Hetihän niitä piti päästä kokeileen. Tällä kertaa meriveteen niin näkee kuinka häiriöinen laite tuo ACE150 on syvemmässä suolavedessä. Merivesi -10 ja tuon rannan olen joskus -50 tasolla huispannut läpi, joten odotuksia ei löytöjen suhteen juuri ollut.
Aluksi kahlasin niin syvälle kuin saappailla pääsi, mutta olo oli vähän horjahteleva ja epävärma joten tulin 10cm matalempaan veteen. Herkkyyttä kesti pitää ilman haamupiippejä 3/4:ssa. Melkein pari tuntia kävelin rantaa ees taas aina 10cm matalempaan veteen siirtyen. Hidasta ja turhauttavaa kun ei löydy yhtään piippiä, muutamaa "soivaa kiveä" lukuunottamatta. Välillä survaisin taskusta kolikon saappaalla hiekkaan ja harjoittelin scoopin käyttöä. Olin jo luovuttaa ja kävelemässä kohti rantaa kun kone piippaa hopeaa, toisella tonkaisulla ylös. Pienin löytämäni sormus, tuomitsin rihkamaksi, mutta naama naurussa tukin kuitenkin taskuun. Ensimmäinen kahlaamalla löydetty koru:

Kolikko antamassa mittakaavaa. Samalla kun otin kuvan rapsuttelin pinnasta kuonaa ja alta ei paljastunutkaan messingin tai kuparin väri vaan tumman harmaa. Kivikään ei ollut muovia, eihän se auttanut kuin vähän puhdistella ja hopen leimathan sieltä paljastui. Neliössä ER(tai EP) ja tilaa kolmannelle merkille jonka olemassaoloa en kuitenkaan havainnut. Pitoisuusleima 830.
Ihan täpinöissään

Mutta ei voi muuta sanoa kuin että meneepä homma hankalasi kun menee niin syvälle että vesi ylettää polven yläpuolelle. Jalat muljahtelee kivllä ja horjahtelee pohjan muotoihin kun pohjaan asti ei selvästi meriheinän/levän vuoksi näe.