Nyt loppui itseltäkin tipaton kausi, samalla reissulla 3kpl, loistava päivä!
Pidettiin tänään pienimuotoinen yhteispiippailu, mukana muutama tältä foorumita (voivat halutessaan ilmoittautua ) ja hienoja löytöjä tuli. Kiitokset vielä mukana olleille ja pellon omistajalle.
Kultaseppä kirjoitti:Lähtökohtaisesti yksi- ja kaksinaulaisia tasakannallisia viskareita käytettiin ennen kuin hevosenkenkä tuli käyttöön.
Juu. En vaan ole nähnyt mitään tutkimuksia tai arvioita siitä, olisiko viskareita käytetty vielä myöhemminkin. Eli levisikö hevosenkenkä joka puolelle jo viikinki-/ristiretkiajalla, tai käytettiinkö viskareita niiden ohella talvisin? Jotkut löytämistäni ovat kuitenkin olleet suhteellisen hyvässä kunnossa ollakseen tuhat vuotta vanhaa peltorautaa.
Joo, se olisi kohtalaisen hankala ja aikaa vievä tutkimusaihe, koska suurin osa lienee irtolöytöjä. Yksi gradu oli muutama vuosi sitten hevosenkengistä tekeillä, eikä tekijällä ollut siinä vaiheessa tietoa viikinkiaikaisista kengistä Suomessa. En tosin jaksa muistaa, käyttikö tutkija rautakauden, viikinkiajan vai esihistorian aikakäsitettä?
Kunto on toinen juttu, joka riippuu pitkälti maaperän koostumuksesta ja muista ominaisuuksista, joten sillä perusteella ajoitus on aina heikoilla jäillä. Mitä taas leviämiseen tulee, kenkä levisi todennäköisesti muutamien kymmenien vuosien kuluessa, koska sepänpaja löytyi jo rautakaudella maamme kantakylistä.
Ok, ajoitukseen lienee tosiaan aika vaikea päästä millään keinolla kiinni.
Niin, siis pohdin että olisiko tuollaisia viskareita käytetty nimenomaan talvisin hevosenkenkien ohella, eli vielä silloinkin kun hevosenkenkä olisi muuten levinnyt käyttöön. Luulisi että jäällä hevosteluun olisi silti tarvittu jotain tavallista kenkää pitävämpää viritystä (niin kuin nykyäänkin vielä). Vai alettiinko sitten saman tien käyttämään tarvittaessa jotain kenkään kiinnitettäviä nastatyyppisiä jutskia (niin kuin nykyään)...
Juu, saman tien, viikinki- ja ristiretkiajan ohuissa aaltoreunakengissä "nastankanta" jäi runsaasti näkyviin juuren asettuessa kartiomaiseen ja pitkulaiseen reikään. Olen aika vakuuttunut, että naulatyyppi oli käytössä kesät ja talvet. Hypoteesina voisi heittää kenkätyypin tulleen meillä käyttöön mahdollisesti jo kansainvaellusajan lopulla. Näin siitä huolimatta, että käsityksiä lienee yhtä monta kuin on seppääkin. Ja vaikka eräs Museoviraston arkeologi väitti pari vuotta sitten kiven kovaa, että hevosenkenkä otettiin Suomessa käyttöön vasta 1600-luvulla.
Kultaseppä kirjoitti:Juu, saman tien, viikinki- ja ristiretkiajan ohuissa aaltoreunakengissä "nastankanta" jäi runsaasti näkyviin juuren asettuessa kartiomaiseen ja pitkulaiseen reikään. Olen aika vakuuttunut, että naulatyyppi oli käytössä kesät ja talvet. Hypoteesina voisi heittää kenkätyypin tulleen meillä käyttöön mahdollisesti jo kansainvaellusajan lopulla. Näin siitä huolimatta, että käsityksiä lienee yhtä monta kuin on seppääkin. Ja vaikka eräs Museoviraston arkeologi väitti pari vuotta sitten kiven kovaa, että hevosenkenkä otettiin Suomessa käyttöön vasta 1600-luvulla.
Kiitos tiedosta / tunnistuksesta, lähetän esineen museovirastolle niin saavat katsoa.
Löytöpaikkahan on alueella jossa tiedetään olleen asutusta jo pitkään, joten voihan tuo viskari hyvinkin olla vanhempaakin tekoa.
Tosin pelto on melkein rannassa, niin Nil Meliuksen esittämää käyttöä talvikenkänä jäällä voisi myös pitää mahdollisena.
) ja hienoja löytöjä tuli. Kiitokset vielä mukana olleille ja pellon omistajalle.
