Tarkoitus oli mennä rannalle, mutta jostain syystä rannalle ajaessa vaihdoin mieltä ja päätin kysyä luvan erään vanhan maatilan pelloita hakuun.
Ajelin maatilan pihalle autoni ja kävelin soittamaan talon ovikelloa. Oven tuli avaamaan mieshenkilö, joka ilmeestä päätellen valmistautui sanomaan : "en osta mitään"... No, en antanut suunvuoroa, vaan esittelin itseni ja pyysin lupaa hakea maatilan pelloilta metallinpaljastimella. Mies katsoi vähän hämmästyen ja antoi heti luvan.
Samaan aikaan alkoi tietenkin satamaan, mutta kun lupa oli hakea uudesta paikasta, jossa uskoin olevan hyviä löytöjä, laitoin pussin ACE:n ohjausyksikön päälle ja suuntasin pellolle.
Eipä tarvinnut kävellä, kuin ~7m, niin hyvä signaali ja syvyysmittarista, sekä pinpointista tunsin sen olevan ihan pinnassa. Varovasti kaivoin vähän maata ja sieltähän heti tuli näkyville kolikko. Otin kolikon innostuksesta täriseviin käsiini ja aloin tutkimaan mitä löytyi. Puhallettuani mullat päältä pois, tajusin löytäneeni vanhimman kolikkoni: 1866vuoden Pennin ja vielä hyvä kuntoisen. Eipä tämän paremmin haku uudessa paikassa voinut alkaa!
Jatkoin etsintää, kaivaen esille vähän kaikenlaista tavaraa, pyörän venttiileistä rautanauloihin ja pistoolin hylsyihin. Kaiken lisäksi rautaa oli pellossa lähes yhtä paljon, kuin vanhoilla talonraunioilla.
Kiersin lenkin pellolla ja palasin lähtöpaikkani lähelle, sillä sade tuntui kiihtyvän jo sietämättömäksi. Mutta kun olin alle kymmenen metrin päässä eka kolikkolöydöstäni sain taas hyvän kolikkosignaalin ja taas ihan pinnasta. Varovasti kaivoin kolikon esiin ja totesin sen olevan huomattavasti isompikokoinen, kuin aiempi. Löytö oli viisi penniä v1866.
Eipä sitä malttanut sitten kotia lähteä, vaan jatkoin etsintää edelleenkin. Pitkän ajan kuluttua sain taas yhden "kaiva kaiva" signaalin, josta löysin kolikon. Tunnistin sen heti Aleksanterin ajan penniksi, mutta vuosilukua siitä en saanut selvää. Kotona vasta kasteltuna näin siinä vuosiluvun 1873.
Tämän jälkeen ei sitten muita löytöjä tullutkaan, mutta olin erittäin tyytyväinen tähän parin tunnin reissuun. Nuo 1866 kolikot oli erittäin hyväkuntoisia, toisin kuin tuo 1873.
Tässä vielä Aleksanteripuolet kolikoista.
- Velsku
Ja mitä hän sanoi? 
ainakin toisinaan tuntuu siltä että mitä uudempi, niin sen huonommassa kunnossa. itsellänikin monta paikkaa mitkä näyttävät ohi ajaessa varsin mielenkiintoisilta, mutta ei saa aikaiseksi mennä kyselemään lupia ja tyytyy sitten siihen auton ikkunasta tuijotteluun. nyt on tosin varsin monet pellot kylvetty, joten syksyä odotellessa. noin lupaava paikka kannattaa kyllä käydä vielä uudestaan tarkistamassa.
