittävää ollut löytynyt. Arkeologi lupasi lähettää terveisiä invenoinnin tehneelle virkamiehelle... Teki mieli huikata, että sano minultakin...
Etsivä löytää vai miten se meni? 
Annoin yhteystietoni museolle ja ilmoitin halukkuuteni, jos eteen tulee tilanteita, joissa meistä etsijöistä saattaisi olla apua. Kokonaisuudessaan käynti museolla oli onnistunut, vaikka lahjoitin löytöni (toivottavasti ihmisten ihailtavaksi) ja mikä harmillisinta, pellot menetettiin - ainakin talveksi. Lupaan vastineeksi nyt talvella kysyä lähistöltä vastaavan Miittipellon piipparointiin, jos jää luu keväällä käteen ja pellolla meidän sijaa häärää MV. Parhaintahan olisi jos siellä olisi piipparoijat ja MV.
Mitä tulee yhdistyksen perustamiseen, niin yhä enemmän ja enemmän olen yhdistyksen kannalla. Olisi vain niin paljon helpompi toimia esim. MV:n kanssa, kun olisi yhdistys takana. Helpottaisi kummasti molempien yhteistyötä. Itse sain arkeologilta kutsun liittyä Argeologian Harrastajat Sarsa yhdistykseen, johon saatan anoa jäsenyyttä. Esimerkiksi tällaisten tahojen kansa toimiminen olisi "metallin etsijät" yhdistyksenä huomattavasti helpompaa!
Jotenkin jäi noi peltojen menetykset hampaan koloon ja siitä tunne "pellon hävittäjän" maineesta, vaikka eihän se peltojen lopullinen menetys nyt varmaa vielä ole. Ehkä kuitenkin silti helpompi toimia näin päin.
Lupaan informoida asiasta, kunhan siitä enemmän tiedän. ps: Yritän kaivella vast' edes niitä örejä tai MV:n valtuuttamana "pyhällä maalla" reliikkejä, joita en silloin tietenkään löydä.
T: Öhkö
sen olet ansainnut. Jokainen meistä haaveilee moisista löydöistä ja kunniasta. Ja jälleen tuli museon poppoolle näytettyä mikä valjastamaton voima meissä metsästäjissä piilee ja ennenkaikkea, että ei tässä "haudanryöstöä" harrasteta!!
