Ensimmäinen leiripaikka aurinkoiselle mäen päälle, pikainen vartin piipparointi lähistöllä ja takaisin leiripaikalle olu... janojuomalle. T-paita oli jo hiestä märkä, rintalihasteni välissä virtasi hikinen joki, joka uhkasi jo kastella kalsarini. Kylmä virvoitusjuoma oli erinomainen ensiapu uhkaavaan tilanteeseen mutta huomasin pian jotain paljon pahempaa; jalassani käveli Ixodes ricinus, eli tuttavallisemmin puutiainen ja vielä tuttavallisemmin punkki. Nappasin sen nopeasti sormieni väliin ja heitin sen ketterällä ranneliikkeellä kauemmaksi. Tarkemmin katseltuani leiripaikkaani, huomasin sen olevan otollista punkkimaastoa, polvenkorkuista heinää ja aluskasvillisuutta. Paikka oli kuitenkin aurinkoinen ja melko hyttysvapaa, kun taas alempana kuusikossa olisi hyttysiä riesaksi asti mutta aluskasvillisuus olisi kuivaa kariketta. Päädyin tekemään uuden leirin kuusikkoon, olihan mulla mukana Koffin lisäksi myös Offia.
Leiripaikkalla höyryjen päästely toimi hyvin myös hyttysiä vastaan.
Piippailumaastoa.
Noin 40-vuotta vanhat kuuset on aika tehokkaasti estänyt aluskasvillisuuden kasvamisen. Helppoa metsäpiipparointia, vaikka vanhaa peltoa onkin.
Ja mukaan tulleet löydöt yhteiskuvassa. Noin 30% tuli paikasta piipparoitua, joten sinne voisi vielä joskus mennä uudestaan. Tosin tuntuu siltä, että joku on siellä joskus jo käynyt kun muutama metalliesine löytyi ihan pinnasta. Kariketta kuitenkin 5-10 cm, eli ei voi olla alkuperäisessä paikassaan.
