Sotahistoriaa

Olipa löytämäsi aarre sitten pieni tai suuri, nappi tai kolikko, tämä on paikka missä voit siitä kertoa mahdollisen kuvan kera.
Birdman
Viestit: 19
Liittynyt: 04 Kesä 2009, 18:07

Sotahistoriaa

Viesti Kirjoittaja Birdman »

Tulipahan tehtyä Lapin reissu aina Skibotteniin asti. Samalla tietysti tuli katsottua maastoa "sillä silmällä". Erään tunturissa olevan räjäytetyn korsun ympäriltä löytyi tavanomaisen romun (pelti- ja alupurkkeja, hylsyjä, rautaromua) lisäksi hämmästyttävän hyvin säilynyt hyppymiinan sytytin. Tuli esiin ACE:n ilmaisemena ja lapiolla kaivaten noin 10 cm. syvyydestä. Itse miinaa ei ollut, vain sytytin ilman sokkaa. Lisäksi löytyi pari nappia, joissa ei ole leimoja. Lisäksi toisesta paikasta löytyi merkillinen musta kartio, taitaa olla bakeliittia, ehkäpä joku pelinappula.

Raskas rautaromu jäi niille sijoillee, mutta yksi hevosenkenkä ja suksensiden lähti kuitenkin matkaan tänne keski-Lappiin.

Kuvasssa oleva lukko löytyi ison kiven juurelta, josta myös 1 markka v. 1981 ja 10 orea v. 1987. Mitähän lukko teki keskellä erämaata?

P.S. tuo sytytin sisältää vain perkussionallin ja on nyt varmistettu sokalla. On siis nyt kohtuullisen turvallinen "muisto"


Kuva
***Garret Ace250***
ilkkap
Kunniajäsen
Viestit: 2158
Liittynyt: 16 Elo 2007, 16:35

Viesti Kirjoittaja ilkkap »

En ole asiantuntija mutta jotkut räjähdysaineet herkistyvät iän mukana.
Birdman
Viestit: 19
Liittynyt: 04 Kesä 2009, 18:07

Viesti Kirjoittaja Birdman »

>En ole asiantuntija mutta jotkut räjähdysaineet herkistyvät iän mukana.

En ole minäkään, mutta muutama PV:n räj.asiantuntija on antanut
pari neuvoa:
- saksalaiset käyttivät sodan loppuvaiheessa pikriinihappoa joissain ampumatarvikkeissa, erityisesti krh-ammuksissa. Tämä aine on paha, että se herkistyy ajan kanssa, muuttuu nesteeksi ja tulee läpi jopa ammuksen kuoresta. Sen jälkeen se voi taas kiteytyä. Nämä kiteet räjähtävät kosketuksesta! Eli sota-aikainen ampumatarvike on AINA hengenvaarallinen!
- älä missään tapauksessa siirrä tuntemattomia esineitä, joita epäilet sotatarvikkeiksi vaan merkitse se/ne kolmiojalalla (tee vaikka oksista) ja ilmoita löydöstä poliisille ja PV:n henkilöstölle.
- nallimassa (perkussionallissa) pyrkii ajanoloon murenemaan ja siten esim. sota-aikaiset kiväärinpanokset eivät välttämättä toimisi aseessa. Sama koskee vanhoja metsästyspatruunoita.

Tässä vieressä olevalla soramuntulla räjähti heinäkuun alussa sota-aikainen savukranaatti ihan omia aikojaan. Ilmeisesti pikriinihappo oli herkistynyt riittävästi.
***Garret Ace250***
T.A
Innostunut Etsijä
Viestit: 92
Liittynyt: 06 Heinä 2009, 23:03
Paikkakunta: Turku

Viesti Kirjoittaja T.A »

Mukavia löytöjä!

Mielenkiintoisia aina nämä sotiin liittyvät löydökset.
Minelab E-Trac
Garrett Pro-Pointer
Fiskars kenttälapio
Duracell
Viestit: 4
Liittynyt: 26 Heinä 2009, 20:22

Sota-ajan taisteluvälinemateriaalista

Viesti Kirjoittaja Duracell »

Tervehdys kaikille!
Nuo taistelupaikkojen koluamiset on todella mielenkiintoista puuhaa ja aika luiskahtaa siivillä, kun vaeltelee pitkin metsiä. Lisää mielenkiintoa reissuihin tulee, kun hiukan käyttää aikaa ja perehtyy oikeasti tapahtumapaikoilla olleisiin yksiköihin, miesvahvuuksiin ja tapahtumien kulkuun.

Se miten noita vanhoja taisteluvälinemateriaaleja tulee käsitellä, niin ilmenee varsin selkeästi ja yksiselitteisesti noissa aiemmissa keskusteluissa. ÄLKÄÄ HYVÄT HARRASTAJAT KAJOTKO NIIHIN! Keskustelut onko vaarallisia vai ei on syytä jättää omaan arvoonsa, koska lähtökohtaisesti KAIKKI taisteluvälinemateriaalit ON VAARALLISIA!

Ensinnäkin Sisällis-, Talvi-, Jatko- ja varsinkin Lapinsodassa käytetyt TVÄL- materiaalit on kokonaisuudessaan melko kirjava potti ja pelkkä tunnistus ja ominaisuuksien tuntemus on joskus ammattilaisellekkin haastavaa. Tähän lisätään sitten päälle mahdolliset eri räjähdysaineiden herkistymiset, sokkien/virittimien ruostuminen jne. Vaihtoehdoksi jää siis useimmiten tuhoaminen niille sijoilleen tuhoamispanoksella räjäyttämällä.

