Saako kohta tuhoutuvaa muinaisjäännöstä kaivella

[ilkkap]

Kysyin Museoviraston lakihenkilöltä mitä metallinetsijä voi tehdä jos tietää että tunnettu ja portaaliin
merkitty muinaisjäännösalue jää hyvin pian tien alle. Saako kaivella vai ei.

Tässä vastaus.







Hei!



Vastaan nyt vihdoin tuohon yleisen tason kysymykseesi. Vastaus menee samalla myös Kulttuuriympäristö suojelu –osaston päälliköille, Espoon museeon ja metallinetsinsähköpostista vastaavalle virkamiehelle talteen vastaisen varalle.



Lähtökohta on tämä: Kiinteisiin muinaisjäännöksiin kajoaminen on sallittua vain erikseen myönnetyllä luvalla. Jos kajoaminen tapahtuu maankäyttöhankkeen takia, haettava lupa on kajoamislupa, joka siis tarkoittaa lupaa poiketa kiinteän muinaisjäännöksen rauhoituksesta. Kajoamislupaan voidaan liittää ehtoja. Useimmiten ehdoksi asetetaan ko. muinaisjäännöksen tutkiminen ennen kajoamista, joten luvallinen muinaisjäännöksen hävittäminen ilman arkeologisia tutkimuksia on nykyisen käytännön mukaan harvinaista. Koska maankäyttöhankkeen ehtona olevat arkeologiset tutkimukset myöskin väistämättä ovat kajoavia tutkimuksia, niihin haetaan puolestaan tutkimuslupa.



Edellä kerrotun perusteella sellaisia tilanteita, joissa kiinteä muinaisjäännös hävitetään ilman minkäänlaista arkeologista kontrollia, ei juurikaan tapahdu, paitsi jos joku toimii ilman tarvittavia lupia.



Mitä metallin etsimistä harrastava voi tehdä?



a) Maankäyttöhankkeessa on toimittu muinaismuistolain mukaan ja hankkeeseen liittyy arkeologiset tutkimukset. Harrastaja voi hakeutua yhteistyöhön tutkimusluvan haltijan kanssa ja päästä avustamaan tutkimuksissa.

b) Maankäyttöhankkeessa ei ole toimittu muinaismuistolain mukaan. Harrastaja voi ilmoittaa asiasta museoviranomaiselle, joka varmistaa onko kyseessä tunnettu kiinteä muinaisjäännös ja ottaa yhteyttä maankäyttöhankkeesta vastaavaan. Tavoitteena tällöin on siirtyminen a-kohdan mukaiseen menettelyyn. Samoin menetellään, jos maata kaivettaessa vastaan tulee ennestään tuntematon kiinteä muinaisjäännös.



Haet mahdollisesti myös vastausta siihen, mitä voi tehdä, jos a-kohdan mukaisen prosessin jälkeenkin paikalta voi olettaa löytyvän muinaisesineitä.



Voi olla kyse siitä, että maankäyttöhanke on koskenut vain osaa laajemmasta kiinteästä muinaisjäännöksestä, ja osa on jäänyt jäljelle. Jäljelle jäänyt osa on silloin edelleen rauhoitettu.



Tai voi olla kyse siitä, että maankäyttöhankkeen yhteydessä saatu kajoamislupa on kattanut koko muinaisjäännöksen, mutta arkeologisissa tutkimuksissa ei ole saatu kaikkia löytöjä talteen. Viimeksi mainitussa tapauksessa muinaisjäännös yleensä poistetaan muinaisjäännösrekisteristä eikä sen katsota olevan enää rauhoitettu. Jos tämän jälkeen menee paikalle menee etsimään metallia, en pitäisi sitä kajoamisena kiinteään muinaisjäännökseen. Kuitenkin maankäyttöhankkeesta vastaavan oikeusturvan ja työrauhan takia tutkimisen pitäisi kylläkin loppua silloin, kun kajoamisluvan ehtojen mukainen arkeologinen tutkimus paikalla päättyy. Myöhemmässä vaiheessa lienee ainakin teoriassa mahdollista, että paikalta löytyy jopa ennestään tuntematon kiinteä muinaisjäännös, joka on eri kuin se jota maankäyttöhankkeen luvat ja tutkimukset koskivat.



Koska tilanteet ovat moninaiset, ei kannata itse tulkita vaan tapauskohtaisesti kysyä etukäteen, mikä on tilanne asianomaisen muinaisjäännöksen kanssa.



Ystävällisin terveisin



Matleena Haapala

Lakimies/Jurist

Museovirasto/Museiverket

[Serafiina]

Eli innokas piippailija työmaalta löytäessään aivan uuden muinaisjäännöksen palauttaa koko rumban aloituspisteeseen ? Uusi jäännös, uudet luvat ja tutkimukset ja maanhaltija kiittää

[Kultaseppä]

Hyvä kysymys ja asiantuntijan vastauskin pääosiltaan ok, keskustelu aiheesta jatkuu nyt toisaalla.