vaarin sormus

[Beetlejuice]

Olin eilen Garrettia ulkoiluttamassa eräällä vanhahkolla jokirantapellolla, kun tein ihka ensimmäinen kultalöytöni. Sormus oli hyvässä kunnossa ja kaiverruksena nimi ja pvm 17.3.1948. menin maanomistajan juttusille, joka kertoi isänsä joskus hukanneen sormuksen ja että sormus oli vaarille kovin tärkeä, vaimo oli jo edesmennyt. Otin vastaan muodollisen löytöpalkkion koska se tuntui olevan heille tärkeää. Kovien kiittelyjen ja päivittelyjen jälkeen palasin pellolle jatkamaan. Pian tuli vanha mies saattajan kanssa kädestäpitäen kiittelemään ja kertoi että sormus oli kadonnut sontaa ajaessa 70v sitten heti uutena. Vanha mies tuntui olevan löydöstä todella mielissään. Kaiken lisäksi pian löysin myös ekan hopeisen: 100mk 1958 kunto hyvä. Tuli mieleen karman laki. Jos olisin vain pitänyt sormuksen olisi nyt muutaman kympin arvosta kultaa. Mutta nyt Eka kultainen löysi oikean omistajansa ja minulla hyvä mieli pitkäksi aikaa, sitä ei voi oikein rahassa mitata.

[Leijona]

Hienosti toimittu. Nostan hattua

[Kätkäläinen]

Noi on niitä kokemisen arvoisia hetkiä rehellisyys palkitaan

[Beetlejuice]

Ja saa tuntea ittensä keskivertoa paremmaksi ihmiseksi

[Keinutuolilainen]

Niin hyvä mieli molemmin puolin ja saithan sinä toisenkin "palkinnon" hyvästä työstä. Sen hopealantin heti sen perään.

[raiban]

Kyllä,tämä toiminta on tämän harrastuksen suola,upeaa !

[aar1pne]

Onnittelut täältäkin ,olet hyvä esimerkki.