Toiseksi haluan nostaa esille taisteluvälinemateriaalin hallussapidon. Kaikkihan tiedämme, ettei yksittäisellä henkilöllä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ole poliisiviranomaisen myöntämää hallussapitolupaa ko. materiaalille. Sodanaikainen maastosta löytyvän materiaalin omistaa yksin ja ainoastaan Puolustusvoimat, ompahan kyse sitten pakin kannesta tai tykistökranaatista. Enpä haluaisi olla niissä pöksyissä, kun vaikka tulipalon sattuessa tai lasten leikeissä iskän tai äiskän pikku piippailumuisto löytyy palomiesten toimesta tai pahimmassa tapauksessa hiekkalaatikolta Villen ja Maijan hiekkalinnasta :wink: Ja se kranaatti on ihan yhtä vaarallinen kuin 7,62/53R sotilaskiväärin (pystykorva, emma jne) patruuna räjähtävällä luodilla...Se muisto voi poksahtaa myös 5 vuoden päästä muutossa.

Jeps, en halua olla ilonpilaaja enkä "nihilisti", mutta JÄITÄ HATTUUN...oman ja muiden turvallisuuden puolesta. Suunnataan sotapaikoilla etsintäenergia porukalla vaikka sotavainajien etsintään dokumenttien ja ilmaisimien avulla! Mikäpä hienompaa, kun tuntolevy löytyy ja pääsee ilmoittamaan sen GPS:n ilmoittaman sijainnin viranomaisille! Tulee mahdollisille omaisillekkin tieto kadonneesta sotavainajasta, onpahan sitten Suomalainen sotasankari tai itänaapurin taistelija.

KERTAUS:
Kun löydät oletettavan räjähteen/ammuksen/tuntemattoman esineen:

1. ÄLÄ KOSKE, LIIKUTA tai peitä takaisin piiloon


2. MERKKAA MAASTOON (esim oksista kolmio päälle pystyyn) ja aina parempi jos on jotain muovia/kangasta jolla rajata/aidata alue jonka kaikki huomaa ja osaa siten varoa

3. TALLENNA SIJAINTI (GPS, karttakoordinaatit, merkkaa reitti palatessasi autolle/vast esim oksia katkomalla tai paperin paloilla, jos et muuta keksi...niin oksien katkominenkinhan on kiellettyä :lol:

4. ILMOITA poliisille/RAJAVARTIOILLE. Ensisijaisesti poliisi, joka tekee virka-apupyynnön Puolustusvoimille tai Rajavartiolaitokselle.


Ja sitten lopuksi vinkki: Kun samoilet sotahistoriallisilla paikoilla ja pitkän piippailu päivän jälkeen palaat laavulle/teltalle tai missä ikänä majoitutkin. Ensimmäisenähän tehdään tulet ja laitetaan vähän evästä siinä olusen kanssa :) MUTTA, seuraavan kerran MUISTA tarkastaa metallinilmaisimella sen NUOTIOPAIKAN POHJA JA TUHKAT, vaikka siellä niitä Karjala-korkkeja onkin!

Allekirjoittanut oli juuri raapaisemassa tulitikkua ja huomasi hylsyn nuotion laidalla, SEIS!...piipparoin notskin ja sieltähän löytyi noin 30kpl 7,62/53R sota-aikaisia ampumattomia kiväärin patruunoita ja samanen määrä revenneitä hylsyjä...

Nämä sankarimme känniääliöt (kaljatölkeistä päätellen) oli siis räjäytellyt nuotiossa patruunoita ja meinaisivat tappaa tulevat retkeilijät! Onneksi eivät olleet enää maisemissa, muuten olisi saanut paikallisen terveyskeskuksen lekuri piippailla ne revennet hylsyt sankareiden pakaroitten välissä olevasta nuotiopohjasta :twisted: 8)

No joo huumoria huumoria, loppu hyvin, kaikki hyvin. Tein asianmukaisen ilmoituksen Rajamiehille, kun tulivat siihen illalla turinoimaan. Ja ihan omine lupine kaivoin uuden nuotiopaikan siihen viereen tarkistetulle maaperälle :lol:

Hyvää ja löytörikasta keskikesää!!!
Birdman
Viestit: 19
Liittynyt: 04 Kesä 2009, 18:07

Viesti Kirjoittaja Birdman »

>Ja sitten lopuksi vinkki: Kun samoilet sotahistoriallisilla paikoilla ja pitkän >piippailu päivän jälkeen palaat laavulle/teltalle tai missä ikänä majoitutkin. >Ensimmäisenähän tehdään tulet ja laitetaan vähän evästä siinä olusen >kanssa Smile MUTTA, seuraavan kerran MUISTA tarkastaa >metallinilmaisimella sen NUOTIOPAIKAN POHJA JA TUHKAT, vaikka siellä niitä >Karjala-korkkeja onkin!

Todella hyvä vinkki, joka pääsi minullakin unohtumaan. Eräs työkaveri kertoi, että olivat työporukalla olleet tulilla kahvitauolla Kaamasen takamaastossa, kun nuotion alla piilossa oleva käsikranaatti oli räjähtänyt. Hänellä oli ollut hengenlähtö 10 cm päässä, kun yksi sirpale oli uponnut puuhun aivan päähän yläpuolelle.

Täällä Lapissa on maastossa vielä niin paljon sotaromua, että raivattavaa riittää PV-raivausleireille vielä vuosikymmeniksi. Eräänkin järven pohjasta nostettiin muutama vuosi sitten 7000 käsikranaattia (paikkaan en kerro)
***Garret Ace250***
Vastaa Viestiin