Seuraavassa aivoituksia sateisesta hämärästä.
***
Konkaridetektoristi astelee rantaan ja luo katseen sen piirteisiin: rantaviivan pituuteen, hiekkarannan osuuteen, laiturin muotoon ja asetteluun. Hän panee merkille kivet ja puut, rinteen kaltevuuden ilmansuunnittain sekä pukukoppien sijainnin. Pukukopilla ei tosin ole niin suurta väliä - tokkopa se on siinä ollut vaikkapa viisikymmentä sitten. Mutta auringonlaskun suunta, paras auringonottopaikka, kivi jolle laskea kantamukset - ne eivät ole täällä ainakaan vuosisataan muuttuneet.
Aurinko on noussut hetki sitten. Konkaridetektoristi ei kiirehdi. Hän heilauttaa kättään aamuvirkulle uimarille ja asettaa varusteensa kiveä vasten. Käsi hamuaa repusta termospullon ja pian vahvan kahvin tuoksu nousee mukista sieraimiin. Järven selällä on lokkeja, rannan pajupuskissa touhuaa pikkulintuja pesimäajan kiireissään.
Eletään mahdollisesti vuosituhannen vaihteen aikoja. Konkaridetektoristi on saapunut ensimmäisenä metallinetsijänä tälle rannalle laitteineen. Hiekka ja nurmialueet kätkevät sisäänsä lukemattomia aarteita vuosikymmenten varrelta - ne ovat kärsivällisesti uinuneet hiekkapedillään odottaen että päivä niille vielä valkenisi.
Konkari juo kahvinsa loppuun ja aloittaa työnsä. Tuolta nousee hyvin säilynyt ja kullankeltainen 20 markan kolikko 30-luvulta. Auringonottorinteestä muhkea kultasormus. Kiven juurelta nousee koko joukko 60- ja 70-lukujen markkalantteja. Lopulta parin tunnin urakoimisen jälkeen hänellä on laukussaan kokoelma hienoja löytöjä, eivätkä hänen suunpielensä voi olla nousematta ylöspäin niitä miettiessä. Hän istahtaa kivelle ja kaataa mukiinsa lisää kahvia. On aika levähtää hetki, ehkä pulahtaa vielä uimaan ennen kotimatkaa.
Tulevina vuosina hänen laitteensa ja taitonsa paranevat. Hän tekee uusia löytöjä tältä rannalta vielä useiden vuosien ajan. Mutta lopulta ranta on kammattu hyvin tarkasti läpi. Konkari on ehkä vaihtanut sniper-kelaan ja poimii aina kunkin lomakauden päätteeksi uuden sadon hedelmät, vaikka hän onkin pannut merkille että myös muut ovat jo löytäneet tiensä harrastuksen pariin. Ranta on kuitenkin antanut hänelle parastaan - leikkauksen suomalaista historiaa, hienoja yllätyksiä. Hän sai olla ensimmäinen.
***
Tarvon rantaa otsalampun valossa ja etenen polvensyvyisessä vedessä rantaviivan suuhtaisesti. Lunta ripeksii taivaalta, mutta lämpötila on plussan puolella ja ranta on sula. Marraskuu on kääntymässä joulukuuksi, ja pohdin mahtaako kausi jatkua vielä pitkäänkin. Niin tai näin, mieltä sykädyttävät signaalit loistavat poissaolollaan: vain satunnaisia rautasignaaleja sekä korkkien ja tölkkilipareiden vingahduksia ilmaantuu säännöllisin väliajoin. Tarkistan ajankulukseni niistä muutaman ja nostan hiuspinnin sekä pari vetoliparetta roskapussiin. Viisisenttisen sujautan kolikkopurkkiini.
Siirryn haravoimaan nurmialuetta. Sieltä löytyy lopulta kolme kaksikymmensenttistä aivan pinnasta, vain ruohonkorsien peittämänä. Syvemmältä kantautuu huonompia signaaleja, mutta kolikkoääniä ei tule enempää vastaan vaikka kuinka huispaan. Olen vaikuttunut siitä tarkkuudesta, jolla ranta on selvästikin käyty läpi.
Täällä on takuulla toiminut joku, joka osaa asiansa. Joku konkari... Tai ehkä heitä on ollut useita, kukapa tietää. Ranta kuitenkin tuntuu poikkeavan monista muista, sillä kaikesta syntyy vaikutelma aivan erityisen tarkasta työskentelystä täällä.
Sammutan metallinetsimestäni virrat ja katselen vielä hetken pimeälle järvenselälle. Mietin sitä päivää, kun tuo ensimmäinen metallinetsijä on paikkaa sondaillut...
Vähiinhän nuo tilaisuudet käyvät, mutta ehkä vielä itsellekin löytyy se paikka, jolle saa astella ensimmäisenä metallinilmaisimineen.
ps. noiden kaksikymmenpennisten myötä kauden eurolanttisaldo on tasan 100.
EUR 100
FIM 57
SEK 11
RUB 2
Muu 1
Yht 171