Synkän ja pitkän talven aikana, kun pakkanen on jäytänyt kärsäkkään luuytimiä, on ollut hyvää aikaa miettiä tulevan kauden sotasuunnitelmaa. Kärsää on pahnoilla hiottu herkimmilleen, vahaten menneen kauden öreiki-ihania. Niitä nousi viime kaudella ihan mukavasti, kirkkaimpana kruunun jalokivenä sorkissa on tietenkin hypistelty naamahopeaa, riikintaaleria, joka loisti ja lämmitti silavakerroksen alla tiheään nakuttavaa sydäntä talven pimeipinä ja kylmimpinä hetkinä. Menneessä on turha pyöriä, vaan on suunnattava terävä katse eteenpäin, sinne kärsän suuntaan, sieltä ne uudet öret löytyy. Katse siis tulevaan, mutta silti menneeseen.
Vanha sotaratsu-GM3 on edelleen sotasuunnitelmani tärkein elementti kartuttaa lresaalista. Tämä on ollut tavoitteeni jo vuodesta 2010. Välissä on ollut yksi kausi ilman öreiki-ihanaa. Tämä oli valtava pettymys ja kuten tiedätte tähän lohtuun ei purrut edes parhainkaan rehu tai pehmeinkään pahna. Silloin oli pitkä talvi ja joulun lähestyessä meinasi hukka periä. Tämä ei tule toistumaan, vaan suunnitelmaa ja viime kauden mynttejä on saparo innosta viuhuen hiottu! Tämän tavoitteen toteutumisen vaatimukset ovat kova ja tinkimätön työ. Kyllä sika huutaa kun kuparinen on puhki ja mikä parasta, sorkissa! Silloin saparo soikeena tanssataan!
Toinen tavoitteeni on toteuttaa kausi uskollisella GM3:lla (ollut kaudesta 2010, samalla vakiokelalla) onnistuneesti läpi ilman suurempia kolhuja. GM3:n ja kärsän integroituneet sähköiset hermopäätteet antavat sellaisia impulsseja sian keskushermostoon, että öreä nousee, vaikka se ei olisikaan otillansa. Öre täytyy houkutella esiin, kärsä haistaa sen kyllä, mutta ilman systemaattista harjoittelua tulee kaudesta torso. Tunne välineesi ja integroidu siihen, sitten aukeaa maaemon hamonen ja vain taivas on rajana - tai peruskallio. Kela alkaa kohta kulua puhki. Sänkipellot ovat pyöristäneet kelan kulmat ja kela painaa melkein puolet vähemmän kuin uutena - ainakin on nyt kevyempi heilutella! Vuosi vuodelta tuntuu GM3 kevyemmällä!
Siinä hiukan sian mietteitä tulevasta kaudesta. Kahdella päätavoitteella lähdetään liikkeelle, joten matkalle varmasti mahtuu jos jonkinmoista. Uusia lättejä ei ole paljoa koluttavaksi, mutta siitä lähdetään, mihin viime syksynä jäätiin. Sika parantaa vielä juoksuaan, kun vaan treenataan. ¡Vamos!
Poikkeus vahvistaa säännön ja tänään GM3 sai tulevan kauden tulikasteen. Tarkoitus oli vaan kokeilla, että onko ilmassa ören taikaa. Voin sanoa ettei ollut. Yleensä kärsä aistii hennoimmankin tuoksun, etenkin jos se leijailee maan syleilyssä lepäävistä öreiki-ihanista. Ei ollut ilmassa sitä! Oli vain mädän ja sulaneiden raatojen haju. Tarkoitus oli tosin vain kokeilla laitteen ja kärsän tietoliikenneyhteyttä. Toimihan se, vaikka vielä on muutama bitti poikittain. Hiotaan se kevään aikana kuntoon! Löytöinä 300m päässä kotikarsinasta sijaitsevalta joutomaalta oli muutama kolikko ja vanhimpana vuoden -38 10p, joka oli saanut osumaa. Odotuksiin nähden kauden aloitus oli erittäin onnistunut ja tavoitteisiini pääsin. Tietoliikenne kärsään toimii, kärsä on hieman tukossa, mutta henki kulkee. Kunhan routa luovuttaa kylmän kankeat öret otteestaan, on sika valmis - silloin on peto irti ja muta lentää!
Tässä kauden 2019 aloituslöydöt:
Tomaatti/kurkkufarmarilta kysyä lupia, että pääsisikö huoneeseen piipparoimaan, ja nostamaan Leijonan tuntien, muutama kupura... ”Siellä se oli, Simpuran kasvihuoneessa, siinä kurkkutaimien juurella..” Ensimmäinen kasvihuonekalmisto... 
Toki tuliaisina on kasa mutaisia löytöjä ja kaksi sotkuista sikaa. Vaikka isomman sian tavoitteena oli löytää kauden ensimmäinen iki-ihana, pienemmällä oli huomattavasti suuremmat tavoitteet. Aarrearkku tai merirosvoaarre oli vaatimaton tavoite näin kauden alkuun. 
Pari hillittyä hampaiden välistä tuhahtavaa kirosanaa pääsi. Noooh onhan se ihan ok, jostain muualta nostettuna, mutta mitä helkuttia se täällä tekee. Lähistöltä löysin vielä muutaman muunkin eurokolikon. Liekö joku tyhjännyt taskunsa kalareissullaan tai muuten vaan tuolla risukossa pyörittyään. Rannassa on muutamia soutuveneitä, liekö jonkun omistajan kolikot kyseessä.
Tavoite täyttyi! Muutamat huispaukset vielä lähistöllä, ettei näitä ole enempää ja sitten himaan! 
Löytöjäkin tuli, kärsä on nyt virittynyt öretaajuudelle, mikä oli kauden alun tavoitekin, muilla löydöillä ei ole niin väliä. 
Vapun aaton kunniaksi tuli junnun kanssa lähdettyä pikaisesti 100m päässä sijaitsevalle pöpelikkötilkulle. Aiemmin pöpeliköstä on löytynyt muutamia lantteja - vanhimmat 1890 luvun hukakoilla olevia 5 pennisiä, joten hopeaakin voi löytyä, jos kärsäkästä lykästää ja maaemolla on hame korvissa. Örejä on turha odottaa, olen kaikki kerännyt 400m säteeltä - se on vissi. 
Kuin kärsäkkään suusta ja niinhän se tulikin!!! Tähän ei voi kuin vastata kiitosrunon säkein! 
