luolapeikko kirjoitti:Joo. Hakokirvees voisi kyllä hyvinkin olla. Googlettelin muita vastaavanlaisia ja lähelle menee.
Yksi asia joka on jonkin aikaa jo pistänyt silmään on se miten paljon tuntuu löytyvän rautakautisia/varhaiskeskiaikaisia ( - 1200-luvun) kirveitä - tai niiksi tulkittuja (itsekin lähettänyt yhden tutkittavaksi), mutta jostain kumman syystä myöhemmmästä keskiajasta aina 1700-luvulle sijottuvat kirveet tuntuvat loistavan lähes tyystin poissaolollaan, vaikka todellisen tilanteen pitäisi olla juurikin päinvastainen. Välissä tuntuu olevan lähes 500 vuoden aukko. Enkä todellakaan jaksa uskoa että kysymys olisi siitä etteikö porukalla olisi ollut kirveitä
...väestökin on moninkertaistunut.
Kysymys kuuluukin: Onko tulkinnassa/ajoituksessa virheitä?
Onko kukaan muu huomannut samaa?
....Jokin mättää
-Luolapeikko-
Yksi huomionarvoinen asia on, että rautakaudella usein aseet laitettiin hautaksessa omistajan mukaan. Rautakaudella yleisin hautaustapa oli polttohautaus jolloin esineet pistettiin tuleen(rovioon) vainajan kanssa ja esineet kovassa kuumuudessa ollessaan saivat ns. palopatinan, joka edesauttoi esineiden säilymistä(onhan tietysti löytöjä ruumishaudoistakin). Myöhäiskeskiajalla ei enää näin tehty joten esineet rikkoutuessaan hylättiin tai mahdollisesti jopa uusiokäytettiin?
Tosiasiahan on, että samantyyppisiä kirveitä on voitu käyttää pidemmän aikaa, varsinkin työkirveitä.
Museovirasto ei varmaankaan tee epäselvissä tapauksissa kovinkaan usein
virheajoituksia, yleensähän ajoitus tehdään löytökohteessa mahdollissten muidenkin ajoitettavissa olevien esineiden perusteella. tms.
Suosittelen tutustumista vaikkapa Peterssenin tai Wheelerin tyypitykseen rautakautisista kirveistä, Wheelerin tyypitys menee myöhäiskeskiajalle saakka.
Kyllä niitä myöhäiskeskiajan - 1700-luvun kirveitäkin löytyy.
Tässä 1300-luvun alkuun ajoittuva karjalainen partakirves:
tässä 1500-1600 luvulle:
1700-lukua:
kaikki ylläolevat ns. työkirveitä,
sotakirveitä voi mennä katsomaan Kansallismuseoon
