Marleena kirjoitti:Jaa... Kyllä mulle sanottiin, että joko pyydän löydöstä rahaa, tai lahjoitan sen valtiolle ja saan kunniakirjan.
En voinut ymmärtää NOIN väärin ja jättää rahaa ottamatta


Sit on kyllä Suomen ja Norjan suhteen eroja. Kun lähettää /toimittaa löydön historialliselle museolle arvioitavaksi niin lomakkeen lopussa on kaksi rastitettavaa kohtaa .
1 haluatko kunniakirjan löydöstä
2 haluatko löytöpalkkion
Tottakai ainakin minä rastitin molemmat tuon sinettileimasimen suhteen.
Marleenalle voin kyllä suositella käpöttelemistä takaisin museolle ja sanoa että haluaa myös kunniakirjan. Ota mukaan vaikka tämä palautteeni kirjallisena. Eihän muinaismuistolaissa ja ja löydön arvon huomioonottaen voi olla mitään estettä sille että mahdollisesti suuriakin historiallisia arvoja on pelastettu museolle .
Jos esine on niin harvinainen että se pääsee näytteille johonkin vitriiniin niin ILMAN MUUTA esittelylapussa pitää olla löytäjän nimi ja löytötapa eli METALLINETSIN. Niin hullua museota ei olekkaan ettei käytä tätä mahdollisuutta saada imuroitua historiallista informaatiota alueelta myös metallinetsinpiireistä.
Täällä Norjassa on suuria historiallisia arvoja autotalleissa ja uudelleen maahan haudattuina (Riimukiviä ja muuta sälää) sen vuoksi että ei ole arvostusta (rahaa !!!!) ostaa tätä historiallista perintöä Englannin malliin.
Sillä että toivoo nimensä ja ja löytötavan tuomista julkisuuteen ei ole mitään tekemistä jonkun henkilökohtaisen 'egon' suhteen suhteessa löytöjen historialliseen arvoon. Se pitäisi olla museoillekkin päivänselvä asia. Ja mitä se nyt semmoisen kunniakirjan printtaaminen maksaa..? Liekö nykyään edes yhtä euroa vaikka kuinka hienosti printtaisi.
Mutta löytäjälle ja tuleville löytäjille se on kuitenkin hieno todiste siitä että on jotain hyvää ja hyödyllistä tullut tehtyä historian kartoituksen suhteen.
X-Terra705, Garret AT pro, C-Scope 990 (eläkkeellä

) Fiskars kenttä ja puutarha, Minelab Pro Find 35 ja Sherlock pinpointterit. Panasonic Lumix FT-5 kamera. NMF-jäsen.