Perimätiedon mukaan sukulaisiani on asustellut 1800 luvulla erään soistuneen erämaajärven rantamilla. Jossain vaiheessa asiat meni päin prinkkalaa ja suvun perinteen mukaan talo tuikattiin palamaan. Tiluksista muistuttaa enää vain sukunimen mukaan nimetty paikka kartassa, todella vanha pihakoivu, metsämansikkapuskat ja painanteet metsittyneessä maastossa. Monen vuoden mietinnän jälkeen hommasin aloittelijaystävällisen Garret Ace 250:n ja lähdin tutkimaan näitä alueita.
Pelipaikoilla ollaan. "Auton" takana kyseinen pihakoivu.
Ace 250 ilmoittaa raudasta ajoittain. Kaivettaessa maan alta paljastuu hiiltynyttä puuta mikä vahvistaa talon kohtalon.
Vanhoja takonauloja saisi kaivaa esiin vaikka koko päivän eikä ne siihen loppuisi. Sammutan paljastimen ja silmäilen maastoa tarkemmin. Hetken haahuiltuani löydän luhistuneen kellarin johon luultavasti mäyrä oli tehnyt pesänsä. Sieltä tuli paljon signaalia, mutta saapi jäädä koskemattomaksi, liian iso vaiva ruveta kelkkomaan mukulakiviä. Kellarin lähellä oli painanteita mistä löytyi monenltaista rautahärpäkettä (vain osa kuvassa). Kuvassa ylhäällä on luultavasti kavioveitsi sekä jokin toinen katkennut veitsi, 7x33 SAKO:n 5 gramman täysvaippaluoti, näitä ei enää moni linnustaja käytä, joten arvelen sen olevan 50-70 luvulta, kaliiperi suunniteltiin 40 luvulla ja varhaisemmat luodit olivat muistaakseni painavampia, noin 6 grammaisia. Oletan luodin tulleen järveltä päin latvalinnustajan aseesta. Vasemmalla oleva neliömäinen härpäke muistuttaa jonkinlaista lipaston vedintä.
Veitset löytyivät täältä
Hups! Kaivokin löytyi ja melkein tuli testattua syvyyskin samalla.
Jatkaessani matkaa saavun painaumaan mitä luulen ensin ojaksi. Sen vieressä on valtava kasa mukulakiveä mistä tuli paljon raudan signaalia mutta ne jäivät toistaiseksi tutkimatta. Ojakin alkoi hetken pohdiskelun jälkeen muistuttaa lähinnä jotain rakennuksen painaumaa ja muutama lapionisku vahvisti asian, kivijalka tuli vastaan. Siirryn hieman pehmeämmälle paikalle ja alan haravoimaan täsmällisesti kunnes saan signaalin joka muistuttaa täysin repäisykorkkia, joita tongin ylös harjoitellessani uimarannalla. Garret näyttää syvyydeksi 8+ tuumaa. Päätin kaivaa kyseisen korkin ylös illan viimeisenä löytönä, multakerroksen jälkeen lapio kohtasi puun juuren. Kohtasi myös samalla noutajansa:
No, onneksi Susukiin on köytetty luotettava lapio joka on pelastanut monesta paikasta.
PER***E!
Korkki näytti syvyydeksi enää noin 4 tuumaa joten kaivoin kuoppaa paljain käsin kunnes signaali muuttui täysin. Nyt Garret antoi puhtaan "Silver" piipin. Mitäs nyt? Talla pohjassa isolle kirkolle ostamaan uusi lapio? Ei perhana, signaali tulee vain muutaman sentin päästä juuren alta.
Tällä on mentävä!
Ja mitä sieltä löytyy? Voiko se olla sormus?
Kyllä vain! Hopeasormus! Sisäpuolelle lyödyistä leimoista erottuu 813H ja 4P, eli minun laskuopin mukaan sormus ajoittuisi vuodelle 1896. Käy järkeen koska 1840 vuoden kartoissa kyseinen lampi näkyy mutta mitään teitä tai tiluksia siihen ei ole merkitty.
Täytyy myöntää että hetken ajan vain seisoskelin siellä keskellä korpea sormus kädessä ja suu mutrulla. Jotenkin käsittämätöntä että sitä on ehkä pidellyt joku sukulaisistani kauan sitten ja odottanut että minä kaivan sen esille lähes virheettömänä vuonna 2014
Tästä se lähtee
