Hiljaiselon jälkeen....
Yllä olevien hopeiden jälkeen aattelin, että eiköhän tuo paikka ole nyt koluttu aika tarkkaan.. Voi kuinka väärässä sitä ihminen voikaan olla
Hopeisten jälkeen tuli pyörittyä taas vähän siellä sun täällä mitään ihmeellisempää löytämättä, kunnes sitten syyskuun 5. päivänä ajattelin aamusta mennä jo tutuksi tulleelle paikalle pyörimään. Ajatuksena oli kaivella ylös aivan kaikki piipit laadusta tinkimättä. Kuoppa yksi roskaa, kuoppa kaksi penni, kuoppa kolme 5 penniä jne.. Olisiko ollut kuoppa kymmenen kun garretti antoi kivan singaalin id luvun heitellessä jossain 60 paikkeilla. Yllätys olikin melkoinen kun tämä tupsahti esille:
Kyseessä siis 14k kulta ja painoa 8. jotakin grammaa.. Ja tosiaan siihen loppui sen aamuinen reissu.
Muutama päivä tämän jälkeen palasin tuonne tuulettelemaan pääkoppaa ja eipä siinäkään sitten mennyt kauaa kun garretti lauloi tasaista id 80-83 jos oikein muistan. Ajattelin, että nyt hopeaa kyllä kelan alla ja niinhän siellä sitten oli:
Hopea markka vuodelta 1966. Tässä on hyvä huomioda se, että eilen sattumoisin olin taas tuolla ja löytyi toinenkin hopea markka samalta vuodelta
Tuon ensimmäisen markan jälkeen alkoikin hetken hiljaiseloa, kunnes päätin eräänä päivänä mennä kaupungille erääseen puistoon piiputtelemaan. Pari roskaa tuli noukittua ja sitten ensimmäinen varteenotettava piippi id:n huidellessa 80-83 paikkeilla.
Katsoin ensimmäisenä, että mikä tämä nyt mahtaa olla ja hahmotin tuosta silmät, nenän ja suun. Jatkoin hetken kaiveluita, mutta mitään muuta ihmeellisempää ei sinä päivänä sitten löytynyt. Putsailun jälkeen tuosta rupesi paljastumaan toiseltakin puolelta asioita ja tulkitsin sen sitten 1/4 ööreksi. Vuosiluvuksi paljastui lopulta 1635.
Tämän löydön jälkeen alkoikin pitkä ja synkkä polku sillä löytöjen taso tippui huolestuttavasti pelkkiin 1-5 pennisiin.. Tauko oli siis paikallaan..
Nyt sitten eilen muutama viikko taukoa takana läksin taas vanhoille paikoille tutkimaan ja hutkimaan. Muutamia pennejä löytyi ja tuli pari roskaakin kaivettua ylös.
Yhdessä kohtaa sitten tuntui olevan hirveästi roskaa, mutta välissä kuitenkin piipahti kivemmasti ja id lukukin oli 80 luokkaa. Siitä kuopasta sitten nousi samanlainen hopea markka vuodelta 1966 mikä oli aiemminkin noussut. Nostelin sen ylös ja jatkoin matkaani 10 metriä autolle päin kun taas kilahti. Id pomppi 50-95 paikkeilla ja sitten muistin lukeneeni, että kannattaa koittaa eri suunnasta piipata myös nähdäkseen muuttuuko se id. Kokeilin ja id tasaantui jonnekin 80 paikkeille. Kaivamaan ja tuloksena tämä:
10 penniä vuodelta 1895.
Tämä ensimmäinen vuosi on ollut kyllä antoisa niin löytöjen kuin oppimisenkin suhteen. Onneksi kelitkin on vielä sellaset, että kehtaa mennä huitomaan ennen talviunia.
