Tätä uutta kautta varten hankittu vesitiivis etsin, scooppi ja kahluuhousut + erittäin lämmin sää houkutteli meikäläisen ensimmäistä kertaa kahlailemaan veteen. Koska ei ollut mitään käsitystä veteen menosta eikä kauhomisesta, valitsin pienen syrjäisen uimarannan jossa voin harjoitella rauhassa vesipiippailun saloja. Ei ollut ensikertalaiselle mitään helppoa ollenkaan, toisesta kohtaa ranta oli kivikova ja toisesta pohja oli kuin mukulakivikatu. Munaskuita myöden kun peloissani lätäkköön hiippailin, löytyi sopivaa scooppailtavaa pohjaa. Aluksi todella vaikea saada piipit ylös ja monen monta tyhjää kauhaa tuli kaiveltua kun kelaa ei näy eikä oikein osaa hahmottaa kelan paikkaa pohjassa. Pelkästään scoopin työntäminen pohjamateriaaliin oli haastavaa
Viitisen tuntia tuli opeteltua ja lopulta muutamien korkkien jälkeen ensimmäiset kolikot oli scoopissa. Todella palkitseva ja hyvä fiilis poimia vanha markka pohjakivien seasta. Sitten kun aloin hahmottaa scoopin asennon pohjassa suhteessa kelaan, vesipiippailu oli entistä palkitsevampaa. Roskan määrä on huomattavasti pienempi kuin maalla ja joka ikinen signaali tuo sellaisen vau-fiiliksen
Eli lähes viisi tuntia kesti tämä ensimmäinen harjoittelu ja hieman puoliväkinäisesti lähdin pakon sanelemana lopulta pois
Mitään ihmeellisyyksiä tämä ensimmäinen erä ei löytöjen puolesta tuonut, mutta kokemuspisteitä kuitenkin. Kahtena ensimmäisenä kauten hopeamarkat on loistanut poissaolollaan, mutta nyt löytyi toinen heti edellisen reissun perään, vuosi 1966. Rihkamasormuksessa on höpinää sisäpuolella mutta siitä ei saa selvää
Ja nuo 30-luvun markat on vaan niin kauniita. Lusikka meni tiskikoneeseen ja sitämyöden käyttöön.
