Liki valovuosi sitten on viimeksi tullut käytyä, erilaisista kiireistä johtuen, harrastamassa tätä harrastuksista jalointa ja pyhintä. Oli suuri ilo GM3 virtaa täyteen pumpattuna suunnata kompassin suunta pellolle. Lapiokin oli jo ehtinyt tauon aikana ruostua, toivottavasti ei sentään kärsä.
Oi kuinka mahtava oli kuulla ne GM3:n riemukiljahdukset. Täysin heleä ääni - ei murahteluja, ei pienintäkään pätkimistä. Ensimmäinen ALKO oli kaivettu. Harvemmin ilahtuu Alkon korkista näin. Tärkeintähän oli päästä ulos ja symbioosin piipparin kanssa.
Tovin etsittyäni jo kaluttua peltoa, alkoi kärsässä tuntua outoa kihelmöintiä, joka tuntui aina haarovälistä keskushermostoon asti. Kuola alkoi erittyä, kuin Pavlovin hurtilla. Jossain täällä se on, ööre! Ei mennyt aikaakaan kun kela pyyhkäisi mättään yli ja PIM, PIM ja vielä vakuudeksi PIM, PIM! Äkkiä lapiolla suhaisu maaemon hameen alle ja pam, siinähän se oli jälleen kerran. Ööre iki-ihana. Kyllä teki gutaa, pidellä sorkissa sitä, mitä niin joka piippikerta janoaa.
Täytyy tässä taas terästäytyä ja kertyttää jo kivaa örekokoelmaa. :p
-Öhkis-
Tässä vielä fotoa:
