Juuri näin, paitsi että jos joku tulee kyselemään niin sanoisin että etsin metallia. Matoja kun harvoin etsitään metallinpaljastimellaKizmo kirjoitti:Peltojen kohdalla se on usein simppeliä mutta täytyy myöntää että "keskellä ei mitään" olevien metsien kanssa en ole jaksanut juuri lupia kysellä. Osin siksi että kilometrin rantakaistale jossa on ehkä joskus ollut jotain voi olla pilkottu kymmeneen eri siivuun ja kaikilla eri omistaja ja yhteystiedot. Jos joku tulee rutisemaan niin kaivelen onkimatoja. Mukana kulkee tietysti roskapussi ja se on sitten esineen laadusta kiinni meneekö se roskapussiin vai laukkuun. Ja kaivuujäljet naamioidaan kuin oltaisiin kaivelemassa puistossa.
Itselläni on ollut tapana kysyä luvat metsiin samalla kun kysyn luvat peltoihin.
En siis ole mikään luvaton piippailija niinkuin täällä on annettu ymmärtää.
Tarkoitin vaan sitä että, minun ei olisi pakko kysyä lupaa metsissä piippaillessa.
Pienen montun kaivaminen ja peittäminen metsään ei aiheuta vähäistä suurempaa haittaa.
Ja lähellekään taloja/mökkejä ei tietysti mennä kaivelemaan.
Ja sitten vielä semmonen juttu että, jonkun metsästä löydetyt esineet eivät kuulu missään nimessä maanomistajalle.
Esineet kuuluvat löytötavaralain mukaan joko löytäjälle (jos omistajaa ei löydy) tai sitten esim. valtiolle tai museolle, riippuen löydöstä.
Missään laissa ei sanota että löydöt kuuluisivat maanomistajalle.
Itse kyllä olen näyttänyt löydöt maanomistajalle (jos on ollut halukas näkemään) ja yleensä eivät ole mitään esineitä halunneetkaan.(romua).
Välillä voi olla vaikea tavoittaa maanomistajaa keneltä luvat on saatu, MV:lle menneistä esineistä olen laittanut kuvat myös maanomistajalle.
Minä ainakin piippailen hyvällä omallatunnolla jatkossakin.
Ja joskus vielä metsässä ilman lupaakin, jokamiehenoikeudella!
Olikohan tässä nyt minun osuuteni tästä iänikuisesta väännöstä. (ehkä).
Jos sattuukin pellon omistajalle tulemaan ahneus jonkun löydön vuoksi ja ei tajuaisi että pitäisi museovirastolle siitä ilmoittaa 
