Taas on vierähtänyt tovi viime käynnistä - sekä palstalla, että peltopalstalla. Oli niin tai näin, oli mahtavaa taas pitkästä aikaa päästä kuoputtamaan sorkilla vähän mehevää multaa. Tuli kiireiden keskellä sellainen olo, että pellolla se aika pysähtyy ja mieli lepää. Ei tosin levännyt kauaa, kun tavaraa alkoi nousta! Ensin hopeaa ja nyt kultaa. Kultapiippi soi vieläkin keskushermostossa. Sorkat täristen himaan.
Dokumenttejä, kahdesta Pohojammaan vierailusta:


Peltokultaa! Leimat odin kuluneet pois... Pitoisuus- ja tarkastusleimat ovat ok., samoin paikkakuntaleima (näätä???)


Piippaillessa törmää uusiin kavereihin:
