hoyla kirjoitti:Vielä hiukan tuosta DNA:sta, elämä ei ole pelkkä
alkuaineiden sekoitus, vaan se perustuu äärimmäisen monimutkaiseen informaatioon, joka on koodattuna DNA:ssa.
Näin ollen tutkijoilla on aikamoiset mahdollisuudet, jos sitä
löydetään tarpeeksi.
Nykytiedon valossa elämähän on saanut alkunsa nimenomaan alkuaineiden sekoituksesta (alkulima) ja kaikki perustuu juuri alkuaineiden oikeaan kombinaatioon, jos ihan pikkutarkkoja ollaan. Myös se DNA nukleotidi koostuu fosfaatista, emäksestä (puriini/pyrimidiini) ja sokurista (deokiriboosi) - ja nämä taas koostuu alkuaineista. Helkutisti noita samassa sopassa ja oikeassa kobinaatiossa ovat muodostaneet proteiinisynteesin kautta esimerkiksi soppaluun soppaan.
Siinähän se olisikin, jos hyväkuntoista DNA:ta löydettäisiin, mutta kun sitä ei löydetä - ikävä kyllä. Itse en lähtisi noita sekvensoimaan - ajan ja rahan haaskuuta.
Teoriassa kaikki toimii ja olisi ihanne olosuhteissa täysin mahdollistakin, mutta tuskin Suomessa. Suurin osa nukleiinihapoista on entsymaattisesti pilkkoutunut pieniksi alle 200 bp fragmenteiksi, joita on erittäin vaikea saada monistettua ts. ei ole mitä monistaa ja jos monistaa siitä vasta keitos saadaankin. Periaatteessa yksi ainoa ehjä kaksoisjuoste DNA:ta riittää monistukseen, mutta eristysmenetelmät heikentää aina "puhtaan" eristetyn DNA:n saantoa. Monistus PCR:n kautta on kaiken A ja O, että saadaan luetettava tyypitys ts. sekvensointi (emäsjärjestys) aikaan ja riittävä määrä nukleiinihappoa. Periaatteessa tähän käy myös RNA, kääntämällä se komplementtaariseksi DNA:ksi, mutta RNA vasta nopeasti pilkkoutuukin. Mitä heikkolaatuisempi DNA sitä suurempi kontaminaatioriski - ja hyvin suurella tod. näköisyydella monistetaan nyky ihmisen DNA:ta kuin muumioiden... Eli erittäin epäluotettavaa. Yksi mahdollisuus tietenkin olisi selvittää sekvenssi proteiinien kautta selvittämällä aminohapposekvenssi ja sitä kautta ennustaa geenien avulla sukulaisuhteita, mutta riittävää luotettavuutta tällä ei todellakaan saa. Oikeastaan en näe mahdollisuutta, että sekvenssejä tuolta aikakaudelta saadaan koskaan riittävällä luotettavuudella selville. Korjatkaa, jos olen väärässä.
Niin ja mitä tulee äärimmäisen monimutkaiseen informaatioon, niin ei se sitä välttämättä aina ole - riippuu näkökulmasta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan sehän on neljän eri emäksen erilaisia järjestyksiä A,T ja C,G (U) (Poikkeustapauksissa voi olla joitain tautomeerisiäkin muotoja, mutta se ei ole pointtini). Monimutkaiseksi asian tekee vasta se, että kuinka solu tuottaa geneettisestä informaatiosta proteiineja. Tuota säätelee tarkka molekyylinen koneisto, joka taas on geneettisen informaation kautta perustettu. Täytyy muistaa, että myös proteiinit kantavat osin tiedon geeneistämme! Itse asiassa nykyään siitä tiedetään jo aika paljon ja toisaalta erittäin vähän. Kaikkea vain ei ettisistä syistä voida toteuttaa, mikä on vain hyvä asia.
Ite tutkin RNA -viruksia ja teen usein kvantitatiivisia PCR-määrityksiä ja voin sanoa, että jopa niitä on välillä vaikea saada eristetyksi, monistetuksi ja sekvensoiduksi riittävällä luotettavuudella.
